Ranskalainen auto seurasi aamunkoitteessa saksalaista autoa lähes autiolla maantiellä. Niiden molempien monikanavakaiuttimet toistivat Lea Lavenin tulkintaa Niin italoiskelmä Sì:stä Chrisse Johanssonin sanoin
Muista enää en untako mä nään
Kotakin on pois kasvan ikävään.
Autot kurvasivat lämmöstä väreilevälle Kummalantielle ja roiskuttivat soraa pientareille. Timin ja Andyn oli herättävä, sillä aika oli Oulun Arktoksen viidensien kesätalkoiden.
Päivän tavoitteena oli asentaa uusia huopakaistaleita ja valmistaa lisärakennuksen kattoa viikon päässä siintäviin harjakaisiin. Tuota pikaa Timin ja Andyn jälkeen paikalle porhalsivat jo aiemmilta kerroilta tutut Arthur ja Ozzy. Kotva tästä ja tontille saapuivat Gary ja Peter, ja talkootyö puhkesi kukkaan useilla työpisteillä.
Tim oli suunnitellut ottavansa jykevän massiivipuisen asennustelineensä mukaan, mutta matkan varrella hänen suunnitelmansa oli muuttunut, ja peräkärrystä kuomun alta kuoriutuikin punainen jugend-perintöpöytä ja siihen sopiva jakkara. Näistä aputasoista olisi merkittävää hyötyä päivän tulevissa työvaiheissa.
Kuten Andyn toimintaa vuosia läheltä seuranneet hyvin tiesivät, Andy oli erikoistunut pikkutavaran pinoamiseen, ja hän kunnostautuikin aikailematta siirtelemällä työmaalla vielä asentamattomia rakennustarvikkeita paikasta toiseen: kodan lattialta huopakattotehtaan työtasolle, huopakattotehtaan työtasolta eurolavoille, ja eurolavoilta taas kodan lattialle. Jälkikäteen voitiin todeta, että puutavaran siirtelyllä ja näennäisellä luokittelulla ei saavutettu merkittävää ajansäästöä. Kuin ihmeen kaupalla Ozzy sai harhautettua Andyn mukaansa kasaamaan uutta kattoelementtiä, jotta katetehtaan työt eivät seisahtuisi.
Sillä aikaa kun Arthur, Ozzy ja Peter sovittivat jo edelliskerralla kasattua kattoelementtiä kodan ylle, Tim suunnitteli nauloista teemaan sopivaa tähtikuviota seuraavan elementin lappeeseen. Turvalasien, tiivistenauhojen, kitin ja huopien asennusjärjestys askarrutti kuitenkin Garya ja Timiä kovin, ja he joutuivatkin tyystin odottamattomasti kiskomaan nauloja irti ja uusimaan useita bitumikaistaleita.
Aluksi talkoot etenivät pienistä vastoinkäymisistä huolimatta ja vaatimattomien ennakko-odotuksien vastaisesti suuremmitta mutkitta. Turvalasia sovitettiin kattoelementtiin ja järjestelmän kokonaispaino todettiin neljään mieheen niin ylivoimaiseksi että suunnitelmia muutettiin jälleen: kaikki elementit nostettaisiin kodan ylle, asennettaisiin, ja laseista ja kittauksista huolehdittaisiin vasta seuraavalla kerralla.
Koska motivaatio on kaikki kaikessa, töiden lomassa ei tietenkään unohdettu kiittää moitteettomista työsuorituksista.
Noin puolen päivän aikoihin etelästä kantautui peltojen ja metsien yli vaskikellojen vakuuttava kumina. ”Turun tuomiokirkko siellä vain soittelee,” rauhoitteli Tim.
Yllättävä tilanne kehkeytyi toista kattoelementtiä pystyyn nostettaessa kun sen nurkka ei asettunutkaan saumattomasti lisäsiiven kattoon. Epäily mahdollisesta, tai jopa todennäköisestä, asennusvirheestä perustustöissä otettiin jälleen puheeksi. Pinoamisensa lomassa työnjohto sai tosissaan rauhoitella hermostunutta talkooväkeä. Pienen kannustuksen jälkeen Andy soitti asiakastukeen, ensin Järviselle, ja sitten Samille, joka onneksi ymmärsi paremmin paikallista murretta. Selvisi että jopa 75 % vastaavista asennuksista oli törmännyt vastaavaan ongelmaan. Neuvoista rohkaistuneena Arthur piipahti autollaan, ja toi sieltä hohtavaan silkkipaperiin käärityn esineen, joka paljastui tiheähampaiseksi samuraisahaksi.
Mittavirheet seurasivat kuitenkin toisiaan. Lisäsiiven ikkunan saranat oli mitä ilmeisimmin asennettu tehtaalla eri kohtaan kuin peitelistojen ohjeellinen sijainti antoi ymmärtää, ja jälleen oli talkoolaisten mukauduttava odottamattomaan tilanteeseen.
Rakennustyöt olivat jo tämän jälkeen niin pitkällä, että lumousta tutustua runsaisiin sisätiloihin oli lähes mahdotonta välttää, ja useat talkoolaiset katosivatkin pitkiksi ajoiksi, vain lopulta ilmaantuakseen milloin minkäkin nurkan takaa, pyörällä päästään.
Ennen pitkää kaikki, Arthur, Andy, Gary, Ozzy, Peter ja Tim, olivat kuitenkin taas yhdessä nostamassa elementtejä kauluslankkujen päälle. Viimeisen kolmion asennuksen yhteydessä Arthurin samuraisaha välähti taas, ja niin päivän työt olivat miltei valmiit.
Viisi ja puoli tuntia oli vierähtänyt kuin siivillä. Väitettiin, että joku olisi muitten ollessa lounastauolla mitannut kodan ristimitat ja että ne olisivat olleet prosentin virhemarginaalin sisällä. Kaikki onnittelivat toisiaan. Kaikki olivat vakuuttuneita, että tämä olisi paras heidän koskaan rakentamistaan grillikodista.
Arthur muisti mainita että jatkossa tarvittaisiin lisää 50 mm ruuveja. Andy oli jo innoissaan tilaamassa entiseen tapaan kahta pakettia nettirautakaupasta, mutta Arthur kielsi, ja sanoi yhden paketin riittävän.
Kun työn tulos oli yksissä tuumin todettu turvalliseksi, oli aika siivota jäljet. Sadekin oli päässyt vaivihkaa yllättämään. Sirkusteltta asennettiin koko kompleksin ylle. Seuraavana lauantaina olisi harjakaiset. Alustavan ohjelman mukaan paikalle olisivat kenties tulossa Hämmästyttävä Beppo ja Lentävät Graysonin Veljekset. Rakennuksen nimikilpailuakin ehdotettiin.
Ensi lauantaina, 5.7.2025, on siis tarkoitus järjestää harjakaiset. Toivomme erinomaista säätä. Tarkemmat tiedot sähköpostilistaltamme. Seuraathan viestittelyä! Työtehtäviäkin on runsaasti jäljellä (lienee turha mainita että peltityöt edelleen tekemättä), joten humun keskelle odotetaan runsasta osallistumista ja myötävaikuttamista.
TUSEN TAKK KOKO TALKOOVÄELLE JA NÄEMME PIAN TAAS!
Teksti ja kuvat (c) Antti Kyllönen 2025.