Arkisto
- maaliskuu 2017
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- tammikuu 2015
- maaliskuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- kesäkuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- kesäkuu 2011
- helmikuu 2011
- marraskuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
- lokakuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- kesäkuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2006
Pätevää tietoa Venuksen ylikuluista
William Sheehan and John Westfall: The Transits of Venus. 2004, Prometheus Books. Sidottu. 407 sivua. ISBN: 1-59102-175-8.
William Sheehan on kirjoittanut runsaat sata artikkelia tähtitieteestä mm. Sky & Telescope- ja Mercury-lehtiin. Hänen kirjansa ovat käsitelleet Mars-planeettaa, Kuuta ja huomattavia tähtitieteen tutkijoita, kuten Edward Emerson Barnardia.
John Westfall toimii maantieteen professorina San Francisco State yliopistossa. Kuun ja planeettojen havaitsijoiden yhdistys The Association of Lunar and Planetary Observers myönsi hänelle Walter Haasin havaitsijan mitalin.
Kirjassa on 14 luvun lisäksi esipuhe, kiitokset kirjan tekoon vaikuttaneille henkilöille, viisi liitettä, huomautuksia, kirjallisuusviitteitä sekä hakemisto.
Esipuhe selvittää kolmella sivulla, miksi Venuksen ylikulut ovat tärkeitä. Uudessa Seelannissa elää harvinaisena valkoinen lintu, josta maorit käyttävät nimeä kotaku, yhden lennon lintu. Jos olet onnekas, saatat nähdä sen kerran elämäsi aikana, kenties kaksi kertaa. Eurooppalaiset tuntevat linnun harmaahaikarana.
Pelkästään harvinaisuus ei ole tehnyt Venuksen ylikuluista tärkeitä ilmiöitä tähtitieteilijöille. Kolmen taivaankappaleen – Maan, Venuksen ja Auringon – keskinäiset asemat antavat työkalun Auringon parallaksin ja samalla Maan ja Auringon välimatkan eli tähtitieteellisen yksikön määrittämiseen. Kun tunnetaan kolmion yksi sivu ja kaksi kulmaa tarkasti, voidaan määrittää etäisyyksiä esim. Hyadien tähtijoukkoon asti. Erilaisia mittakeppejä käyttämällä saadaan määrättyä suuria etäisyyksiä.
Tietoa Venuksen ylikuluista – myös havaitsijalle
Michael Maunder, Patrick Moore: Transit. When Planets Cross the Sun. Springer-Verlag London Limited. 2000. Nidottu. viii + 164 sivua sekä neljä numeroimatonta kustantajan mainossivua. ISBN-10: 1-85233-621-8.
Kirja kuuluu Patrick Mooren Practical Astronomy -kirjasarjaan. Kirjan nimiölehden viereisellä sivulla on 13 tähän sarjaan kuuluvan kirjan nimet.
Transit-kirja jakautuu kahteen osaan: Ylikulut kautta aikojen sekä Ylikulkujen havaitseminen. Lukujen ulkopuolella ovat Johdanto, Liitteet ja Hakemisto. Hakemisto sisältää kahdella sivulla noin 200 henkilö- ja paikannimeä sekä erilaisia ylikulkuihin liittyviä käsitteitä. Henkilöitä ovat mm. E.M. Antoniadi, J. Chappe, J. Dixon, E. Halley, Jeremiah Horrocks, D. Solander ja P. wardin.
Ensimmäissä osassa on 12 lukua, mm. Ylikulut, miksi ja koska, Kapteeni Cook ja vuoden 1769 ylikulku sekä Tulevia ylikulkuja. Ensimmäisen osan pituus on kaikkiaan 109 sivua.
Viides luku Venus: Vuoden 1639 ylikulku kertoo ensimmäisten ennustettujen ylikulkujen havaitsemisista. Johannes Kepler oli ennustanut, että sekä Merkurius että Venus kulkevat Auringon kiekon editse vuonna 1631. Ranskalainen tähtitieteilijä Pierre Gassendi yritti havaita molemmat ylikulut. Merkuriuksen ylikulun havaitseminen onnistui. Venuksen ylikulun havaitseminen ei onnistunut kolmesta havaintopäivästä huolimatta. Ylikulku tapahtui eurooppalaisen yön aikana 6./7. joulukuuta. Kepler ei ollut ainoa henkilö, joka laati ylikulkuennusteita. Nykyisen Liverpoolin lähellä Toxtethissa Jeremiah Horrocks laati ennusteen, jonka mukaan Venus kulkee Auringon editse joulukuussa 1639. Hän myös onnistui havaitsemaan ylikulkua.
