Arkisto
- maaliskuu 2017
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- tammikuu 2015
- maaliskuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- kesäkuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- kesäkuu 2011
- helmikuu 2011
- marraskuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
- lokakuu 2009
- kesäkuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- kesäkuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2006
Eteläisen taivaan opas
David Ellyard & Wil Tirion: The Southern Sky Guide, Third Edition, 2008, Cambridge University Press, vi + 98 sivua, nidottu, koko 210 mm x 297 mm. ISBN 978-0-521-71405-1.
Kirja on saatavissa kirjakaupoista. Ursalaiset voivat tutustua siihen kirjastossa.
David Ellyard on kirjoittanut useita tieteellisiä kirjoja ja toimittanut monia televisio-ohjelmia. Hänen tieteelliseen uraansa kuuluu Antarktiksella australialaisella Mawson Base -tutkimusasemalla vuonna 1966 vietetty vuosi.
Wil Tirion on hyvin tunnettu hollantilainen kartanpiirtäjä. Mm. kartastot The Cambridge Star Atlas, Uranometria 2000 ja The Cambridge Double Star Atlas ovat hänen piirtämiään.
Kirja jakautuu viiteen osaan: Yötaivaan panoraama, Taivaan näkymät, Yötaivas yksityiskohtaisesti, Liitteet ja Hakemisto.
Yötaivaan panorama kertoo 19 sivulla, mitä kaikkea taivaalta löytyy. Tietoina ovat mm. taulukko tähdistöjen nimistä, pikkukarttoja tärkeimpien tähdistöjen mytologisista hahmoista, taulukko kirkkaimmista tähdistä, koko taivas neljänä karttana ja yksinkertainen kuukartta.
Taivaan kartoituksesta kertova kappale sanoo, että sivujen 10 ja 11 kartoissa laatikoissa olevat numerot viittaavat myöhemmin kirjassa oleviin tarkempiin karttoihin. Mainituissa kartoissa ei kuitenkaan ole karttaviitteitä.
Taivaan näkymät -osassa on 24 koko taivaan esittävää ympyräkarttaa. Ne on laadittu leveysasteella 35 S olevaa katsojaa varten. Tällä leveysasteella ovat mm. Buenos Aires, Kapkaupunki ja Adelaine. Karttoihin on merkitty taivaan etelänavan sijainti, taivaan ekvaattori, ekliptika ja rektaskensioiden 0 h ja 12 h kulku. Kartoissa on myös pienissä tummissa ruuduissa numeroita, jotka viittaavat seuraavassa jaksossa oleviin karttoihin. Etelä on kartoissa ylhäällä ja itä oikealla. Karttojen alla on kerrottu muutamalla rivillä, mitä merkittävää kartalla on.
Taivaan yksityiskohtaiset kartat ovat neliön muotoisia ja niissä ovat kaikki paljain silmin näkyvät tähdet, avoimia ja pallomaisia tähtijoukkoja, planetaarisia sumuja, diffuuseja sumuja sekä galakseja. Suuri ja Pieni Magellanin pilvi sekä Linnunrata ovat vaaleansinisiä. Karttojen tausta on tummansininen. Kartan viereinen sivu kertoo aluksi kartan alueen koordinaatit, esim. 0 Hours to 6 Hours RA ja -90 to -45 degrees Dec. Sivun loppuosa kertoo, mitä nähtävää kyseisellä taivaan alueella on. Kohteiden kuvaukset viittaavat tarvittaessa kreikkalaisten tai roomalaisten legendoihin. Numerot kartan reunoissa kertovat, millä kartalla alue jatkuu.
Liite A kertoo lyhyesti, kuinka kiikareita ja kaukoputkia käytetään.
Liite B kertoo planeettojen liikkeistä vuosina 2008 – 2017. Venuksen tietoina ovat, näkyykö se aamulla vai illalla sekä onko kyseessä ala- tai yläkonjunktio vai suurin itäinen tai läntinen elongaatio. Marsin, Jupiterin ja Saturnuksen sijainti kerrotaan tähdistön tarkkuudella ja lisäksi mainitaan liikkeen suunta. Oppositioiden ja konjunktioiden päivämäärätkin mainitaan. Taulukossa on vielä sarake planeettojen välisistä konjunktioista.
