Arkisto
- maaliskuu 2017
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- tammikuu 2015
- maaliskuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- kesäkuu 2013
- joulukuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- kesäkuu 2011
- helmikuu 2011
- marraskuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
- lokakuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- kesäkuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2006
Venuksen ylikulut vuodesta 1631 vuoteen 2012
Nick Lomb: Transit of Venus. 1631 to the Present. NewSouth Publishing, Sydney, Australia, 2011. 228 sivua. Sidottu. Irrallinen kansipaperi. ISBN-13: 9 781 74223 269 0.
Tässä Australiassa ilmestyneessä Venuksen ylikulkuja käsittelevässä kirjassa on osat Johdanto, Sanasto, Kirjallisuusviitteet, Kiitokset ja Hakemisto sekä seitsemää ylikulkua käsittelevää lukua.
Johdanto kertoo lyhyesti, miksi Venuksen ylikulkujen havaitseminen on ollut tärkeää. Sanasto antaa kahdella sivulla selitykset 48 käsitteelle. Mukana on mm. merenkulkuun liittyviä termejä. Kirjallisuusviitteet ohjaavat lukijan kirjan eri osiin liittyvien teosten pariin. Suuri osa teoksista on niin vanhoja, että ne eivät ole tavallisten lukijoiden saavutettavissa. 36 kirjaa ilmestyi ennen 1900-lukua. Kiitokset kertovat tavanomaiseen tapaan, ketkä henkilöt ovat edistäneet kirjan syntyä. Perinteiden mukaisesti tekijä kiittää viimeisenä vaimoaan Madeleinea hänen antamastaan pettämättömästä tuesta aineiston keruun ja kirjan kirjoittamisen aikana.
Kansipaperin etusivun kuva esittää tyyliteltynä lentokoneen taakseen jättämää vanaa Auringon kiekon edessä. Venus on sijoitettu mustana ympyränä vanan päähän. Kuva alkaa kansipaperin takasivulta. Muu osa kansipaperista kertoo lyhyesti, mitä kirjassa on sekä mainitsee muita Nick Lombin teoksia. Takasivulla on kolmen arviointia kirjasta.
Kirjan keskiosa kertoo vajaalla 180 sivulla 1600-luvulta alkaen havaituista Venuksen ylikuluista. Ensimmäinen luku kertoo nykyisen Livenpoolen lähellä asuneesta Jeremiah Horrocksista ja hänen vuonna 1639 havaitsemastaan Venuksen ylikulusta. Hänen havaintonsa on talletettu Much Hoolen kirkon lasimaalaukseen.
Seuraavalla vuosisadalla ylikulkujen havaitsijoiden määrä moninkertaistui. Useat havaitsijaryhmät matkasivat Euroopasta kaukomaille. Havaintomenetelmien kehitykseen vaikuttivat suuresti Edmund Halley ja Joseph-Nicolas Delisle. Kuuluisimpia havaitsijoita olivat Charles Mason, Jeremiah Dixon, Guillaume Le Gentil, Abbe Chappe d’Auteroche ja kapteeni James Cook.
Kirjan laajin luku kertoo vuosien 1874 ja 1882 ylikulkujen havaitsijoista. Höyrylaivat ja Suezin kanavan valmistuminen lyhensivät kaukomaille matkaamiseen tarvittavaa aikaa. Luvun 59 sivua kertovat havaitsemisista uusilla laitteilla. Valokuvaus tuli käyttöön uutena havaintomenetelmänä. Kaukoputketkin kehittyivät suuresti.
Vuoden 2004 ylikulkua kuvavaan lukuun sisältyy lukuisia luotainten ottamia kuvia. Luvun ensimmäisellä aukemalla on Geoff Wyattin Sydneyn observatoriossa vedyn H-alfa-viivan valossa ottama valokuva, jossa Venus näkyy hyvin lähellä Auringon reunaa. Useat kuvat ovat peräisin Magellan-luotaimesta.
Viimeinen luku antaa havainto-ohjeita tänä vuonna näkyneen ylikulun havaitsijoille. Tapahtuma-aikataulukko antaa ylikulun alkamis- ja päättymisajat usealle paikkakunnalle Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Aasiassa. Helsinkikin on yhtenä taulukon paikkakunnista.
Kirjan hyviin ominaisuuksiin voidaan lukea runsas kuvitus. Etenkin 1800-luvulla havaintoja tehneistä, heidän havaintopaikoistaan, havaintovälineistään ja tuloksistaan on runsaasti kuvia.
Kirja on sovelias ylikuluista kiinnostuneiden kirjahyllyyn, josta sen voi aika-ajoin ottaa selattavaksi, vaikka ylikulut ovat tauonneet 105 vuoden ajaksi.