Ylikulut saivat kahden seuraavan vuosisadan aikana runsaasti havaitsijoita. Näistä kertovat luvut 6 – 8. Vuosien 1761 ja 1769 ylikulkujen havaitsijoista ranskalainen Guillaume Joseph Hyacinthe Jean Baptiste Le Gentil de la Galasiere on tullut kuuluisaksi epäonnistumistensa vuoksi. Syy hänen ensimmäisen ylikulkuhavaintonsa epäonnistumiseen oli Englannin ja Ranskan välinen seitsenvuotinen sota. Toisen ylikulun havaitsemisen estivät taivaan peittäneet pilvet. Onnistuneita havaintoja tekivät mm. Abbe Jean Chappe d’Auteroche ja Alexandre-Gui Pingre.
Kirjan toisessa osassa on kuusi lukua. Ensimmäinen luku käsittelee havaintoturvallisuutta kuudella sivulla. Seuraava luku esittelee erilaisia tapoja käyttää täysaukkosuotimia. Mylar-perustaisia suotimia tulee käsitellä varovasti. Mustaksi valotettuja ja kehitettyjä mustavalkopilmejä tekijä sallii käytettäviksi, mutta huomauttaa, että näiden laatua on äärimmäisen vaikea ennakoida. On siis syytä jättää filmit käyttämättä. Jos ei ole käytettävissä varmoja täysaukkosuotimia, niiden puutteen voi korvata projisoimalla Auringon kuvan varjostimella, mitä tapaa käsitteleekin kirjan 15. luku.
Ylikulkujen valokuvaajille ohjeita antaa 17. luku. Viimeinen luku kertoo, mitä havainnoille voi tehdä.
Kirja on vieläkin käyttökelpoinen, vaikka se on ilmestynyt jo yli kymmenen vuotta sitten. havainto-ohjeet ovat kirja parasta antia.
Vastaa
Eli Maor: June 8, 2004. Venus in transit
Eli Maor: June 8, 2004. Venus in Transit. Princeton University Press. 2000. Sidottu. xiii + 186 sivua. Kansipaperi. ISBN-10: 0-691-04874-6.
Eli Maor kertoo aluksi, kuinka hän tuli tutustuneeksi hyvin nuorena tähtitaivaaseen. Tutuksi tulivat kuunpimennys, tarinat Kolumbuksesta ja Galileista sekä lukuisat tähtitieteelliset kirjat. Esipuheen lopussa tekijä kertoo ketkä ovat vaikuttaneet kirjan valmistumiseen. Hänen Eyal-poikansa laati viivapiirrokset, Helene Auer käänsi Camille Flammarion raportit vuoden 1882 Venuksen ylikulusta ranskasta englantiin. Muita apuaan antaneita henkilöitä ja laitoksia on useita. Hänen rakas vaimonsa Dalia saa kiitokset jatkuvista rohkaisuista ja hyödyllisistä kommenteista.
Esipuhetta seuraava prologi kuvailee ylikulun tilannetta Jerusalemissa tiistaiaamuna kesäkuun kahdeksantena päivänä vuonna 2004. Aurinko on juuri noussut idästä Juudean erämaan ylle. Satoje ihmisiä on keraantynyt Scopus-vuoren rinteille. Väki ei katso kaupunkia vaan nousevaa Aurinkoa. Täsmälleen klo 8.19 pieni musta täplä näkyy Auringon itäisellä reunalla. Koko katselijajoukko huutaa yhtäaikaisesti first contact. 19 minuuttia myöhemmin katselijoiden jännitys laantuu, koska Venus on nyt kokonaan Auringon kiekon edessä.
Kirjan ensimmäinen luku Johannes Kepleristä ja hänen planeettojen liikkeitä kuvaavista laeistaan. Keplerin viimeinen suuri työ oli Rudolfin taulujen laatiminen. Tämän avulle Kepler teki kaksi hämmästyttävää ennustusta. 7.11.1631 Merkurius-planeetta kulkee suoraan Auringon editse. Täsmälleen kuukautta myöhemmin, 6. joulukuuta Venus tekee saman. Kepler ymmärsi näiden tapahtumien mahdollistavan planeettojen halkaisijoiden määrittämisen. Hänen laskelmansa osoittivat, että Venuksen ylikulku ei olisi nähtävissä Euroopassa. Hän kehoitti Uuden maailman merenkulkijoita tarkkailemaan Aurinkoa mahdollisen ylikulun varalta. Merkuriuksen ylikulku sensijaan oli nähtävissä Euroopassa. Kolmesta havaitsijasta ainoastaan Pierre Gassendi laati yksityiskohtaisen rapartin.