Kirjan päättää kahden sivun mittainen hakemisto. hakusanoina on eräitä galakseja, avoimia ja pallomaisia tähtijoukkoja, Messierin kohteita sekä eri tyyppisiä tähtiä.
Kirja sopii hyvin eteläisestä tähtitaivaasta kiinnostuneen matkaoppaaksi. Jos eteläiselle pallonpuoliskolle suuntautuvan matkan päätarkoitus ei ole tähtien katselu, kirjan seuraksi mahtunee matkatavaroihin pieni kiikari.
Kaksoistähtien kartasto
James Mullaney – Wil Tirion: The Cambridge Double Star Atlas, 2009, Cambridge University Press, 148 sivua, kierresidottu, koko 245 mm x 303 mm. ISBN 978-0-521-49343-7.
James Mullaney on toiminut Sky & Telescope -lehden avustavana toimittajana. Hän on kirjoittanut runsaat 500 tähtitieteellistä artikkelia ja seitsemän havaitsemista käsitellyttä kirjaa. Hän toimii myös luennoitsijana ja konsulttina.
Wil Tirion toimii kokopäiväisenä kartanpiirtäjänä. Mm. Uranometria-kartasto on hänen piirtämänsä. Hän on laatinut karttoja useisiin tähtitieteellisiin kirjoihin, kartastoihin ja lehtiin.
Kartasto sisältää 30 kartta-aukeamaa taivaan pohjoisnavasta etelänapaan, kaksi hakemistokarttaa, kaksi kaksoistähtien luetteloa, johdanto-luvun ja kolme liitettä.
Johdanto kertoo, miten kartastoon päätyneet kaksoistähdet valittiin, miten kaksoistähtien tutkijat nimesivät löytämänsä kohteet, kuinka kaksoistähtiä havaitaan ja mitkä tekijät tulee ottaa havaittaessa huomioon.
Ensimmäinen kaksoistähtien luettelo käsittää 10 sivua. Tähdistöittäin järjestetty luettelo antaa kohteista Flamsteedin tai Bayerin tunnukset, tärkeimmän tutkijan antamat tunnukset, koordinaatit, komponenttien magnitudit ja spektriluokat sekä muutaman rivin mittaiset huomautukset.
Ensimmäinen liite sisältää tähdistöjen nimet perusmuodossa ja genetiivimuodossa, tähdistöjen koot neliöasteina, tähdistöjen 3-kirjaimiset lyhenteet sekä kartat, joilla tähdistöt ovat.
Toinen liite luettelee kreikkalaiset kirjaimet.
Kolmannessa liitteessä ovat kaksoistähdet rektaskension mukaisessa järjestyksessä. Tietoina ovat kohteen tavanmukainen nimitys, tutkijoiden antamat tunnukset, koordinaatit, komponenttien magnitudit ja niiden väliset etäisyydet. Kohteiden suuntakulmia ei ole mainittu.
Itse karttalehdillä ovat yläreunassa tähtien magnitudiasteikko, kaksoistähtien ja muuttuvien tähtien esittämiseen käytetyt symbolit sekä tähtijoukkojen ja galaksien symbolit. Karttalehtien reunoissa vihreät nuolet kertovat, millä karttalehdellä alue jatkuu. Tähdistöjen tärkeimmät tähdet on yhdistetty violeteilla viivoilla. Tähdistöihin kuuluvat alueet on rajattu punaisilla pisteviivoilla. Linnunradan alue on esitetty kahdella violetin sävyllä.
Viimeisen liitteen käyttökelpoisuus olisi parantunut, jos tähdet olisi jaettu tähdistöittäin ja olisi annettu myös komponenttien suuntakulmat.
Kartasto on Ursan kirjastossa. Se on ollut saatavilla myös kirjakaupoissa.