Arkisto
- maaliskuu 2017
- marraskuu 2016
- tammikuu 2015
- maaliskuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- kesäkuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- kesäkuu 2011
- helmikuu 2011
- marraskuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
- lokakuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- kesäkuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2006
Euroopan eteläisen observatorion lehti. The Messenger.
ESO, European Southern Observatory on eurooppalaisten hallitusten välinen tähtitieteellinen järjestö. Sen työtä avustavat Itävalta, Belgia, Brasilia, Tsekinmaa, Tanska, Ranska, Suomi, Saksa, Italia, Alankomaat, Puola, Portugali, Espanja, Ruotsi, Sveitsi ja Yhdistynyt kuningaskunta. ESOn ohjelmaan kuuluu tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnittelu, rakentaminen ja käyttö. ESOlla on kolme observatoriota Chilessä: La Silla, Paranai ja Liano de Chajmantor.
ESOn lehti The Messenger ilmestyy neljä kertaa vuodessa paperisena ja sähköisenä. Ilmestysmisajat ovat maaliskuu, kesäkuu, syyskuu ja joulukuu. Ursa ei ole maksanut lehden tilauksesta mitään. Tilausmaksun maksanee Suomen valtio ESOn jäsenmaksun osana.
ESOn päämaja on Saksassa Münchenin pohjoispuolella Isar-joen varrella viime vuonna 1100-vuotisjuhliaan viettäneessä Garching bei München -kaupungissa.
Numero 164, June 2016
The Messenger, no 164, 2016, June
Lehden kannessa ovat vakiona jäsenmaiden liput sekä ESOn logo. Lehden artikkelit kertovat tehdyistä tutkimuksista. Numerossa 164, June 2016 on artikkeleita teleskoopeista ja instrumenteista sekä tähtitieteellisistä tutkimuksista. Lehdessä on myös uutisia. Kansikuvana ja ensimmäisenä artikkelina on VLT-kaukoputken uuden ohjainjärjestelmän käyttöönotto 26.4.2016. Normaalisti kaukoputken ensivalo otetaan vastaan. Tällä kertaa kaukoputki tuotti ensivalonsa.
Lehdeen lopussa on kertomuksia ESOn henkilöstöstä. Lothar Noether siirtyi eläkkeelle toimittuaan ESOn palveluksessa 33 vuotta. Katharina Immer, Evelyn Johnston ja Wolfgang Kerzendorf kertovat, kuinka he kiinnostuivat tähtitieteestä ja päätyivät ESOn palvelukseen.
Numero 165, September 2016
The Messenger no 165 September 2016
Ferdinand Patar esittää tilastotietoja ESOn kaukoputkien käyttöoikeuksien pyynnöistä ja myönnetyistä oikeuksista. Aineisto koostuu 3 000 hakijan kahdeksan vuoden aikana tekemistä yli 13 000 havaintosuunnitelmasta. Naisten osuus onnistuneista tutkimushankkeista oli 16 plus tai miinus 0,6 prosenttia. Miehillä onnistumisten osuus oli 22 plus tai miinus 0,4 prosenttia. Artikkelissa on useita taulukkoja ja kaavioita.
Richard G. West ja 35 muuta tutkijaa ovat laatineet artikkelin Parana-vuorella käyttöön otetusta uudesta ylikulkujen avulla eksoplaneettoja tutkivasta laitteistosta NGTS, The Next Generation Transit Survey. Laitteistoon kuuluu 12 identtistä 20 cm f/2,8 astrografia ja 2k x 2k CCD kameraa, jotka ovat toisistaan riippumatta suunnattavilla jalustoilla. Kunkin yksikön näkökenttä on 3 x 3 astetta. Yhdessä nämä tuottavat sadan neliöasteen kuvakentän.
Lehden lopussa Ruud Visser, Linda Watson ja Daniel Asmus kertovat, kuinka he päätyivät ESOn tutkijoiksi.
Ruud Visser on alankomaalainen kemian opiskelija, jonka tutkimusalaksi tuli astrokemia.
Linda Watson aloitti tieteellisen uransa Floridan yliopistosta. Hänen myöhempinä opinahjoinaan olivat Kitt Peak National Observatory, The Ohio State University ja Harvard-Smithsonian Center for Astrophysics.