Keplerin laskelmat kertoivat, että vuoden 1631 ylikulun jälkeinen ylikulku tapahtuu vasta 6.6.1761. Nuori englantilainen tähtitieteilijä Jeremiah Horrocks teki omat laskelmansa. Hän huomasi, että Kepler oli laskenut Venuksen ohittavan Auringon vain hieman Auringon eteläpuolelta. Horrocksin havaintotyötä haittasivat jumalaiset velvollisuudet. Hän onnistui mittaamaan Venuksen sijainnin, läpimitan ja liikkeen suunnan. Venuksen läpimitta oli noin yksi kaariminuutti, paljon pienempi kuin kukaan oli ajatellut.
Kirjan ensimmäinen liite käsittelee Edmond Halleyn kehittämää menetelmää Auringon parallaksin määräämiseksi. Toinen liite antaa vuoden 2004 ylikulun tapahtuma-aikoja usealle paikkakunnalle. Kolmas liite antaa tuleivaisuuden ylikulkujen päivämäärät sekä esim. Marsista nähtävien ylikulkujen päivämäärät.
Kirja an käyttökelpoinen historian näkökulmasta. Tämänvuotisen ylikulun suunnittelulle ei kirja anna apua.
Vastaa
Näytelmä Venuksen ylikulun havaitsijasta
Maureen Hunter: Transit of Venus, a Play. Blizzard Publishing Inc., Canada. 1992, second printing 1994. Nidottu. 94 sivua. ISBN-10: 0-921368-19-1.
Kanadalaisen, vuonna 1947 syntyneen Maureen Hunterin näytelmää ranskalaisesta tähtitieteilijästä Guillaume Le Gentil de la Galasièrestä on esitetty useassa teatterissa Kanadassa ja Englannissa. Ensi-iltansa näytelmä sai marraskuussa 1992 Manitoba Theatre Centerissä. Tämä esitys oli samalla 25 vuoteen ensimmäinen manitobalaisen kirjailijan kirjoittama ja teatterikeskuksen suurella näyttämöllä esitetty näytelmä. Englannissa näytelmää esitti The Royal Shakespeare Company Stratford-upon-Avonissa ja Lontoossa. Näytelmää on esitetty myöhemmin useaan kertaan Kanadassa. Suuresta suosiosta kertoo myös se, että näytelmästä on kirjoitettu ooppera. Manitoba Opera esitti marraskuussa 2007 oopperaa kolmena iltana.
Maureen Hunter syntyi ja vietti nuoruutensa Kanadassa, Indian Headissä, Saskatchewanissa. Hän opiskeli englannin kieltä Saskatschewanin yliopistossa ja valmistui vuonna 1970. Hän saa elantonsa pääasiallisesti näytelmien kirjoittamisesta. Muita Maureen Hunterin näytelmiä ovat Footprints on the Moon ja Beautiful Lake Winnipeg.
Näytelmä jakautuu kolmeen näytökseen. Näytelmän henkilöt ovat Le Gentil (35 vuotias vuonna 1760), hänen avustajansa Demarais (18), Le Gentilin taloudenhoitaja Margot (36), Le Gentilin äiti, Mme. Sylvie (65) sekä Le Gentilin morsian Celeste (15). Tapahtumapaikkana on Le Gentilin koti maaseudulla. Näytösten tapahtuma-ajat ovat maaliskuu 1760, heinäkuu 1766 ja marraskuu 1771. Huonetilat ja kalustot ovat yksinkertaisia. Työhuoneessa ovat pöytä, joitakin tuoleja ja kaukoputki. Olohuoneessa ovat sohva, joitakin tuoleja sekä pieniä pöytiä. Observatoriossa ovat kaukoputki, vapaasti siirrettävä karttapallo, pari erilaista tuolia ja pöytä.
Ensimmäisessä näytöksessä Le Gentil on lähdössä Intian Pondicherryyn havaitsemaan vuoden 1761 Venuksen kulkua Auringon kiekon editse. Hän on saanut hankittua itselleen kuljetuksen Intiaan ranskalaisella Le Berryer -laivalla. Toisessa näytöksessä Le Gentil on palannut epäonniselta havaintomatkaltaan kotiinsa ennen lähtöä havaitsemaan vuonna 1769 tapahtuvaa seuraavaa ylikulkua. Todellisuudessa Le Gentil palasi Ranskaan vasta 11 vuoden kuluttua saamatta yhtään kunnollista havaintoa. Kolmannessa näytöksessä Le Gentil on taas kotonaan.
Näytelmä käsittelee ihmissuhteissa tapahtuvia muutoksia, jotka aiheutuvat suurista etäisyys- ja aikaeroista. Näytelmän käsikirjoittajille, ohjaajille, lavastajille ja näyttelijöille on syytä antaa huomattavat tunnustukset vaativista töistään. Koska tiedossani ei ole lähellä esitettäviä näytöksiä, pitää tyytyä eläytymään Le Gentilin lähipiirin ajatusmaailmaan kirjan avulla.