Arkisto
- maaliskuu 2017
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- tammikuu 2015
- maaliskuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- kesäkuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- kesäkuu 2011
- marraskuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
- lokakuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- kesäkuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2006
Tuore Auringon havaitsijan opas
Jamey L. Jenkins: The Sun and How to Observe It. Springer Science + Business Media, LCC, 2009, nidottu, xiv + 206 sivua. ISBN 978-0-389-09497-7. Saatavana myös e-kirjana: e-ISBN 978-0-387-09498-4.
Kirjassa on yhdeksän lukua, kolme liitettä, hakemisto, johdanto, tietoja tekijästä sekä kiitokset kirjan valmistumiseen vaikuttaneille henkilöille.
Jamey Jenkins on avustanut yhdysvaltalaista muuttuvien tähtien havaitsijoiden järjestöä American Association of Variable Star Observers (AAVSO) vuodesta 1990 lähtien. Hän on ollut Kuun ja planeettojen havaitsijoiden yhdistyksen The Association of Lunar and Planetary Observers (ALPO) aktiivinen havaitsija vuodesta 1998 lähtien ja on toiminut yhdistyksen avustavana jaoston koordinaattorina jo runsaan kolmen vuoden ajan. Jamey Jenkins on ollut kiinnostunut tähtitieteestä nuoruudestaan lähtien. Hänen artikkeleitaan ja valokuviaan on julkaistu usein lehdisssä The Strolling Astronomer (Journal of the ALPO) ja Sky & Telescope.
Jamey Jenkins käsittelee kaikkiaan kuudella sivulla turvallisia tapoja havaita Aurinkoa, ensin lyhyesti johdannon sivulla xiv ja perusteellisemmin luvun Some Basics of Solar Observing sivuilla 19-23. Hän korostaa johdannossa, ettei hän eikä kirjan kustantaja ole vastuussa, jos havaitsija menettelee turvallisuusohjeiden vastaisesti. Kelvottomia havaintojen apuvälineitä ovat CD-levyt, aurinkolasit, ristikkäiset polarisoivat kalvot ja aikaisemmin yleiset okulaariin kierrettävät aurinkosuotimet. Turvallisia välineitä ovat kaukoputken etupään peittävät ohuella metallikalvolla päällystetyt lasilevyt tai muovikalvot. Näidenkin käytössä on turvallisuusnäkökohdat otettava huomioon.
Kirjan ensimmäinen luku kertoo 15 sivulla, millainen Aurinko on ja miten tietämyksemme siitä on aikojen kuluessa kehittynyt. Seuraava luku antaa runsaalla 10 sivulla perustietoja havaitsemisesta.
Kolme seuraavaa lukua kertovat valkoisessa valossa havaitsemisesta. Erilaisten kaukoputkien lisäksi käsiteltäviksi tulevat objektiivisuotimet ja John Herschelin 1800-luvun alussa keksimä Herschelin prisma.
Jamey Jenkins kertoo kahdessa luvussa havaitsemisesta yksivärisessä valossa. Yksivärisen valon suotimien yhteydessä tulee tutuksi käsite etalon. Mainituksi tulee myös suosittu Coronado-kaukoputki, jolla voi katsella sekä Auringon pinnan että reunan ilmiöitä. Luvut eivät ole unohtaneet myöskään digitaalista havaitsemista ja kuvien käsittelyä.
Viimeisessä liitteessä ovat päivittäin Auringon pyörähdyksen numero, heliograafiset koordinaatit, halkaisija ja ekvatoriaaliset koordinaatit (rektaskensio ja deklinaatio). Taulukko alkaa heinäkuusta 2008 ja päättyy tammikuuhun 2012. Koska kirjan julkaisutiedot ovat vuodelta 2009, taulukko olisi voinut alkaa myöhemmin ja ulottua ainakin vuoteen 2015. Taulukon läpimittasarakkeen otsikko on harhaanhohtavasti sijoitettu osaksi heliograafisten koordinaattien aluetta.
Voin suositella vuoden 2011 alussa Ursan kirjastoon hankittua kirjaa kaikille Auringon havaitsemisesta kiinnostuneille.