Daniel Asmus on lähtöisin Saksan pohjoisosan Bad Segebergin pikkukaupungista. Hän päätyi opiskelemaan fysiikkaa Kielin yliopistoon. Hän valmistautui ymmärtämään kvanttifysiikkaa. Yliopistoon saapuneen uuden tähtitieteen professorin, Wolfgang Duschin vaikutuksesta Danielin tutkimusala muuttui. Tulevaisuudelta Daniel odottaa innokkaasti James Webb Space Telescopea ja Euroopan äärimmäisen suuren teleskoopin valmistumista.
Nuorten tutkijoiden esittelyä seuraa filosofian tohtoreiksi koulutettaville suunnattu opiskeluohjelma. Hakijoiden tulee toimittaa esittelykirje, CV julkaisuluettelon kera sekä joukko muita hakemusta tukevia dokumentteja. Hakemuksia käsitellään toukokuussa ja marraskuussa. Aivan lopussa on rivin mittainen maininta, että paikat ovat tasapuolisesti avoinna sekä nais- että miespuolisille hakijoille.
Havaitsijoiden lehti. The Strolling Astronomer.
Journal of the Association of Lunar and Planetary Observers. The Strolling Astronomer.
Kuun ja planeettojen havaitsijoiden yhdistys julkaisee neljä kertaa vuodessa The Strolling Astronomer -nimisenä alkanutta lehteä. Lehden 58. volyymi täyttyy tämän vuoden lopussa. Lehti on tilattavissa sekä paperisena että digitaalisena.
Numero Volume 58, Number 1, Winter 2016
Journal of the Association of Lunar & Planetary Observers, The Strolling Astronomer, Volume 56, number 1, Winter 2016
Joulukuussa 2015 ilmestyneen volyymin 58 ensimmäinen numero on Aurinkojaoston erikoisnumero. Lukuisat pitkät artikkelit kertovat jaoston toiminnasta. Muiden jaostojen toimintakertomukset ovat suppeita.
Donald Tyler kertoo ottamastaan kansikuvasta. Hän otti kuvan 17.9.2015 klo 9.36 UT Buckinghamshiressä Englannissa. Videokuva muodostui 3000 yksittäisestä ruudusta. Kuvausnopeudet olivat protuberanssin kohdalla 30 kuvaa sekunnissa. Auringon pintaa hän kuvasi 50 kuvaa sekunnissa. Kumpaakin kuvan osaan hän pinosi 400 kuvaa. David käytti kuvien ottamiseen 90 mm:n kaukoputkea. Kuvien käsittelyyn hän käytti useita ohjelmia.
Vaikka numero on Aurinkojaoston esikoisnumero, siinä on muidenkin kuin Aurinkojaoston toimintakertomuksia. Pimennysjaoston johtaja Michael D. Reynolds kertoo 17.8.2017 näkyvästä täydellisestä auringonpimennyksestä. Täydellisyysvyöhyke ulottuu Oregonista Tyynen valtameren rannalta Etelä-Carolinaan Atlantin rannalle. Osittainen pimennys näkyy koko Pohjois-Amerikassa. Artikkeli antaa pilvisyysennusteita ja havainto-ohjeita.
Lehti antaa paljon aktiivisille Auringon ja planeettojen havaitsijoille.
Vastaa
Yhdysvaltalaisia lehtiä. Aviation Week & Space Technology.
Ilmailuun ja avaruustutkimuksen tekniikkaan keskittynyttä Aviation & Space Technology -lehteä julkaisee Penton Media Inc. kaksi numeroa kuukaudessa. Lehden voi tilata paperisena tai useana digitaalisena versiona. Lehden tilaus Ursan kirjastoon päättyi kevättalvella. Tästä huolimatta tilauksen uudistamiseen kehottavia kirjeitä saapui kesän lopulle saakka. Itse lehden tulo ei ole päättynyt lokakuun loppuun mennessä.
Lehden jokaisessa numerossa on useaan ryhmään jaettuja 1–3 sivun mittaisia artikkeleita. Enin osa artikkeleista käsittelee kaupallista ilmailua. Vakiopalstoilla on lukijoiden kirjeitä, nimitysuutisia sekä sivun mittaisia eri kirjoittajien kommentteja.
