Arkisto
- maaliskuu 2017
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- tammikuu 2015
- maaliskuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- kesäkuu 2013
- marraskuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- kesäkuu 2011
- helmikuu 2011
- marraskuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
- lokakuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- kesäkuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2006
Kotimainen kirja Venuksen ylikuluista
Osmo Pekonen: Salaperäinen Venus. Mäntykustannus Oy. 2012. Sidottu. 214 sivua. ISBN-13: 978-952-5712-60-5.
Kirjassa ovat luvut Prologi, Epilogi, Kirjallisuutta, Henkilöhakemisto sekä 13 muuta lukua.
Tämä kirja eroaa muista lukemistani Venuksen ylikulkuja käsittelevistä kirjoista tekijän suomalaisuuden lisäksi siinä, että se käsittelee Venusta myös mytologian, muun kirjallisuuden ja elokuvien kohteena.
Kirjan kansikuvana on Sandro Botticellin vuoden 1485 tienoilla maalaaman teoksen Venuksen syntymä yksityiskohta. Koko maalaus on sivulla 8. Kirjan kuvituksessa on kymmenittäin kuvia patsaista, maalauksista, rakennuksista, henkilöistä sekä tietysti havainnoista piirroksina ja valokuvina.
Prologi alkaa kuvauksella aukeaman vasemmalla sivulla olevan valokuvan synnystä. Lukiolainen Eetu Saarti oli kuvaamassa Kangasalassa 6.6.2012 aamulla kello neljän jälkeen. Auringon nousun jälkeen tapahtui jotain odottamatonta. Lähistöllä uinut laulujoutsen lähtee lentoon. Tilanteen ainutlaatuisuuden tajunnut Eetu Saarti antaa kameransa kuvata jatkuvasti. Tuloksena on kuva, jossa Auringon kiekko on puoliksi metsän reunan yläpuolella ja Venus näkyy Auringon pintaa vasten tummana täplänä. Tällaisia kuvia olisi periaatteessa voinut ottaa kuka tahansa. Kuvan tekee ainutlaatuiseksi se, että laulujoutsenen siluetti näkyy Auringon sillan edessä. Eetu Saartia on syytä onnitella mainiosta kuvastaan.
Prologia seuraava luku Taivaallinen Venus: Jumalatar ja planeetta seuraa Venusta mm. kirjallisuuden historian keinoin. Luvussa Osmo Pekonen selvittää, miksi Venuksen ylikulut ovat olleet tärkeitä. Niiden avulla on voitu määrittää Auringon parallaksi ja samalla muidenkin aurinkokuntamme kappaleiden etäisyydet. Luvussa on myös kirjan ainoa matemaattinen kaava: Auringon etäisyys on Maan säde jaettuna parallaksin radiaaneissa ilmoitetulla arvolla. Itse ylikulkutapahtumaan kuuluu kaksi hetkeä, jolloin Venus sivuaa Auringon kiekon reunaa tapahtuman alkaessa ja kaksi tapahtuman päättyessä. Ylikulun neljästä nimityksestä eklipsi, pasaasi, transitio ja ylikulku, transitio on minulle oudoin. Myöskään eklipsi ei kuulu omaan käyttösanastooni.
Luvun lopussa ovat mainiot Richard A. Proctorin laatimat Venuksen ylikulun näkyvyyskartat ja Venuksen reitit Auringon pinnalla.
Luku Modernin tähtitieteen synty esittelee lyhyesti tähtitieteen suurmiesten Nikolaus Kopernikuksen, Tyko Brahen, Johannes Keplerin ja Galileo Galilein elämäkerrat.
Kirjan kolmas luku kertoo yhdeksällä sivulla Venuksen ylikulkujen ensimmäisistä havaitsijoista, Jeremiah Horrocksista ja William Crantreestä. Luvun kuvituksena ovat Jeremiah Horrocksin havaintopiirros sekä maalaukset kummankin havaitsijan havaintomenetelmistä.
Edmond Halley kehitti vuonna 1716 menetelmän, jonka avulla oli mahdollista muuttaa havainnot Auringon parallaksisksi.
Myöhemmät luvut kertovat Venuksen ylikulkujen maailmanlaajuisista havaintoretkistä. Omat lukunsa saivat ranskalainen kovan onnen astronomi Guillaume Joseph Hyacinthe Jean-Baptiste Le Gentil de la Galasiere, Jean-Baptiste Chappe d’Auteroche, kapteeni James Cook ja Maximilian Hell.
Myös suomalaiset havaitsijat saivat oman lukunsa. 14 sivun mittaiseen lukuun mahtuvat mm. Anders Hellant, Jacob Gadolin, Fredrik Mallet ja Anders Planman. Planman havaitsi ylikulkua Kajaanissa sekä vuonna 1761 että 1769.
Omista havainnoistaan Osmo Pekonen kirjoittaa kirjan jälkipuoliskolla. 8.6.2004 hän havaitsi Jyväskylässä työpaikkansa pihalla. Havainnon jälkeen hän päätti palata aiheeseen ja ryhtyi keräämään aineistoa. Tuloksen on tämä kirja.
