Eteläisen taivaan kartoittaja ja Maan muodon määrittäjä
Ian S. Glas: Nicolas-Louis De La Caille. Astronomer and Geodesist. Oxford University Press, 2013, 194 sivua ja viisi numeroimatonta sivua. Sidottu, mukana on kansipaperi. ISBN 978-0-19-966840-3. Kirja on saatavana myös e-kirjana.
Ian Glass on Etelä-Afrikan tähtitieteellisen observatorion astronomi ja James Cookin yliopiston avustava professori. Hän on kirjoittanut useita tähtitieteen historiaan liittyviä kirjoja, mm.: ’Revolutionaries of the Cosmos: The Astrophysicists’, ’Victorian Telescope Makers: The Lives and Letters of Thomas and Howard Grubb’, ’Proxima: The Nearest Star (Other than the Sun)’.
Kirjassa on luvut (Early life, The cape, The Shape of the earth, Notes about the Cape, Later years ja Paradox resolved), liitteet (Astronomical terms, Currency and length conversions, Notes on the Jopurnalö Historique, Timeline, Sources and achnowledgements ja Bibliography) sekä hakemisto.
Nicolas-Louis De la Caille syntyi Rumignyssä, Ardenneilla nykyisen Belgian rajan lähellä olevassa kylässä 15.3.1713. Koska hänet kastettiin vasta useita kuukausia myöhemmin, 29.12.1713, hänen syntymäaikansa herättää epäilyjä. Tavallisesti lapset kastettiin vuorokauden kuluessa syntymästä.
De La Caillen perhe oli hyvin kunnioitettu. Hänen sukulaisissaan oli kultaseppiä, asianajajia, ratsumiehiä ja hallintovirkailijoita. Hänen isoisänsä oli virkailijana Rumignyn hovissa. Hänen isänsä, Charles-Louis, oli kuninkaallisen vartioston virkailijana. Hänen äitinsä oli Barbe Rebuy. Nicolas-Louisilla oli kuusi sisarta ja neljä veljeä. Ranskan kuninkaana oli Ludwig XV. Ranskan vallankumoukseen oli vielä pitkä aika.
Nicolas-Louis opiskeli Pariisissa puhetaitoa ja filosofiaa sekä myöhemmin teologiaa. Opiskelunsa aikana hän tutustui Eukleiden geometriaan. Hän innostui kreikkalaisen matemaatikon logiikasta. Päivällä hän opiskeli teologiaa sekä öisin matematiikkaa ja myöhemmin tähtitiedettä. Opintojensa loppuvaiheessa hänen piti suorittaa tutkinto vanhakantaiselle tutkintovirkailijalle. Vastaus suututti virkailijan eikä Nicolas-Louisista tullut koskaan täysivaltaista pappia. Hänelle myönnettiin alemman tason virkailijan arvo, abbe.
Pian valmistumisensa jälkeen Nicolas-Louis hakeutui kuninkaallisen tiedeakatemian apulaisastronomin, Jean-Paul Grandjean de Fouchyn puheille. Tämä ohjasi hänet Pariisin observatorion johtajan Jacques Cassinin luokse. Haastattelun tuloksena Nicolas-Louis työskenteli observatoriossa elokuusta 1736 tammikuuhun 1740.
Aikakauden suuriin geodesian ongelmiin kuului Maan muodon selvittäminen. Ongelman ratkaisemiseksi usean retkikunnat mittasivat meridiaanikaaren pituuksia. Retkikuntia johtivat Pierre-Louis Moreau de Maupertuis Lapissa sekä Louis Godin, Pierre Bouguer ja Charles-Marie de La Condaminen Perussa. Perun retkikunnan työstä kertovan kirjan ole esitellyt kirjastoblogissa aikaisemmin. Ranskan tiedeakatemia otti osaa ongelman selvittelyyn määräämällä kolmannen sukupolven Cassinin ja La Caillen mittaamaan Pariisin kautta kulkevan meridiaanikaaren pituuden. Työ alkoi heinäkuussa 1739 ja se kestri kolme vuotta. Työn tuloksena navoiltaan litistynyt Maa osoittautui oikeaksi. Maapallon muotoa eteläisellä pallonpuoliskolla ei oltu vielä selvitetty.
Nicolas-Louis de La Caille lähti 21.10.1750 Pariisista monivuotiselle matkalle Etelä-Afrikkaan. Kesällä valmistunut Le Glorieux -laiva lähti Lorientin satamasta, Bretagnesta 21.11.1750. Matka suuntautui aluksi Rio de Janeiroon. Hyväntoivonniemelle laiva saapui 20.4.1751.
La Caille määritti Hyväntoivonniemellä 9766 tähden paikat. Paikkojen mittaaminen oli ensimmäinen systemaattinen eteläisellä pallonpuoliskolla suoritettu tähtien kartoitus. Kvadranttien lisäksi La Caille käytti 71 cm:n polttovälistä 13,5 mm:n läpimittaista kaukoputkea, jonka okulaarin polttoväli oli 88 mm. Tähtien mittausoperaatio alkoi 6.8.1751 ja päättyi 18.7.1752.
Tähtitaivaan kartoituksen yhteydessä La Caille nimesi tähdistöt Sculptor, Fornax, Horologium, Reticulum, Caelum, Pictor, Pyxis, Antlia, Octant, Circinus, Norma, Telescopium, Microscopium ja Mensa.
Hyväntoivonniemen töiden valmistuttua La Caille määritti Intian valtameren Mauritiuksen, Reunionin ja Ascensionin pituus- ja leveysasteet.
Mittausten lisäksi La Caille teki muistiinpanoja Hyväntoivonniemen kasvistosta ja eläimistöstä. Kirjassa on kolme meri- ja yksi maaeläinen kuva.
La Caille kirjoitti nimensä kirjeidensä loppuun muodossa Lacaille. Julkaisuissaan hän käytti muotoa ’de La Caille’. Caille tarkoittaa ranskan kielessä viiriäistä (lintua).
Kirja on mainio lisä valistuksen ajan tähtitieteilijöiden elämästä kertoviin kirjoihin.