Numero September 26–October 9, 2016
Aviation Week & Space Technology 2016 September – October
Syys-lokakuun numeron kuusi artikkelia käsittelevät puolustukseen liittyvää ilmailua. Pekingissä toimiva Bradley Perrett kirjoittaa kahdella sivulla Japanin miehittämättömien lentokoneiden suunnitelmista.
Washingtonissa Graham Warwick kertoo eri yhtiöiden suunnitelmista rakentaa NASAlle täysimittaisia X-sarjan lentokoneita. Artikkelin yhteydessä olevien kuvien lentokoneet poikkeavat suuresti nykyisistä joukkokuljetuksiin tarkoitetuista lentokoneista. Artikkelin toisen sivun laidassa on katsaus kokeellisiin lentokoneisiin vuoden 1946 Bell X-1 -mallista vuoden 2018 ESAero X-57 -malliin saakka.
Numero October 10–23, 2016
Aviation Week & Space Technology 2016 October
Jens Flottaun In Transit -artikkeli käsittelee Air Berlin -lentoyhtiön suunnitelmia jakaa yhtiö osiin.
Frank Morring, Jr. kirjoitti sivun mittaisen artikkelin Rosetta-luotaimen viimeisistä hetkistä. In Orbit -palstallaan hän kirjoitti erikokoisten kappaleiden satelliiteille aiheuttamista vaaroista. Vähintään 10 cm:n kokoisia kappaleita on kiertoradalla 23 000 kappaletta. Kun koko pienenee yhteen millimetriin, kappaleiden lukumäärä kasvaa ainakin miljoonaan. Hän kertoo, että kappaleen nopeuden tulee olla vähintään 7,8 m/s, jotta se pysyisi vapaassa pudotuksessa. Nopeuden pitöö kuitenkin olla 7,8 km/s.
Guy Norris kertoo saksalaisen tuoreen yhtiön suunnitelmista kehittää nelipaikkaista kaupungeissa liikennöivää moniroottorista lentotaksia. Otsikkokuvan kopterilla on 12 ympyrän muotoiselle kehikolle sijoitettua roottoria.
Numero October 24–November 6, 2016
Aviation_week_2016_october_24_november_6_300
Numeron sisällöstä neljä artikkelia liittyy avaruustutkimukseen. Ranskan Lyonissa asuva Thierry Dubois kertoo Marsiin äskettäin laskeutumista yrittäneestä ESAn ExoMars-luotaimesta ja sen Schiaparelli laskeutujasta. Artikkelin otsikkona on Elämää Marsissa?
Sisällysluettelo kertoo, että Antares tulee takaisin. Kyseessä ei kuitenkaan ole Antares-tähdestä, vaan kansainväliselle avaruusasemalle tarvikkeita kuljettavasta kantoraketista. Taivaalle viittaavia toimintoja kutsutaan nimillä Castor ja Cygnus.
Sisällysluettelo osoittaa kahdessa kohtaa sormella digitaaliseen lehteen, jonka artikkeleista on saatavissa lisätietoja. Viittausta ei tehdä keskisormella vaan etusormella.
Vastaa
Yhdysvaltalaisia lehtiä. The Planetary Report.
The Planetary Society julkaisee The Planetary Report -lehteä neljä numeroa vuodessa. Ilmestymisajat on ilmoitettu erikoisella tavalla: March Equinox, June Solstice, September Equinox ja December Solstice.
Numero March Equinox 2016 Volume 36, Number 1
The Planetary Report, 2016, 2016, no 01, March Equinox
Maaliskuun numerossa on 24 sivua.
American Geophysical Unionin (AGU) tutkijaryhmä kertoi joulukuun 2015 puolivälissä kokouksessaan Curiosity-luotaimen löytämästä oudosta mineraalista. Kyseessä on kvartsin sukuinen tridymiitiksi kutsuttu mineraali. Tämä syntyy pienessä paineessa ja korkeassa lämpötilassa. Tridymiitistä ja muista Curiosityn löydöistä kertovalla artikkelilla on pituutta viisi sivua. Kuvia on 10 kappaletta.
Jason Davis kertoo kolmisivuisessa artikkelissa NASAn Surveyor -luotaimen kuvien digitointiprojektista. Surveyor otti runsaat 90 000 kuvaa. Arizonan yliopiston Kuun ja planeettojen laboratoriossa säilytettävien filmikanisterien hyllyköt tuovat mieleen maalikaupan ja maaliastiat.
