Arkisto
- maaliskuu 2017
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- tammikuu 2015
- maaliskuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- kesäkuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- tammikuu 2012
- kesäkuu 2011
- helmikuu 2011
- marraskuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
- lokakuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- kesäkuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2006
Kirja Kopernikuksen De Revolutions synnystä
Dava Sobel: A More Perfect Heaven. How Copernicus Revolutionized the Cosmos. 2011. Walker Publishing Company, Inc., New York, a division of Bloomsbury Publishing. xiv + 274 sivua. Sidottu. Irrallinen kansipaperi, joka kertoo lyhyesti kirjasta ja tekijästä. ISBN 978-0-8027-1793-1.
Kirja jakautuu kolmeen osaan (Prelude, Interplay ja Aftermath). Viimeistä osaa seuraavat kiitokset, Kopernikukseen liittyvät merkkivuodet, kirjan tekstiosaan liittyvät huomautukset, kirjallisuusviitteet, kuvien lähteet sekä hakemisto. Sisällysluettelon jälkeiset kaksi karttaa selventävät kirjan tapahtumapaikkojen sijainnit.
Nicolaus Copernicus syntyi Torunissa, Puolassa helmikuussa 1473. Hän sai nimensä Mikolaj isänsä mukaan ja varttui Niklas Koppernigh -nimisenä kauppiasperheen toisena poikana ja nuorimpana lapsena Silesian kuparikaivosalueella. Vanhempi Mikolaj Koppernigk muutti vuoden 1456 tienoilla Krakovasta Toruniin, jossa hän meni naimisiin Barbara Watzenroden kanssa. He asuivat kapean Pyhän Annen kadun varrella ja kasvattivat neljää lasta. Katu tunnetaan nykyään Copernikuksen katu -nimellä ja heidän asuitalonsa toimii museona.
Nicolaus opiskeli Krakovan lähellä Jagiellonisessa yliopistossa logiikkaa, runousoppia, väittelytaitoa, luonnonfilosofiaa ja matemaattista tähtitiedettä.
Copernicus kiinnostui yliopisto-opintojensa alussa planeettojen liikkeistä. Hän osti kaksi sarjaa taulukoita, joiden avulla oli mahdollista laskea planeettojen sijainnit. Hän sitoi nämä yhdeksi niteeksi, johon hän lisäsi vielä 16 tyhjää sivua. 30-vuotisen sodan sotasaaliiksi joutunut teos on nykyään Uppsalan yliopistossa.
Vuoden 1510 tienoilla, lähes 40-vuotias Copernicus esitti, että maailmankaikkeuden keskuksena on Aurinko Maan asemesta. Hän salasi teoriansa 30 vuoden ajaksi, koska hän pelkäsi joutuvansa matemaatikoiden naurujen kohteeksi. Odottamaton vieras, George Joachim Rheticus, teki vaarallisen, usean sadan kilometrin mittaisen matkan Puolan pohjoisosiin vuonna 1539, innokkaana tutustumaan uuteen planeettojen järjestelmään sen luojan, vanhenevan Copernicuksen luona. Nuorukainen viipyi Copernikuksen luona kaksi vuotta, vaikka lait kielsivät Lutherin oppia kannattavan henkilön oleskelun Copernicuksen katolisessa hiippakunnassa. Rheticus auttoi kauan laiminlyödyn käsikirjoituksen muokkaamisessa julkaisukuntoon ja toimitti sen myöhemmin painettavaksi Nurembergiin.
Ei ole tiedossa, miten Rheticus sai Copernicuksen myöntämieliseksi teoksen julkaisemiselle. Rheticuksen ja Copernicuksen väliset keskustelut muodostavat pääosan kaksinäytöksisestä näytelmästä, joka on kirjan toisena osana. Noin 80 sivuisessa näytelmässä Copernicus oli rakentanut suuren armilaarikehän, johon katsoja mahtui sisään. Näytelmässä esiintyvät Copernicus itse 65-vuotiaana, Vamian 53-vuotias piispa. piispan 14-vuotias oppipoika, 25-vuotias Wittenbergistä saapunut matemaatikko Rheticus, Copernicuksen 45-vuotias taloudenhoitaja Anna ja 58-vuotias Kulmin piispa Giese. Näytelmän tapahtumat alkavat toukokuussa 1539 Pohjois-Puolassa keskiaikaisen katedraalin muurien lähellä. Näytelmän lopuksi Rheticus tuo Copernicuksen kuolinvuoteen äärelle painetun teorian ensimmäisen kappaleen.
Kirjasta käy lisäksi selville, että Copernicus oli tekemisisssä rahapajan ja leipomojen kanssa. Leivän hinta oli vakio. Leivän koko sen sijaan riippui viljan hinnasta. Jos vilja oli halpaa, leipä painoi toista paunaa. Kalliin viljan aikana leipä oli selvästi paunaa keveämpää.
Kirja syventää tietämystämme Copernikuksesta.