Tähtihyppelyä Kuun pinnalla
Lambert Spix ja Frank Gasparini: Der Mondhopper. 20 Mondtouren für Hobby-Astronomen. 1. Auflage. 2011, Oculum-Verlag GmbH. Nidottu. 224 sivua. ISBN-13: 978-3-938469-54-5.
Kirja alkaa yhden sivun mittaisella esipuheella, jossa tekijät kertovat yleisesti Kuun havaitsemisesta. Neljäsosan sivusta vie iltahärämässä kuvattu kapea Kuun sirppi sekä maatamo maiseman osana.
Muu sisältö alkaa 22 sivun mittaisella selostuksella erilaisista kaukoputkista ja okulaareista. Esiteltäviin kaukoputkityyppeihin kuuluvat mm. Newton-, Schiefspiegler- ja Schmidt-Cassegrain-kaukoputket. Lyhyt taulukko plus- ja miinusmerkkien kera selvittää kunkin kaukoputkityypin hyvät ja huonot piirteet. Okulaarien esittelyyn kuluu runsaat viisi sivua. Esiteltävät okulaarityypit ovar monosentrinen, ortoskooppinen, Plöss-okulaari, laajakulmaokulaari ja zoom-okulaari. Kuvailuja selventäviä taulukoita on kaksi kappaletta.
Kuun havaitsemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. Kuun vaihe, terminaattori, libraatio, kolongitudi ja kuvan asento. Libraation merkitys selviää kolmella sivulla, joilla on neljä piirrosta. Kolongitudin merkitys ja määritelmä selviää yhdellä sivulla ja yhdellä kaaviokuvalla. Kaukoputkessa näkyvän kuvan asento riippuu kaukoputkityypin lisäksi mahdollisen zeniittiprisman käytöstä.
Kuun havaitsija tarvitsee kuukartan joko painettuna tai tietokonekarttana. Paperikarttojen klassikkona on Prahan Planetaarion johtajan Antoniin Rüklin laatima Kuukartasto. Kartasto perustuu piirrettyyn 1448 mm:n läpimittaiseen karttaan, jonka mittakaava on 1:2 400 000. Karttalehtiä on 76 kappaletta. Kartasto esittää Kuun koko näkyvän puolen sekä erilliskartoin libraatiovyöhykkeet.
Digitaalisia Kuun kartastoja on lukuisia. Niiden etuina paperikartastoon verrattuna ovat mahdollisuus käyttään kannettavalla tietokoneella olevaa kartastoa juuri havaintojen aikana. Esimerkkikuvaan on otettu ”Virtual Moon Atlas”-kartaston kuva koko Kuusta sekä Plato-kraatterin selitykset ja havainto-ohjeet.
Seuraava jakso esittelee Kuun erilaiset piirteet, kuten meret, ylämaat, kraatterit, vuoristot. Lyhytaikaisia ilmiöitäkään ei ole unohdettu.
Ilman dokumentaatio-jaksoa havaitseminen kadottaisi pian mielekkyytensä. 14 sivulla tekijät selvittävät millainen on havaintopäiväkirja, kuinka piirroksia tehdään sekä mitenkä valokuvia otetaan digitaalisella järjestelmäkameralla ja web-kameralla.
Kirjan nimeen sisältyneet ”hyppelyt” muodostavat 20 reittiä erilaisten kohteiden etsimiseen ja havaitsemiseen. Ensimmäinen retki esittelee Vaarojen meren, Mare Crisiumin ympäristöstä 13 kohdetta, ensimmäisenä Cleomedes-rengastasangon. Kuvaukseen kuuluu koko sivun mittainen valokuva Mare Crisiumin ympäristöstä. Erityiskohteet on merkitty sinipohjaisilla numeroilla ja nuolilla. Kirjaimin merkityt nuolet osoittavat Cleodedeen pikkukraattereihin. Cleomedeen kuvaukseen kuuluu kahdella sivulla 18 tekstiriviä sekä puolen sivun mittainen kuva ja selostus Cleomedeen yksityiskohdista.
Kirjan lopussa on yhteenvetona monisivuinen taulukko Kuun nimetyistä yksityiskohdista. Tietoina ovat nimen lisäksi piirteen tyyppi, sijainti, koko, korkeus sekä kohdetta käsittelevän retken numero.
Aivan kirjan lopussa ovat sanasto, kirjallisuusviitteet, kuvien lähteet ja tietoja kustantajasta.
Voin suositella kirjaa lämpimästi vakavasta havaitsemisesta kiinnotuneelle, jota saksan kieli ei häiritse.