Vastaa
Yhdysvaltalaisia lehtiä. Sky and Telescope.
Sky & Telescope -lehteä julkaisee F + W Media, Inc. -konserniin kuuluva Sky & Telescope.
Kaksi volyymia muodostavat vuosikerran. Volyymi 132 tulee täyteen joulukuussa 2016. Kun lasketaan 66 vuotta taakse päin, päästään vuoteen 1950. Lehti aloitti ilmestymisensä kuitenkin useita vuosia aikaisemmin, marraskuussa 1941. Aikaisemmat lehdet The Sky ja The Telescope yhdistyivät Sky & Telescope -lehdeksi. Alussa vuosikerta ja volyymi olivat sama asia. Lokakuussa 1959 täyttyi volyymi 18. Seuraavaan volyymiin kuului kahdeksan numeroa. Volyymista 20 heinäkuussa 1960 alkoi nykyinen tapa jakaa vuosikerrat.
Sky & Telescope -lehden paperisena tilanneet saavat samaan maksuun digitaalisen version. Lehdestä voi tilata pelkän digitaalisen version.
Sky & Telescope -lehti kuului vuodesta 1979 lähtien usean vuoden ajan Astronomy-lehden tavoin lukuisten ursalaisten ryhmänä tilaamiin lehtiin.
Numero October 2016
Sky and Telescope, 2016, vol, 132, no 4, october
Lokakuun 2016 numerossa on kannet pois lukien 84 sivua. Lehden kansikuvajuttu kertoo kahdeksalla sivulla Pluton ihmeellisen tarinan. Kansikuvan lisäksi J. Kelly Beattyn laatimaan kolmiosaisen sarjan ensimmäiseen artikkeliin kuuluu kolme suurta valokuvaa ja useita pieniä kuvia.
Havaintovälineiden historiaa käsittelee Ted Raffertyn kuusisivuinen artikkeli George Willis Ritcheystä, George Ellery Halesta ja Henry Chretienistä sekä heidän rakentamistaan edistyksellisistä peilikaukoputkista. Ted kertoo viidestä tapauksesta, joissa Ritcheyn ja Chretienin suunnitelmia on käytetty.
Numero November 2016
Sky & Telescope 2016 November
Sky & Telescope -lehti alkoi ilmestyä 75 vuotta sitten. Tämän vuoksi numeron kannessa on suuri 75. Lehden historiasta kertovat Peter Tysonin pääkirjoitus, Dennis di Ciccon artikkeli A Brief History of Sky & Telescope, perustajien Charles ja Helen Federerin lasten Charles Anthony (Tony) Federer III:n ja Barbara (Federer) Meredithin kirjeet sekä Alan MacRobertin artikkeli A Lifetime of Science and Skywatching. Dennis di Cicco kirjoitti artikkelinsa lopussa, että artikkeli on ote kirjasta, jota hänen ei ole tullut koskaan kirjoitettua.
J. Kelly Beatty jatkaa Pluton tutkimuksesta kertovaa artikkelisarjaansa. Planeettaturkijat tietävät nyt, että enin osa aikaisemmista Plutoa koskevista tiedoista ovat vääriä.
Vanhojen lehtien sisällöistä kertova palsta saa nyt kolmannen jäsenen. Aikaisempien 25 ja 50 vuotta sitten tapahtumien lisäksi tulee tapahtumat 75 vuotta sitten.
Numero December 2016
Sky & Telescope 2016 December
Lehden kansikuvajuttuna on J. Kelly Beattyn Plutosta kertovan artikkelisarjan kolmas ja viimeinen osa. New Horizons -luotaimen tutkijat kertovat, että Pluton viisi kuuta muodostavat mutkikkaamman järjestelmän kuin aikaisemmin oli oletettu.
Marc D. Rayman kertoo Dawn-luotaimen Cereksesltä löytämistä suolaesiintymistä, vesijäästä sekä mahdollisista aikaisemman valtameren jäänteistä.
