Proxima Centauri ja sen etäisyyden määrittäminen
Ian S. Glass: Proxima: The Nearest Star (other than the Sun!). Mons Mensa, 2008, vii + 88 sivua, nidottu. ISBN 978-0-9814126-0-3.
Ian Glass on Etelä-Afrikan tähtitieteellisen observatorion (SAAO) astronomi ja James Cookin yliopiston avustava professori. Hän on kirjoittanut useita tähtitieteen historiaan liittyviä kirjoja, mm.: ’Revolutionaries of the Cosmos: The Astro-Physicists’ (2006), ’Handbook of Infrared Astronomy’ (1999), ’Victorian Telescope Makers: The Lives and Letters of Thomas and Howard Grubb’ (1997) ja’Nicolas-Louis De La Caille. Astronomer and Geodesist’(2013).
Ian S. Glass syntyi Irlannissa ja opiskeli Dublinin Trinity Collegessa ja Yhdysvalloissa MIT:ssä (Massachusetts Institute of Technology). Vuodesta 1971 lähtien hän on asunut Kapkaupungissa. Kirjan kirjoittamisen aikaan hän toimi tutkijana Etelä-Afrikan tähtitieteellisessä observatoriossa erikoisalanaan infrapuna-astronomia.
Ian S. Glassin kirja Proxima Centaurista on pisimmän matkan takaa Ursan kirjastolle varta vasten tilattu kirja. Etelä-Afrikan tähtitieteellisessä observatoriossa sattumoisin työskennellyt Petri Väisänen avusti kirjan hankinnassa. Kun lähetin tekijälle tiedustelun mahdollisuudesta saada kirja, en ollut tietoinen suomalaisten tutkijoiden työskentelystä Etelä-Afrikan Tähtitieteellisessä Observatoriossa.
Kirjassa on kiitosten ja johdannon lisäksi luvut:
1. Alfa Centaurin etäisyys
2. Lähin kaksoistähti
3. Proxima
4. Proximan läheisyyden määrittäminen
5. Nykyiset Alfan ja Proximan tutkimukset
6. Kirjallisuusviitteitä
Kirjan lopussa on kolmesivuinen hakemisto, jota ei kuitenkaan mainita sisällysluettelossa.
Kirjan sisällysluetteloa edeltävällä sivulla tekijä kertoo, että kirjan kustantaneen Mons Mensa -kustantamon nimi tulee latinan Pöytävuorta merkitsevistä sanoista. Mons Mensa on myös N.-L. de Lacaillen 1700-luvulla nimeämä tähdistö, jonka nimi on lyhentynyt muotoon Mensa (katso kirjaston verkkopäiväkirjan 30.12.2013 julkaistu artikkeli’Eteläisen taivaan kartoittaja ja Maan muodon määrittäjä, Ian S. Glass: Nicolas-Louis De La Caille. Astronomer and Geodesist’).
Kirjan kansikuva on Edwin Dunkinin vuonna 1869 julkaisemasta kirjasta. Kuva esittää näkymää etelään helmikuussa. Alfa ja Beta Centauri ovat pyöreästä reiästä alavasemmalle. Toinen mielenkiintoinen kuva on nimilehden vieressä. Siinä Proxima on värjäytynyt, koska tähti on liikkunut kolmen eri suotimien lävitse otettujen kuvien välillä.
Ian Glass sai tutustua useidenEtelä-Afrikassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja eri puolilla läntistä Eurooppaa olevien arkistojen Alfa Centauriin liittyviin havaintoraportteihin ja tutkijoiden kirjeenvaihtoihin.
Johdannossa Ian Glass kertoo, että Etelä-Afrikalla on huomattava tähtitieteellinen asema: siellä määritettiin ensimmäisenä tähden etäisyys. Alfa Centauri oli vuonna 1833 ensimmäinen tähti, jonka etäisyys mitattiin. Sillä oli lähimmän tähden titteli 82 vuoden ajan, kunnes läheisempi tähti löytyi. Uuden etäisyysennätyksen saavuttanut tähti sai nimekseen Proxima. Se on ennätyksen haltija tänäänkin ja Alfa on yhä kakkossijalla.
Kapkaupungin lähelle perustettiin vuonna 1820 Kuninkaallinen observatorio (Royal Observatory). Sen tarkoituksena oli edistää merenkulkua mittaamalla aikaisempaa tarkemmin eteläisten tähtien paikkoja. Observatorion hyvin tarkat instrumentit olivat vuonna 1828 valmiina aloittamaan työnsä. Kirkas kaksoistähti Alfa Centauri oli jo observatorion havainto-ohjelmassa. Kolme tutkijaa, St. Helenalla työskennellyt sotilasuralta tähtitieteilijäksi siirtynyt Manuel Johnson, Thomas Henderson ja hänen avustajansa William Meadows, aloittivat tehokkaan havaintotoiminnan. Heillä oli pian riittävästi havaintoja etäisyyden määrittämistä varten. Thomas Maclear ja monet muut astronomit paransivat myöhemmin heidän saamiaan tuloksia.
Robert Innes löysi 82 vuotta Kapkaupungissa tehdyn löydön jälkeen Johannesburgin Unionin observatoriossa Alfa Centaurin läheltä himmeämmän tähden, jonka hän arveli olevan saman tähtijärjestelmän kolmas, hieman erillään olevan jäsenen. Kahden seuraavan vuoden aikana Joan Voûte Kuninkaallisessa observatoriossa ja Robert Innes mittasivat toisistaan tietämättä tämän tähden etäisyyden. Innes julisti ennenaikaisesti tähden olevan Alfaa lähempänä ja nimesi sen ’Proxima Centauriksi’ tai lyhyesti ’Proximaksi.’
Tieto siitä, että kyseessä oli todellakin läheisin tähti, sai odottaa vuoteen 1928, jolloin Harold Alden teki mittauksia Yalen Johannesburgin eteläisen havaintoaseman erittäin hyvälaatuisella kaukoputkella. Hänen havaintojaan ei hyväksytty ilman kiistelyjä. Lopulta Hipparcos-satelliitin mittaukset vahvistivat, että Proxima on todella läheisin tähti.
Kirjasta selviää, että Alfa Centauria ja Proxima Centauria koskevat tutkimukset aiheuttivat useiden tutkijoiden kiistelyn siitä, kuka oli tehnyt määritykset ensimmäisenä.
Proximan parallaksi oli muuttunut vajaassa sadassa vuodessa vain 1,8 prosenttia. Merkittävin muutos on, että parallaksi tunnetaan nyt neljän desimaalin tarkkuudella. Voûte sai vuonna 1919 parallaksiksi 0,755” (kaarisekuntia). G.F. Benedict määritti vuonna 1999 Hubble teleskoopilla parallaksiksi 0,7687”. Huomattavin muutos on tapahtunut todennäköisen virheen suuruudessa. Virhe oli pudonnut noin sadasosaan, 0,028”:sta 0,0003”:iin.
Ian Glass tutustuttaa lukijan mielenkiintoisella tavalla Proxima Centaurin tutkimuksen kehittymiseen.