Vastaa
Romaani tähtiharrastuksesta
Asko Martinheimo: Etäisyys M31. Toinen painos. 1973. Sidottu. 159 sivua, yksi piirroskuva. Nuorten toivekirjasto. Werner Söderström Osakeyhtiö. ISBN-10: 951-0-06005-4.
Tähtiharrastuksesta kertovia romaaneja ei ole sattunut käsiini kovin usein. Muutamia elämäkertateoksiksi luokiteltuja kirjoja olen esitellyt aikaisemmin. Nyt esiteltävä kirja on ilmestynyt jo lähes 40 vuotta sitten.
Asko Martinheimo (Asko Erik Vilhelm Mattson, salanimenä A. U. Pirkkala, 28.9.1934 – 4.2.2002) kirjoitti yli 20 kirjaa, useita kuunnelmia, televisionäytelmiä ja kolme kokoillan näytelmää. Hän oli koulutukseltaan kansakoulun ja peruskoulun yläasteen opettaja. Asko Martinheimo toimi vapaana kirjailijana vuosina 1983-1988. Hän oli myös Tampereen yhteiskoulun lukion kirjallisen ilmaisun tuntiopettaja sekä Oriveden kirjoittajakurssien ohjaaja. Erilaisia palkintoja hän sai 15 kappaletta. Ainakin kolme hänen kirjoittamaansa kirjaa on julkaistu Nuorten toivekirjastossa (”Melkein seitsemän”, ”Pilkku päässä” ja ”Etäisyys M31”).
Lähes 40 vuotta sitten Nuorten toivekirjastossa julkaistu kirja ”Etäisyys M31” kertoo elävästi 15-vuotiaan Teemu Paanasen taipaleesta alkavana tähtitieteen harrastajana.
Teemu, pikkuveli Tommi sekä heidän äitinsä ja isänsä muuttivat kolme vuotta aikaisemmin rannikon saaresta Tampereen lähistölle. Heidän aikaisemmista vaiheistaan kertovat kirjat ”Melkein seitsemän” ja ”Pilkku päässä.” Teemu käy oppikoulua ja pelaa jääkiekkoa Peli-Veikot-joukkueen maalivahtina. Koulutovereihin kuuluu mm. Mirkku. Teemun kiinnostus jääkiekkoon vähenee. Tilalle tulee tähtitiede.
Tähtitieteeseen Teemu tutustui vierailtuaan vuotta aikaisemmin Tampereen Planetaariossa. Puolen tunnin esitys riitti kiinnostuksen herättämiseen. Vierailun jälkeen Teemu Etsi kirjastosta tähtitiedettä koskevia kirjoja. Joululahjaksi saamansa Tähtiharrastuskirjan (tekijänä B. E. Seljo, tekijää ei kirjassa mainita) tiedot Teemu omaksui varsin perusteellisesti.
Teemun haaveena oli Tampereella Instrumentariumin ikkunassa ollut 90 mm:n läpimittainen peilikaukoputki. 460 markkaa maksaneen kaukoputken hankinnan Teemu rahoitti keräämällä kymmeniä litroja mustikoita. Ensimmäiset litrat päätyivät piirakan täytteeksi. Marjatulot eivät riittäneet kaukoputken ostoon. Puuttuvat rahat Teemu sai myymällä tarpeettomiksi jääneet jääkiekkovarusteensa.
Kaukoputken mukana tuli kaksi okulaaria, suurennoksen kaksinkertaistava jatkokappale sekä okulaariin ruuvattava aurinkosuodin. Liikkeen optikko ei kertonut, että aurinkosuodin on vaarallinen. Muistakaan kaukoputken ominaisuuksista optikko ei osannut kertoa ilman englanninkielistä ohjekirjaa. Suodin onneksi särkyi ensimmäisellä käyttökerralla vahinkoa aiheuttamatta.
Myös tamperelaisissa kouluissa oppilaat pitivät luokkaesitelmiä valitsemistaan ja opettajan hyväksymistä aiheista. Teemun esitelmän aiheeksi tuli tähtitiede. Esitelmälle piti vielä keksiä vetävä otsikko. Otsikoksi löytyi lopulta ”Etäisyys M31.” Teemu aikoo esitelmänsä aluksi piirtää luokan taulun toiseen päähän liituristin. Kirja päättyy esitelmän aloitussanoihin: ”Kun lopetan esitelmäni, tämä piste ei enää ole tällä kohdalla. Se on kolmenkymmenenkuudentuhannen kilometrin päässä ja hieman lähempänä Vega-tähteä kuin nyt.”
Lukekaa kirja. Samalla tutustutte 1970-luvun alun koululaisten ajatusmaailmaan.