Maan muodon mittaaminen
Larrie D. Ferreiro: Measure of the Earth. The Enlightment Expedition That Reshaped Our World. 2011. Basic Books, a member of the Perseus Books Group, New York. xix + 353 sivua. Sidottu. Irrallinen kansipaperi, jossa ovat sekä tekijän että kirjan esittelyt. ISBN 978-0-465-01723-2 (kovakantinen laitos). Kirja on saatavissa myös e-kirjana, e-ISBN 978-0-465-02345-5.
Maan muodosta oli 1700-luvun alussa kaksi käsitystä. Ranskalaisen filosofin Rene Descartesin mukaan maa oli navoilta venynyt. Isaac Newton oli sitä mieltä, että maan pyöriminen aiheutti ekvaattorille pullistuman ja navoille litistyminen. Ranskan Tiedeakatemian jäsenet, mm. Johann Bernoulli kannattivat Descatesin teoriaa ja navoilta pidentynyttä maata. Englannin kanaalin toisella rannalla, Lontoon Fleet Streetin varrella Royal Societyn jäsenet olivat voimakkaasti Newtonin litistyneen maan kannalla.
Ludwig XV:n hovissa nuori ja voimakastahtoinen ministeri Jean-Frederic Philippe Phelypeaux, kreivi de Maurepas ymmärsi, että ilman maan muodon ja koon tarkkaa tuntemusta, navigointi valtamerien poikki olisi sattuman kauppaa. Britannia oli jo 20 vuoden ajan luvannut 20 000 punnan palkkion luotettavan navigointimenetelmän keksijälle. Maurepas laati vuonna 1734 Ranskan Tiedeakatemialle ehdotuksen, että lähetetään tieteellinen retkikunta mittaamaan leveysasteen pituus ekvaattorille. Afrikan päiväntasaajan rannikot olivat vielä vihamielisiä ja trooppisen Aasian saaret olivat liian kaukana. Ainoa saavutettavissa oleva paikka päiväntasaajalla oli Peru, joka oli Espanjan varallisuuden pääasiallinen lähde. Retkikunta Peruun toteuttaisi Maurepasin toisen strategisen päämäärän: laivaston ministerinä hän halusi lujittaa Espanjan kanssa solmittua sotilaallista liittoa Britannian vastapainona. Siirtomaiden ministerinä Maurepas oli yhtä innokas saamaan lähempiä tietoja Etelä-Amerikan rikkauksista, ehkä myös avaamaan kaupallisia suhteita Espanjan siirtokuntien ja Ranskan välille.
Päiväntasaajalle tehtävällä Geodesisella retkellä ei ollut edeltäjää. Se oli maailman ensimmäinen kansainvälinen tieteellinen tutkimusretki, jossa osallistujat olivat kahden valtion kansalaisia. Maurepasilta kului pitkä aika retken suunnitteluun, kuljetusten järjestelyyn ja varojen hankkimiseen. Espanjan kuninkaalta piti vielä hakea passit retkikunnan ranskalaisille jäsenille. Retkikunta saapui Quitoon toukokuussa 1736 kahden vuoden suunnittelun ja vuoden kestäneen matkan jälkeen.
Kirja kertoo aluksi maan muotoa tutkimaan lähteneen retkikunnan huomattavimmista jäsenistä 1,5 sivun verran. Retkikuntaan kuuluivat mm. Louis Godin (1704-1760), Pierre Bouguer (1698-1758), Charles-Marie de la Condamine (1701-1774), Jorge Juan y Santacilia (1713-1773), Antonio de Ulloa y de la Torre-Guiral (1716-1795), Joseph de Jussieu (1704-1779) ja kuusi muuta henkilöä.
Seuraava luku on johdanto, joka kertoo Yaruquin perusviivan mittaamisesta. Johdantoa seuraa yhdeksän lukua (mm. The Problem of the Earth’s Shape, Preparations for the Mission ja Finding Quito). Kirjan lopussa ovat epilogi, jälkisanat, huomautuksia käytetystä kielestä, mittayksiköistä ja valuutoista. Aivan kirjan lopussa ovat kiitokset, huomautukset ja hakemisto. Noin 50 sivun mittaiset huomautukset ja hakemisto on painettu muuta kirjaa pienemmillä kirjasimilla. Jos koko kirja olisi painettu pääosan suuruisilla kirjasimilla, kirjan sivumäärä olisi ollut noin 420.
Kirjan mielenkiintoinen piirre on yritys verrata 1700-luvun rahamääriä vuoden 2010 Yhdysvaltain dollariin. Nykyrahassa retkeen olisi kulunut huomattavan suuri määrä miljoonia dollareita.
Retkikunnan työn onnistuminen sai aikaan useita kansainvälisiä retkikuntia mm. havaitsemaan Venuksen kulkua Auringon kiekon editse vuosina 1761 ja 1769.
Kirja oli varsin miellyttävä lukukokemus ja se antoi vaikuttavan kuvan 1700-luvun tutkijoiden työskentelymenetelmiin ja pitkien retkien mukana tulleisiin vaikeuksiin.