25.2.98 Veikko Mäkelä

Sateenkaareen liittyviä harvinaisempia ilmiöitä

Teksti: Jari Piikki

Muut kuin pää- ja sivusateenkaaret

Kolmas sateenkaari on luonnossa epäilyttävä ilmiö. Kerrotaan jo 1600-luvulla Huygensin veljen havainneen kolmannen kaaren. Silloin osattiin jo selittää tämä ilmiö, mutta silti hiipii mieleen epäilys heijastuskaaresta. Newton teki laskelmia myös kolmannesta kaaresta, mutta ratkaisun julkaisi ensimmäisenä komeetan löytäjä Edmund Halley. Hän ja Jean Bernoulli totesivat kolmannen kaaren värien olevan kuten toisenkin, violetti sisäreunalla, neljännessä taas päinvastoin. Myös useamman kertaluvun kaaria tutkittiin. Huomattiin, että kertaluvun kasvaessa kaaren aiheuttanut säde siirtyi lähemmäs pisaran tangenttia, jossa muodostuvan kaaren kertaluku kasvoi äärettömäksi. Todettiin myös kertaluvun 0 aiheuttaman kaaren mahdollisuus. Tällöin säde menee pisaran läpi ja syntyy 26 asteinen rengas auringon ympärille. Kolmas ja neljäs sateenkaari muodostuvat vierekkäin n. 40-45 asteen päähän Auringosta. Seuraavista havainnoista käy ilmi että taustan pitää olla tumma ja sateen runsasta, jotta olisi mahdollisuuksia nähdä kolmatta kaarta.

Moninkertaiset sateenkaaret

Pää- ja sivusateenkaaren lisäksi havaitut kaaret syntyvät yleensä, kun on kaksi valonlähdettä. Toinen valonlähde voi syntyä heijastuksen seurauksena. Heijastus tapahtuu yleensä veden pinnasta. Veden aaltoilu saa todennäköisesti aikaan erikoisefektejä. Havaintoja on esim. kaaren juuresta nousevista pilareista. Muita heijastavia pintoja voisivat olla jää ja lasi, jota käytetään nykyään suurinakin pintoina rakennuksissa. Myöskin eri etäisyyksillä olevilla sadepisaroilla voi olla tekemistä ilmiön kanssa. Suomessa on havaittu ainakin seuraavat heijastuskaaret, joihin ei liity mitään poikkeavaa ilmiötä. Kaarista on havaittu yleensä vain lyhyet pätkät lähellä horisonttia.

Ylimääräiset kaaret

Heijastuskaarien lisäksi on havaintoja myös valkoisista kaarista, jotka ovat olleet sivussa normaalista sateenkaaren paikasta, jolloin kaaren tyvi on ollut keskellä pääkaarta, tai sitten kaari on ollut valonlähteen puolella. Tällaisia ilmiöitä ei ole helppo selittää, mikäli ne pitävät paikkansa. Mahdollisina selityksinä mieleen tulee heijastus jostain pystysuorasta pinnasta tai jälkikuvailmiö havaitsijan silmässä. Usein tällaisia kaaria on havaittu kuun valossa laivasta merellä. On myös mahdollista että laivan valot ovat aiheuttaneet kaaren, sillä havainnot on tehty vasta tämän vuosisadan loppupuolella.

Liikkuvat kaaret

Joskus on raportoitu sateenkaaren liikkuvan suhteessa havaitsijaan ja valonlähteeseen. Tällaista luonnonlakien vastaista ilmiötä on hankala selittää, mikäli havainnot ovat luotettavia.

Taivaan värit sateenkaaren eri puolilla

Joitakin raportteja epätavallisista väreistä kaarien välissä tai ulkopuolella on julkaistu. Kyseessä voi olla vain tavallista voimakkaampana esiintyvä heijastuminen pääkaaren alapuolella jolloin myös Aleksanterin vyö näyttää tummemmalta. Auringon ollessa lähellä horisonttia muuttuvat taivaan värit myös vastapuolella. Jos kaari on kaukana vaikuttaa myös sironta ilmakehässä taivaan väriin.

Purppuraiset sateenkaaret

Auringonnousuun liittyvät kaaret ovat punaisia. Pari havaintoa on myös spektrin toisen pään purppuraisista kaarista. Ne ovat liittyneet auringon nousuun ja myös ilmeisesti pieniin pisaroihin kun sumua on havaittu.

Säteet kaaren poikki

Sateenkaaren poikki meneviä säteitä on havaittu silloin tällöin myös Suomessa. Kyseessä ovat vastapilvi- tai - ruskosäteet. Kun säteet ulottuvat horisonttiin asti, muodostuu kaaresta kärrynpyörää muistuttava ilmestys. Historiallisia havaintoja on mm. 13.8.1857 Belfastista, 23.8. Washingtonvillestä, 1877 Sveitsistä (3 kpl) ja 14.7.1958 Intian valtamereltä.

Ukkosen ja salaman vaikutus sateenkaareen

Ukkosen jyrinän vaikutuksesta sateenkaareen on yksi havainto vuodelta 1908 Suomesta, jolloin V.J.Laine havaitsi kaaren värien sekoittuvan ja muuttuvan epäteräviksi sekä tärisevän jyrinän aikana. Selityksenä on esitetty pisaroiden koon muuttumista niiden liittyessä yhteen, kun pintajännitys muuttuu.

Interferenssikaaret

Interfernssikaaret syntyvät pisarassa eri reittiä kulkeneiden, mutta samaan suuntaan poistuvien säteiden aallonhuippujen osuessa päällekkäin, jolloin valo vahvistuu, tai eri kohtiin, jolloin valo heikkenee. Kaarien välimatka toisistaan riippuu säteiden kulkureittien pituuserosta, joka taas riippuu pisaroiden koosta. Näin eri kokoiset pisarat saavat aikaan kaaret eri kohtiin. Jos pisarat ovat hyvin eri kokoisia, menevät kaaret päällekkäin eivätkä näy. Kauempana sateenkaaresta interferenssikaaret kapenevat ja heikkenevät. Suurilla pisaroilla niitä ei näy lainkaan. Yleensä lisäkaaret näkyvät sateenkaaren yläosassa, sillä pisarat kasvavat tullessan alas päin. Muilla kuin pääkaarella lisäkaaret ovat erittäin harvinaisia. Interferenssikaaria ei näy luonnossa muutamaa enempää, mutta kokeissa on kaaria nähty useita kymmeniä.

Muodoltaan vääristyneet sateenkaaret

Sateenkaaressa esiintyviä vääristymiä on havaittu lähinnä sateenkaaren nousun aikaan, jolloin aurinko on n.42 asteen korkeudella. Aivan horisontissa esiintyneissä ilmiöissä myös ilmakehän taittaminen on voinut vaikuttaa vääristävästi. Muita syitä epänormaaleihin muotoihin voivat olla heijastus, eri etäisyyksilla olevat sateet ja eri pisarakoot sekä matalalla oleva sumu.

Epätavalliset kaste-, sumu- ja pilvikaaret

Nämä ilmiöt ovat sen verran harvinaisia tavalliselle ihmiselle, että jo pelkkä ilmiön huomaaminen saattaa tuntua epätavalliselta.

Muut kaaret


Jaoston etusivu | Ilmiöt | Havainto-ohjeita | Sateenkaaret

[Etusivu] [Jaostot]  [Apua] [Hakemisto] [Uutta]