Arkisto
- maaliskuu 2017
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- tammikuu 2015
- maaliskuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- kesäkuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- kesäkuu 2011
- helmikuu 2011
- marraskuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
- lokakuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- kesäkuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2006
Messierin kohteiden kartasto
Ronald Stoyan, Stefan Binnewies, Klaus-Peter Schroeder: Atlas of the Messier Objects. Highlights of the Deep Sky. 2008, Cambridge University Press, sidottu, 370 sivua. Koko 270 mm x 317 mm. ISBN 978-0-521-89554-5.
Ronald Stoyan on saksalaisen Interstellarum-lehden päätoimittaja. Hän oli mukana perustamassa saksalaista syvän taivaan kohteiden havaitsijaryhmää. Ronald Stoyan käsien jälki näkyy useissa käytännönläheisissä tähtitieteen kirjoissa.
Stefan Binnewies kuuluu eturivin tähtivalokuvaajiin. Hän matkustaa ympäri maapalloa saadakseen parhaita otoksia. Hän on avustanut Namibian Windhoekin lähellä olevan Capella observatorion perustamisessa.
Susanne Friedrich on Interstellarum-lehden toimittaja ja Max-Planck-Instituutin vieraileva tutkija. Hän on koulutukseltaan astrofyysikko ja hän havaitsee taivasta sekä visuaalisesti että valokuvaamalla. Susanne Friedrich on viettänyt tähtitieteen parissa yli 25 vuotta.
Klaus-Peter Schroeder on Mexicon Guanajauton yliopiston tähtitieteen professori. Hän on ollut nuoruudestaan lähtien innokas tähtitieteen harrastaja ja valokuvaaja. Hän on julkaissut useita kirjoja tähtivalokuvauksesta. Hänen töittensä tuloksia on esiintynyt useissa tähtitieteen harrastajien lehdissä.
Messierin luettelon sumut ja galaksit ovat tähtitieteen harrastajien suosituimpia kohteita. Tämä uusi kartasto kertoo kustakin kohteesta sen astrofysikaalisen merkityksen, perusteellista tutkimustietoa kohteen löytämisestä, selkeä havaintoihin perustuva kuvaus kohteesta oli havaintoväline paljaat silmät tai suuri kaukoputki. Lisäksi mukana on Messierin ja muiden aikalaishavaitsijoiden havaintokertomuksia ja havaintoihin liittyviä kaskuja.
Kartastossa on alkusanat, esipuhe, käyttäjän opas, tietoja Charles Messieristä, havaintoja, luettelo, kohteiden tilastotietoa, oppaat kohteiden visuaaliseen ja valokuvaukselliseen havaitsemiseen, kohteiden yksityiskohtaiset kuvaukset, teknisten termien sanasto, kuvien ja lähteiden luettelo.
Sisällysluettelon aukeamasta kolme neljäsosaa kuluu Messierin kohteiden tyyppien, tähdistöjen ja tarkemman esittelyn sivunumeron kertomiseen. Lopusta tilasta puolet on sisällysluetteloa.
Alkusanoissa David H. Levy kysyy, miksi uusi Messierin kohteiden kirja. Aikaisempien kirjojen tekijöinä ovat kunnostautuneet Kenneth Gly-Jones, Stephen James O’Meara ja Ken Graun. Eikö näissä ole jo tarpeeksi? Vastaus on kielteinen. Erityisen kehun saa Ronald Stoyanin opetuksellinen, historiallinen ja astrofysikaalinen katsaus komeettojen metsästäjään ja luetteloon, jonka hän laati elinaikanaan.
Esipuheessa Ronald Stoyan kertoo kirjan syntyyn vaikuttaneista tekijöistä. Useiden kuvien lähtökohtana olivat Kreikassa, Chilessä ja Namibiassa otetut valokuvat. Yhteensä ne käsittävät yli 5000 minuuttia valotuksia ja 150 tuntia visuaalisia havaintoja. Hän esittää kiitoksensa kirjan muille kirjoittajille sekä lähes 20:lle muulle henkilölle kustannusyhtiön henkilöitä unohtamatta.