Ennen vuoden 2012 ylikulkua tekijä osallistui Lapin yliopistossa promootioon. Sen jälkeen alkoi matka Tromsaan Venuksen ylikulkuja koskeneeseen konferenssiin. Konferenssin jälkeen oli vuorossa matka Vuoreijaan havaitsemaan ylikulkua. Matkakuvausta elävoittävät kuvat tuoreesta tohtorista sekä kuvat matkalaisista Vuoreijassa, paikallisesta orkesterista, ylikulun kunniaksi leivotusta juhlakakusta. Mukana on myös kuvia Vuoreijassa havaitusta Venuksesta Auringon edessä.
Venus on ollut useiden kirjojen ja elokuvien tapahtumapaikkana. Venuksen pinnalla tapahtuvat mm. elokuvat Planeta Bur (Neuvostoliitto, 1962) ja Queen of outer Space (USA, 1958). Jälkimmäisen elokuvan kohtauksista on näyte myös kirjan alussa. Siellä elokuva luokitellaan B-kategoriaan. Onkohan luokituksen eräänä perustana elokuvaan käytetyn rahamäärän pienuus? Tarzan- ja Mars-kirjoista tunnettu Edgar Rice Burroughs kirjoitti myös useita kirjoja, joiden tapahtumapaikkana on Venus.
Kirja on kaikkiaan varsin onnistunut kertomus Venuksen ylikuluista. Yhdellä lukemisella kirjan annista ei saa kaikkea irti. Kirjan runsaan 40 euron hinta ei ole esteenä kirjan hankkimiselle omaan kirjahyllyyn. Kirjan voi hyvällä syyllä antaa lahjaksi jollekin aiheesta kiinnostuneelle.
Ensimmäisen Venuksen ylikulun havaitsijan kirja
Jeremiah Horrocks, Wilbur Applebaum (kääntäjä): Venus Seen on the Sun. The First Observation of a Transit of Venus. Koninklijke Brill NV, Leiden, Alankomaat. 2012. Sidottu. xxiv + 82 sivua. Kirja on 14 Venuksen ylikulkuja käsitelleestä kirjasta ainoa, joka maksoi yli sata euroa. Muista kirjoista valtaosa maksoi alle 40 euroa. ISBN-13: 978-90-04-22193-2. Kirja on saatavana myös e-kirjana, ISBN-13e: 978-90-04-22194-9 .
Jeremiah Horrocks (1618-1641) varttui Liverpoolin lähellä Toxteth Parkissa. Hän opiskeli kolmen vuoden aikana vuoteen 1635 saakka Cambridgen yliopiston Emmanuel Collegessa. Oppiaineisiin kuului mm. tähtitiede. Yliopiston jälkeen hän palasi Liverpoolin lähelle Hooleen.
Jeremiah Horrocks tutustui Manchesterin lähellä Broughtonissa asuneeseen William Crabtreehen (1610-1644). Jeremiah työskenteli kesäkuusta 1639 lähtien vuoden ajan Hoolessa.
Kirjassa on esipuhe, johdanto, kirjallisuusviitteet, hakemisto ja 18 lukua sekä hyvin runsaasti alaviitteitä. Parhaimmillaan puolet sivusta on alaviitettä.
Esipuheessaan Wilbur Applebaum kertoo, miksi hän ryhtyi laatimaan Jeremiah Horrocksin töistä kertovaa kirjaa. Kiitokset saa ensimmäisenä Sidney B. Gaythorpe (1880-1964), joka käytti vuosikymmeniä Jeremiah Horrocksin teosten kääntämiseen. National Science Foundation saa kiitokset myöntämästään apurahasta. Vaimoa ei mainita kiitosten kohteena. Se ei liene tapana toisille tutkijoille kirjoitetuissa kirjoissa.
Jeremiah Horrocks kertoo ensimmäisessä luvussa laskeneensa taivaankappaleiden paikkoja eli efemeriidejä Philip van Lansbergen (1561-1632) taulukoiden avulla. Taulukoiden virheellisyydet saivat hänet tarkastelemaan omin silmin tähtien ja planeettojen paikkoja. Hänen huomionsa kiinnittyi Venuksen ja Auringon väliseen jaloimpaan konjuktioon eli tapahtumaan, jota kutsumme nykyään ylikuluksi.
Myöhemmissä luvuissa Jeremiah Horrocks vertailee muiden tutkijoiden kehittämiä laskumenetelmiä. Vertailun tulos osoittaa, että Kopernikuksen, Lansbergin ja Longomontanuksen planeettataulukot johtivat Venuksen ylikulun virheelliseen ajankohtaan. Pahimmillaan ylikulun aika eroaa oikeasta yli kaksi vuorokautta. Parhaiten menestyi Johannes Keplerin laatimat Rudolfin taulukot. Niistäkin Jeremiah löytää virheitä.
Kirja kertoo mielenkiintoisella tavalla Jeremiah Horroksin töistä.