Tunc Tezel kertoo uudesta tavasta muodostaa tuttu analemma. Kun yhden normaalin kuvan korvaa pimentynyt Aurinko, tuloksena on tutulemma. Alkuosa ”tutu” tulee turkin pimennystä tarkoittavasta sanasta ”tutulma.” Jos keksintö olisi tehty Turkin ulkopuolella, tuskin nimeä olisi etsitty turkin kielestä. Wikipedia ja sen sanakirja kertovat, että sana analemma tulee kreikan aurinkokellon jalustaa tarkoittavasta sanasta ”αναλημμα.” Analemman kuvausjärjestelyt tulee suunnitella huolella, koska kameran pitää olla vuoden ajan samassa asennossa Aurinkoon ja maisemaan nähden.
Donald W. Olson ja Shaun B. Ford kirjoittavat Edgar Allan Poesta ja hänen oudoista komeettoja koskeneista käsityksistään. Kirjoittajat selvittävät Poen outojen käsitysten lähtökohtia.
Vastaa
Yhdysvaltalaisia lehtiä. Scientific American.
Tieteistä yleisesti kertova Scientific American -lehti on ilmestynyt jo 157 vuoden ajan. Viime vuoden heinäkuussa alkoi volyymi 313. Vuosikertaan kuuluu kaksi volyymia. Lehdellä on useita eri tieteisiin erikoistuneita sisärjulkaisuja, mm. Scientific American Mind, Scientific American Space & Physics ja Scientific American Classics.
Numero July 2015
Scientific American, 2015, no 07, July
Lehden viimeinen paperiversio saapui Ursalle vuoden 2015 heinäkuussa. Myöhemmät numerot tulevat pelkästään digitaalisina. Numerossa oli kannet pois lukien 68 sivua. Sisällysluettelo vie kaksi sivua. Merkittävät artikkelit käsittelevät suden kesyyntymistä koiraksi, salatun kaikkeuden mysteeriä, elämää helvetin porteilla, koko maailmankaikkeuden luetteloa sekä Afrikan todellista kokoa.
Viimeisellä sivulla Mark Fishetti laati palapelin suurista valtioista ja asetteli Yhdysvallat, Kiinan, Intian sekä Etelä- ja Keski-Euroopan maiden ääriviivat Afrikan päälle. Nämä maat ovat yhdessä suunnilleen Afrikan kokoisia.
Pitkään on oltu käsityksessä, että Etelämantereen jääkannen alla ei ole elämää. Jäätutkijat porasivat tammikuussa 740 metriä syvän reiän ja laskivat siihen robotin. Pohjalta löyty 10 metrin paksuisesta vesikerroksesta kaloja ja muita eläimiä. Osa kaloista oli läpikuultavia ja voiveitsen pituisia.
Virginia Morell tarkastelee koiran kehittymistä sudesta. Kahdeksan sivua pitkään artikkeliin liittyy kolme suurta ja neljä pienempää valokuvaa sekä yksi kaaviokuva.
Vastaa
Yhdysvaltalaisia lehtiä. Astronomy.
Astronomy-lehti on ilmestynyt vuodesta 1973 lähtien eli jo 44 vuoden ajan. Kalmbach Publishing Co. julkaisee Astronomya kerran kuukaudessa. Lehden digitaalinen versio on on tilattavissa Astronomy-lehden tilaajapalvelun kautta. Digitaalisen version toimittaa luettavaksi Zinio Digital Magazines -arkistopalvelu.
Monet ursalaiset ovat aikoinaan osallistuneet tämän lehden ryhmätilaukseen. Ryhmätilausten tarve päättyi, kun omaa luottokorttia saattoi käyttää tilausten maksamiseen.
Numero Vol. 44 Issue 10 October 2016
Astronomy, 2016, october
Lokakuun 2016 numerossa on 76 sivua. Kansikuvajuttuna on Jesse Emspakin artikkeli Vieraillaan jälleen Venuksessa. Artikkeli kertoo kuudella sivulla uusista luotaimista, joiden tarkoituksena on selvittää, miten planeetan polttava pinta ja myrskyisä kaasukehä syntyivät. Artikkeliin liittyy 10 kuvaa.
Taivas tässä kuussa -palsta kertoo Uranuksesta, Kuun Sateiden merestä, orionidien meteoriparvesta, miltä taivas näyttää lokakuussa, planeettojen liikkeistä sekä komeettojen ja asteroidien näkymisestä.