Käyttäjän opas avaa kohteiden luokittelutiedot, kertoo, mitä historiatietoihin kuuluu, mikä merkitys kohteilla on astrofysiikan kannalta sekä miten kohteita havaitaan. Käyttäjän oppaan viimeinen aukeama kertoo miten kirjan kuvia on käsitelty.
Käyttäjän opasta seuraava luku kertoo Charles Messierin elämästä. Noin puolen sivun mittaiset laatikot kertovat myös Nicolas-Louis de Lacaillesta, Johann Elert Bodesta ja Pierre Mechainista.
Havainnot-luku kertoo syistä, joiden vuoksi Charles Messier alkoi kerätä luetteloa komeettojen etsintää haittaavista taivaan kohteista. Ensimmäisen kohteen löytymisen aikana – 12. syyskuuta 1758 – Messier oli havaitsemassa samana vuonna löytynyttä komeettaa. Sumun muoto ja kirkkaus muistutti niin paljon komeettaa, että hän rupesi etsimään muita samankaltaisia sumuja. Luku kertoo myös muista sumujen havaitsijoista.
Valtaosa kirjasta kuluu yksittäisten kohteiden esittelyyn. Esittely alkaa kohteiden numerotiedoilla. Kohteen löytöhistoriaa ja astrofysikaalista merkitystä selostetaan tarpeellisessa laajuudessa. Valokuvia ja piirroksia on toisinaan useita sivuja. Nostopaino-sumun M27) kohdalla tekstiä on kaksi sivua ja kuvia kolme sivua. Andromedan galaksi (M31) on saanut kaikkiaan kahdeksan sivua, joista neljä ovat koko sivun kuvia.
Kirjan viimeiset luvut mahtuvat 14 sivuun.
Atlas of the Messier Objects soveltuu mainiosti syvän taivaan kohteista kiinnostuneen usein käytettävien kirjojen hyllyyn. Kirja on näkynyt kirjakaupan esittelypöydällä.
Tähtikarttojen historiaa
Nick Kanas: Star Maps. History, Artistry, and Cartography. 2007, Springer, xxxii + 382 sivua, nidottu, koko 170 mm x 240 mm. ISBN 978-0-387-71668-8.
Nick Kanas toimii Kalifornian yliopistossa San Franciscossa psykiatrian professorina. Hän on ollut kiinnostunut tähtitaivaan ilmiöistä Sputnik 1 -satelliitin laukaisusta lähtien.
Nick Kanasin ensimmäinen kaukoputki oli kuuden senttimetrin läpimittainen. Tähtikarttoihin hän tutustui tilaamansa Sky & Telescope -lehden kuukausikarttojen avulla. Yliopistouransa alussa hänellä oli varaa hankkia 20 cm:n peilikaukoputki. Osallistuttuaan eräänä kylmänä marraskuun iltana kaupungin pohjoispuolella vuorella järjestettyyn tähti-iltaan hän totesi tarvitsevansa lämpimämmän takin ja kunnollisen tähtikartan. Nortons Star Atlas -kartaston jälkeen hän hankki useita kartastoja.
Karttojen keräilijä Nick Kansasista tuli vuonna 1982, kun hän vieraili newportlaisessa antikvariaatissa. Hän osti liikkeestä kaksi vanhaa seinäkarttaa, jotka kuninkaallinen astronomi John Flamsteed oli laatinut.
Vuonna 1989 Nick Kanas vietti sapattivuotta ja vieraili Lontoossa British Museumin taivaallisten karttojen näyttelyssä. Hän jatkoi historiallisten karttojen ja kirjojen hankkimista. Hän myös liittyi Kalifornian karttayhdistykseen, Washingtonin karttayhdistykseen ja Kansainväliseen karttojen keräilijöiden yhdistykseen.
Nick Kanas tunsi itsensä turhautuneeksi, koska ei ollut olemassa edes yhtä kirjaa joka auttaisi häntä karttojen keräilyssä. Nyt, 25 vuotta myöhemmin, sellainen kirja on olemassa.
