Alfa Centaurin salaisuudet paljastuvat

2.1.2015 klo 20.21, kirjoittaja
Kategoriat: Kirjaesittelyt

Martin Beech: Alpha Centauri. Unveiling the Secrets of Our Nearest Stellar Neighbor. Springer International Publishing Switzerland. 2015. Nidottu. xxiii + 297 sivua. ISBN 978-3-319-09371-0. eISBN 978-3-319-09372-7 (eBook).

alfa_centauri_kansikuva_300

Martin Beech on Kanadan Saskatchewanin provinssin Reginan kaupungin Reginan yliopiston Campion Collegen täysi professori. Hän on opettanut jo lähes 20 vuoden ajan planeettatieteisiin, tähtien rakenteeseen ja tähtitieteen historiaan liittyviä kursseja. Hän on kiinnostunut erityisesti aurinkokunnan pienkappaleiden tutkimuksesta sekä tähtien rakenteeseen ja kehitykseen liittyvien tietokonemallien kehityksestä. Asteroidilla (12343) Martin Beech kunnioitetaan hänen meteorien fysiikkaan liittyviä tutkimuksiaan.

Kirjasta on paperisen lisäksi sähköinen versio. EPUB- ja PDF-versioiden suojaukset ilmenevät vesileimoina. Käytin ePUB-version lukemiseen tauot mukaan lukien lähes kaksi kuukautta. Paperista kirjaa olen vain selaillut.

Kirjassa on esipuheen, kolmen liitteen ja hakemiston lisäksi kolme lukua. Luvuissa on kymmenittäin alaviitteitä, lukuisia taulukkoja, mustavalkeita ja värillisiä kaavioita ja kuvia. EPUB-version hakemistossa on vain aakkostettuja hakusanoja, muttei yhtään viittausta sivuille, joilla hakusanaa käsitellään. PDF-versiossa hakemistossa ovat normaalit sivuviitteet.

Esipuheessa Martin Beech kertoo, miksi Alfa Centauri kiehtoo ja miten Proxima Centauri saatiin esiin himmeiden tähtien joukosta.

Ensimmäisen luvun Löytö, dynamiikka, etäisyys ja sijainti alakohta Ensimmäinen valo kertoo, kuinka tekijä näki Alfa Centaurin ensimmäisen kerran Stardome observatorion planetaarion kaukoputkella Aucklandissa, Uudessa Seelannissa. Kylmän hopeisena näkyvä Alfa Centauri on taivaan kolmanneksi kirkkain tähti Siriuksen ja Canopuksen jälkeen. Jo pienellä kaukoputkella Alfa Centauri näkyy kahtena tähtenä. Ne kiertävät yhteisen painopisteensä 80 vuodessa. Alfa Centauri A:n ja B:n todellinen etäisyys on 11,3 – 35,7 tähtitieteellistä yksikköä. Tähdet ovat suorittaneet kiertoliikettään jo 75 miljoonaa kertaa niiden synnystä kuluneen kuuden miljardin vuoden aikana. Ihmiskunnan kirjoitettuun historiaan mahtuu vain 125 Alfa Centaurin kierrosta. Alfa Centaurin kolmannen jäsenen – Proxima Centaurin Robert Innes löysi sata vuoitta sitten.

Tähtien etäisyydet alkoivat selvitä vuonna 1838. Friedrich Bessel, Thomas Henderson ja Friedrich Struve julkaisivat havaintotuloksensa toisistaan riippumatta. Bessel tutki 61 Cygniä, Henderson Alfa Centauria ja Struve Vegaa. Hendersonin tutkimusten mukaan Alfa Centaurin parallaksi oli 0,7421 kaarisekuntia.