Kysymys-palstalla asiantuntijat vastaavat neljään lukijoiden lähettämään kysymykseen, mm. mikseivät tähtien Oortin pilvet peitä tähtiä.
Michael E. Bakich esittelee havaintojen kohteiksi sataa kirkkainta galaksia. Kuusisivuisessa artikkelissa on 10 taulukkoa, joissa on sadan galaksin sijainnit. Kutakin taulukkoa kohti on yksi valokuva.
Numero Vol. 44 Issue 11 November 2016
Numeron kansikuvajutussa Bob Berman kertoo kuudella sivulla avaruudesta tulevien suurienergiaisten hiukkasten vaikutuksista maan pinnalla. Tämän säteilyn tutkimus alkoi 1900-luvun alussa Victor Hessin ja Theodore Wulfin tutkimuksista.
John Wenz kertoo neljällä sivulla Proxima b -planeetasta. Alaotsikot esittävät kysymykset Kuinka löydetään planeetta, joka ei halua tulla löydetyksi, Onko se asuttava.
Michael Carroll käyttää kuusi sivua avaruuden kivien koon määrittämisestä kertovaan artikkeliin. Artikkelin kuvituksessa komeettojen ytimiä on verrattu erilaisten maanpäällisten kohteiden kokoihin. Vertailukohteina ovat urheilukenttä, Eiffelin torni, koko maapallo, tavarajuna, Kreetan saari, Toronton CN-tormi ja kymmenien kilometrien laajuinen pöytäliina.
John Kormendy pohtii seitsemällä sivulla galaksien ja mustien aukkojen välistä yhteyttä.
Numero Vol. 44 Issue 12 December 2016
Luin Astronomy-lehden joulukuun numeron Zinio Digital Magazines -arkistopalvelun avulla. Läydän arkistosta 41 numeroa kesäkuusta 2013 lähtien. Paperista joulukuun 2016 lehteä en ole vielä nähnyt.
Joulukuun numeron kansikuvajutussa Micheal West kertoo kannibaaleiksi muuttuvista galakseista eli galakseista, jotka törmäävät toisiinsa. Samalla niiden säännölliset muodot vääristyvät. Michael käyttää alussa esimerkkeinä galakseja NGC 1132 ja ESO 306-017. Nämä jättiläiset tulivat suuriksi ahmaisemalla naapurigalaksejaan miljardien vuosien aikana.
Max Alexander kirjoittaa Jucatanin niemimaalle pudonneen asteroidin tutkimuksesta, joka tehdään kairaamalla. Poraus tapahtuu merellä runsaat 50 km Meridan kaupungista luoteeseen. Max tutustui poranäytteen ottoon Asteroid Day/B612-tapahtuman yhteydessä toukokuun alussa. Poranäytteiden tarkoituksena on selvittää alueen geologiaa ja biologiaa. Törmäyksessä muodostuneen kraatterin pohja on nykyään 20 km syvyydessä. Kraatterin reuna on 600 metrin syvyydessä.
Havaitsijat saavat hyödyllistä tietoa Phil Harringtonin artikkelista, joka antaa neuvoja värillisten avointen tähtijoukkojen havaitsemiseen. Artikkelin otsikkoaukeama esittää kysymyksen ”Pidätkö tähtijoukkoja ikävystyttävinä” Odota, kunnes näet nämä värilliset jalokivet.” Phil aloittaa kohteiden esittelyn Perseuksen kaksoistähtijoukolla. Hän siirtyy sitten Plejadeihin ja Hyadeihin.
Vastaa
Italialainen lehti. Astronomia. La rivista dell’Unione Astrofili Italiani.
Astronomia-lehden sisältö painottuu useiden jaostojen tekemien havaintojen selostuksiin. Italialaisten tähtitieteen harrastajien yhdistyksellä on 17 jaostoa, mm. aurinko, kuu, tähdenpeitot, meteorit, planeetat, komeetat, muuttuvat tähdet.