Tässä esiteltävänä olevassa kirjassa on alkusanat, esipuhe, kiitokset, kuvien ja taulukoiden luettelo, lyhenneluettelo, 10 lukua, viisi liitettä, joista viimeisinä ovat sanasto ja hakemisto. Kirjassa on lukuisia mustavalkeita kuvia kartoista sekä kolmessa jaksossa osittain samoja karttoja värillisinä. Jokaisen luvun lopussa on luettelo luvun aihepiiriin sopivista kirjoista.
Ensimmäinen luku käsittelee 15 sivulla kysymystä Mikä on tähtikartta. Kartat voidaan jakaa tähdistöjen karttoihin ja kosmologisten käsitysten esittämiseen laadittuihin kaavioihin.
Nick Kanas seuraa useassa luvussa maapallon eri puolilla eläneiden kansojen kosmologisten käsitysten kehitystä. Euroopasta vastaan tulevat antiikin kreikkalaiset filosofit, Johannes Gutenberg, Regiomontanus, Nicholas Copernicus, Johannes Kepler, Tycho Brahe, Edmond Halley, Nicolas de Lacaille, Gerald Mercator, Alessandro Piccolomini, Johann Bayer, John Flamsteed, Johann Bode, Andreas Cellarius ja lukuisa joukko muita karttojen laatijoita.
Viimeisessä luvussa Nick Kanas kuvailee siirtymistä mytologisia hahmoja sisältäneistä kartoista kuvattomiin kartastoihin. Esille tulevat mm. Wollastonin Portraituire of the Heavens, Flammarion Atlas Celeste, Argalanderin Bonner Durchmusterung, Nortons star Atlas sekä Becvarin ja Tirionin kartastot.
Ensimmäinen liite antaa neuvoja mahdollisille kartastojen keräilijöille. Toinen liite antaa tietoja monista karttojen laatijoista.
Kirja Star Maps on varsin suositeltava lähdeteos kartoista ja niiden laatijoista kiinnostuneille.
Kirja on hankittu Ursan kirjastoon tämän vuoden alussa. Kirjan omakseen haluavat löytävät sen kirjakaupasta hyllytavarana.
Vastaa
Sääilmiöiden valokuvaaminen
Storm Dunlop: Photographing Weather, 2007, Photographers’ Institute Press, 144 sivua, nidottu. Koko 155 mm x 215 mm. ISBN 978-1-86108-449-1.
Storm Dunlop on kirjoittanut tai kääntänyt yksinään tai ryhmän osana lukuisia kirjoja tähtitieteestä ja meteorologiasta. Hän toimii myös luennoitsijana. Hän on Royal Astronomical Societyn ja Royal Meteorological Societyn jäsenenä, kummassakin Fellow-statuksella. Hän on ollut The British Astronomical Associationin presidenttinä.
Kirjassa on johdanto, seitsemän lukua, kolmen sivun mittainen sanasto, yhden sivun verran lisätietoja kirjojen ja Internet-sivustojen muodossa sekä kahden sivun mittainen hakemisto.
Luku Välineitä kertoo lähes 30 sivulla millaisia kameroita ja muita laitteita on saatavissa ja mitä niitä käytettäessä tulee ottaa huomioon. Värilämpötilaa käsittelevässä laatikossa sivulla 13 tekijä antaa absoluuttiselle nollapisteelle 10 astetta liian alhaisen Celsius-asteikon arvon. Nolla Kelviniä on -273,15 °C eikä -283,16 °C.
Muut luvut ovat Perustekniikat, Sään ymmärtäminen, Pilvet, Taivaan värit ja optiset ilmiöt, Sään valokuvaus, Kuvien jälkikäsittely.
Luku Sään valokuvaus käsittelee myös stereokuvien ottamista. Todellista stereovaikutelmaa on vaikea saavuttaa. Luvun kuvituksena on kaksi stereokuvaparia, joissa kaukaiset pilvimuodostelmat ovat vain hieman muuttuneet. Stereovaikutelman aikaansaamiseksi kuvaaja oli siirtänyt kameraa pari metriä sivulle päin.
Kokonaisuutena kirja on lukemisen arvoinen. Tavalliselle taivaalle katsojalle kirja antaa paljon tietoja. Myrskybongarit saattavat tietää jo kaiken, mitä kirjalla on tarjottavana.