Arkisto
- maaliskuu 2017
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- tammikuu 2015
- maaliskuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- kesäkuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- kesäkuu 2011
- helmikuu 2011
- marraskuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
- lokakuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- kesäkuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2006
Taskukokoinen pilviopas
Gavin Pretor-Pinney: Pilvibongarin taskuopas. 2010, 112 sivua, sidottu. Atena Kustannus Oy. ISBN 978-951-796-649-8. Koko 110 mm (leveys) x 145 mm (korkeus) x 13 mm (paksuus). Suomentaja Ulla Lempinen. Hinta noin 20 euroa.
Atena Kustannus Oy julkaisi vuonna 2007 saman tekijän suurempikokoisen kirjan erilaisten pilvien havaitsemisesta nimellä Pilvibongarin opas. Se esitteli 310 sivulla mustavalkeiden kuvien kera erilaisia pilvityyppejä ja kuinka niitä havaitaan. Suuren koon ja painon vuoksi kirja ei soveltunut kenttäkäyttöön.
Taskuoppaan nimilehden vastakkaiselle sivulle kukin kirjan ostanut voi kirjoittaa oman nimensä tekstin ”Tämän pilvikokoelman omistaa:” jatkoksi. Muuallakin kirjassa on runsaasti omilla tiedoilla täydennettäviä kohtia.
Pilvien esittely alkaa kesäaikaan yleisellä kumpupilvellä, jota seuraa kahden sivun välein yhdeksän muuta yleistä pilvityyppiä. Näitä kuvauksia seuraavat pilvien alalajien ja muunnosten esittelyt. Lähes kaikki valokuvat ovat värillisä. Pilvien kuvailuja on kaikkiaan viidessä jaksossa.
Pilvityyppien kuvailussa on pieni osio, joka kertoo, että pilveä tavataan joidenkin toisten pilvien seurassa. Tietoihin kuuluu myös ilmoitus ”älä sekoita tähän.” Alasin-pilven voi sekoittaa ydinräjähdyksen sienipilveen. Tosin pitkään aikaan ei kukaan ole nähnyt radioaktiivisia sienipilviä. Tavanomaisten räjähdysaineiden aiheuttamia sienipilviä saattaa näkyä, mutta nekään eivät osu tavallisen kulkijan näkökenttään.
Kirjan lopussa ovat teknisten termien selitykset, pilvien virallinen luokittelu ja latinankieliset nimet taulukon muodossa, valokuvaajien luettelo, kaikkien pilvimuotojen valokuvakooste sekä hakemisto. Kaikkiaan 105 valokuvaajaa ovat antaneet luvan käyttää heidän ottamiaan valokuvia kirjan kuvittamiseen. Kansien sisäsivut kertovat kaavion avulla, millaisilla korkeuksilla eri pilvityypit esiintyvät.
Kirjan sisällysluettelossa ja kunkin pilvityypin esittelyn kohdalla on tilaa pilvien havaitsemisesta saataville pistemäärille. Havaintopäiväkirjaan kirjatuista pilvistä saa parhaimmillaan 55 pistettä. Helposta kumpupilvestä saa 10 pistettä. Harvinaisesta ja dramaattisesta Kelvin-Helmholtzin aaltopilvestä saa täydet 55 pistettä. Kirjan havaintojen kirjausalueet edellyttävät, että havainnosta kirjataan päivämäärä, kellonaika, paikka ja sääolosuhteet. Jos tapahtuma on valokuvattu, ruksi ruutuun ja tiedoston nimi talteen.
Kirjan pieni koko mahdollistaa taskuoppaan pitämisen aina mukana. Tällöin on mahdollista oudon pilvityypin kohdalla katsoa kirjasta, mikä pilvi on havaittu. Ajan kuluessa erilaisten pilvityyppien tunnistaminen muuttuu automaattiseksi.