Numero 4 Iuglio–agosto 2016 – Anno XLI
Astronomia. 2016, no 4. Iuglio/agosto
Ensimmäisessä artikkelissa Franco Foresta Martin kirjoittaa panspermian historiasta ja ruotsalaisesta vuonna 1903 Nobelin kemian palkinnon saaneesta Svante Arrheniuksesta. Artikkelin kuvissa ovat Svante Arrhenius vuonna 1903, hänen vuonna 1909 italiaksi ilmestynyt kirjansa Il Divinire dei Mondi sekä hyvin korkealla maan pinnan yläpuolella leijuva karhukainen.
Claudio Lopresti kirjoittaa tähden KIC 8462852 eksoplaneetasta. Kuvituksena on kaksi karttaa tähden sijainnista ja kolme valokäyrää.
Mario Sandri ja Chiara Flaim tutkivat Linnunradan rakennetta ruotsalaisen Onsalan radioteleskoopin avulla. He käyttivät tutkimuksissaan vedyn 1420 megahertsin aallonpituutta. Seitsensivuisessa artikkelissa on lyhyt englanninkielinen lyhennelmä, sivun mittainen taulukko, kuusi käyrästöä ja runsaan puolen sivun mittainen kirjallisuusluettelo.
Vastaa
Avaruuslentojen historiaa. Quest. The History of Spaceflight Quarterly.
The International Space Business Council LLC julkaisee avaruuslentojen historiaa käsittelevää lehteä neljä kertaa vuodessa.
Numero 206 – Volume 23 – No. 3
Quest, Volume 23, no 3, 2016
Vuosikerran 23 numero 3 sisältää 64 sivulla artikkeleita astronauteista myyntimiehinä, hampaiden huollosta, paperiliittimien vaihtoehtoisista reiteistä, kadonneesta filmistä, mahdollisesta kuukävelijästä, kirja-arvosteluja, arkistosta poimittuja valokuvia, tapahtumia 50 vuotta sitten sekä suullista perimätietoa.
Carol L. Butler haastattelee 16 sivulla koelentojen pioneeria, Betty Skelton Frankmania otsikolla Maailman nopein nainen. Betty Skeltonilla oli 17 ennätystä ilmailussa ja kilpa-autoilussa. Hänen taustansa ja kokemuksensa mahdollistivat osallistumisen fyysisiin ja psykologisiin testeihin Mercury-astronauttien kera. Haastattelu tapahtui 19.7.1999 Floridassa Johnson Space Centerissä. Betty Skelton Frankman syntyi 28.6.1926 ja kuoli 31.8.2011.
Kirja-arvostelut esittelevät yhdeksän kirjaa. Bob McDonald kertoo Canadian Spacewalkers -kirjassa Kanadan osallisuudesta avaruuslentoihin. David J. Shayler ja David M. Harland kertovat kahdessa kirjassa Hubble avaruusteleskoopin suunnittelusta ja korjeuksesta.
Vastaa
Kanadalainen lehti. Sky News.
Sky News. The Canadian Magazine of Astronomy & Stargazing.
Torontolainen SkyNews Inc. julkaisee Sky News -lehteä kuusi numeroa vuodessa. Julkaisun perusti 22 vuotta sitten Canada Science and Technology Museum. Lehti on tilattavissa myös digitaalisena.
Numero September/October 2016
Sky News, 2016, September
Lehden numerossa September/October 2016 on neljä laajaa artikkelia, uutisia, tähtitaivasta esittelevä lyhyt artikkeli, tähtikartta, opastusta tähtivalokuvaukseen sekä tähdistönurkkaus. Lehden keskellä on neljän sivun mittainen Royal Astronomical Society of Canadan toimintaa esittelevä liite.
Ivan Semeniuk kertoo neljällä sivulla Dawn-luotaimen Cereksestä saamista tuloksista. Kirjoittaja on Globe and Mail -sanomalehden tiedetoimittaja.
Ken Hewitt-White esittelee Scoping the Sky -palstalla Sisiliskon tähdistön kohteita otsikolla Liskon yö. Alaotsikkona on Etkö pidä sisiliskoista? Ei huolta! Taivaallinen sisilisko on piemi, harmiton ja yllättävän mielenkiintoinen. Pegasuksen, Andromedan, Cassiopeian, Kefeuksen ja Joutsenen ympäröimällä Sisiliskolla on mittaa noin 10 x 20 astetta. Tähdistössä on joitakin kauniita avoimia tähtijoukkoja ja kaksoistähtiä.