Thomas Henderson toimi Hyväntoivonniemen observatoriossa kuninkaallisena astronomina vajaan kahden vuoden ajan. Hän saapui Etelä-Afrikkaan 22.3.1832 ja mittasi useiden satojen tähtien paikat. Hän havaitsi myös tähdenpeittoja, Kuun parallaksia, Marsia, Encken ja Bielan komeettoja sekä Merkuriuksen kulun Auringon editse 5.5.1832. Henderson palasi rakastamaansa Edinburghiin vuonna 1833.

Skotlannissa syntynyt Robert Thorburn Innes tutki Unionin observatoriossa työskennelleen H. E. Woodin 10.4.1910 ja 30.7.1915 ottamia valokuvia. Innes julkaisi vajaan sivun mittaisen artikkelinsa 12.10.1915. Kirjan sivulla 38 olevassa kuvaparissa Proxima on siirtynyt kolmisen millimetriä.

Alaluvussa Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus tekijä käsittelee kysymystä Voiko jokin toistaiseksi löytymätön himmeä tähti korvata tulevaisuudessa Proximan aseman lähimpänä tähtenä. Kielteinen vastaus perusteluineen käyttää runsaat kuusi sivua. Perusteluihin sisältyy kolme kaaviota lähimpien tähtien ominaisuuksista. Erityisen mielenkiintoinen on kaavio joidenkin tähtien etäisyyksien muuttumisista 100 tuhannen vuoden aikana. Noin 10 000 vuotta sitten Barnardin tähti ja Proxima olivat samalla etäisyydellä. Alfa Centauri tulee noin kolmen valovuoden etäisyydelle 25 000 vuoden kuluttua. 38 000 vuoden kuluttua se menettää asemansa Ross 248 -tähdelle.,

Luku Tähtien ominaisuudet ja planeettojen muodostuminen: teorioita ja havaintoja kertoo 17 alaluvun voimin Auringon lähistön tähdistä astrofysikaalisina kohteina.

Kolmas luku Mitä tulevaisuus tuo tullessaan kertoo 15 alakohdan avulla, miten Alfa Centauri kehittyy pitkän ajan kuluessa. Yllättäviä olivat luvut, jotka kertovat tieteiskirjallisuuden esittämistä tavoista matkata aurinkokuntamme ulkopuolelle. Mukaan ovat päässeet mm. F. Maderin vuonna 1932 ilmestynyt teos Distant Worlds, A. van Vogtin Far Centaurus vuodelta 1944, R. L. Forwardin A Program for Interstellar Exploration vuodelta 1976, Isaac Asimovin Foundation and Earth vuodelta 1986, Arthur C. Clarken The Songs of Distant Earth vuodelta 1986, James Cameronin Avatar vuodelta 2009 (TV-esitys 2.1.2015) ja Stephen Baxterin Proxima vuodelta 2013.

Kirjan loppuosa kertoo, mitä punaiselle kääpiötähdelle Proxima Centaurille tapahtuu useiden miljardien vuosien kuluessa, kun Aurinko ja Alfa Centauri A ja B ovat jo päättäneet elämänsä. Proximan elämän loppuaikoina Linnunrata ja Andromedan galaksi ovat yhtyneet ja kosmisen taustasäteilyn lämpötila on laskenut mitattavuuden alapuolelle. Lämpötilan mittaajiakaan ei taida enää olla. Maailmankaikkeuden tulevaa kohtaloa käsittelevä osa kattaa ajat neljästä miljardista aina 6,3 biljoonaan (kirjan luvuin 6,3 triljoonaan) vuoteen. Vasta tällöin Proximan vety loppuu.

Kirjassa on lukuisia kaavoja. Sivulla 252 kaavassa laskettava suure esitetään virheelisesti. Maan fysikaalisen säteen muutoksen nopeus pitäisi laskea kaavalla dR/dt = … Kaava on kuitenkin muodossa dR/dR = … Sivun ylin rivi kertoo onneksi, mitä on tarkoitus laskea.

Kirja on mielenkiintoinen katsaus lähimpään tähteemme ja tähtien kehitykseen vaikuttaviin astrofysikaalisiin tekijöihin.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *