Halohavainnot voi raportoida halojaostoon erillissä lomakkeilla. Lomakkeet löydät täältä erilliseltä lomakesivulta.

Ohjeet lomakkeiden täytöstä

1. A-lomake on ns. listalomake. Se on erityisesti tavanomaisia havaintoja varten, mutta kaikki havainnot ja niiden A-lomakkeella luetellut muodot raportoidaan A-lomakkeella. Jos jokin A-lomakkeessa mainitsematon halomuoto esiintyy taivaalla eli näytelmässä on harvinaisia B-lomakkeella raportoitavia haloja, rastitetaan A-lomakkeen B-LOMAKE -sarake kyseisen havainnon kohdalta ja havainto raportoidaan erikseen tarkemmin B-lomakkeella. Havaintoja jossa on vain A-lomakkeella mainittuja halomuotoja ei pitäisi raportoida B-lomakkeella lainkaan. Toisaalta, jos havainnon yhteydessä jokin A-lomakkeella mainitsematon halomuoto ei varmistu vaan jää epävarmaksi, on tällainen havainto raportoitavat B-lomakkeella mahdollisimman tarkoin. Tämä helpottaa huomattavasti havaintojen käsittelyä.
2. A-lomakkeelle sijoitetaan vain saman kuukauden aikana havaittuja haloja. Kuukausien vaihteessa olevan yön Kuun halo lasketaan edellisen kuukauden haloihin (esim. 31.3.-1.4. raportoidaan maaliskuun halojen kanssa). B-lomakkeelle raportoidaan vain havaitun halonäytelmän maksimivaihe, joka saa käsittää noin 20 minuutin ajanjakson. Jos näytelmässä esiintyy kaksi tai jopa useampia maksimeita, on suositeltavaa täyttää useampia lomakkeita, ja lopuksi vaikka nitoa ne yhteen.
3. Päivämäärä on normaali päiväys (esim. 7.4.), paitsi yöllä nähtävien Kuun ja planeettojen halojen yhteydessä, jolloin käytetään kaksoispäivämäärää (esim. 6.4.-7.4. huhtikuun kuudennen illalla tai seitsemännen aamulla tai koko yön ajan näkyneelle halonäytelmälle). Jos havaintorivejä on samalta päivältä useampia kuin yksi (eri kellonajoilta), ei päivänmäärää tarvitse kopioida jokaiselle riville erikseen, vaan sen voi kirjoittaa vain kunkin päivän ensimmäiselle havaintoriville.
4. Aika on havainnon aika, ei halon näkymisen aika.
5. Kohtaan "synty" raportoidaan jokin seuraavista halon aiheuttajana (normaalisti kyseeseen tulee H ja talvella usein myös L).

   H (high halos)
   Lähinnä valkeiden yläpilvien aiheuttamat halonäytelmät. Kyseeseen tulevat cirrostratus, cirrus, cumulonimbus (ukkospilvi, sen jääkiteiset yläosat) sekä keskipilvistä altostratus. Myös cirrocumuluksen on silloin tällöin raportoitu aiheuttaneen halon. Ukkospilven yläosien ollessa kyseessä, voi käyttää myös merkintää Ht (thunder cloud).

   M (middle level halos)
   Muiden keskipilvien sekä kaikkien alapilvien aiheuttamat sekä niiden läheisyydessä esiintyvät halot. Lähinnä altocumulus ja stratocumulus, joiden virgassa (sadejuovissa) on keväisin ja syksyisin havaittu auringonpilareita.

   L (low level halos)
   Jääsumu, alapilvistä maahan satavat jääkiteet ja lumihiutaleet, keinotekoinen jääsumu (esim. palokunnan vesisuihkuista tiivistyneet jääkiteet).

   C (contrail halos)
   Lentokoneen savuvanassa syntyneet halot.

   Havaitsijat, jotka ovat perehtyneet pilviin enemmän, voivat synty-sarakkeeseen merkitä tarkan pilvityypin.

   Seuraavat kaksi syntytapaa poikkeaa edellisissä siinä, ettei näitä lasketa varsinaisiin halotilastoihin. Havaitsija joka haluaa kirjata kaikki näkemänsä halot ylös, voivat käyttää näitä. Tällaisetkin havainnot ovat tervetulleita jaostoon, mutta ne on syytä raportoida eri lomakkeella kuin edellä mainittujen syntytapojen halot.

   G (ground halos)
   Pintahalot eli halot jotka näkyvät jollain pinnalla olevissa jääkiteissä, kuten nurmen huurteessa tai auton katolle sataneissa jääkiteissä. Nämä ovat usein vain 22° ja 46° renkaita, mutta esim, auton katolla voi nähdä esim. alasivuauringon kaltaisen halon. Ongelma vain on siinä, että on hiukan vaikea aina tietää, onko kyse alasivuauringosta vai katon kautta heijastuneen valon synnyttämästä sivuauringosta.

   D (drifted snow halos)
   Halo juoksevassa lumessa tai muussa ilmassa olevasta jääkidemateriaalissa, joka ei ole syntynyt sen hetkisten sääolojen johdosta vaan ovat joutuneet ilmaan esim. fyysisen toiminnan seurauksena. Näitä ovat esimerkiksi tuulen nostattama lumi, liikkuvan rekan katolta lentävä lumi ja lumilapiolla ilmaan heittetty lumi. Nämäkin ovat usein lähinnä 22° renkaita, mutta myös muita haloja voi näkyä.

6. Havaintopaikka ilmoitetaan kunnan/kaupungin tarkkuudella, paitsi jos kunta on verraten suuri, jolloin paikka on syytä kertoa tarkemmin. Jos havaintopaikka on sama kaikille havainnoille riittää, kun sen kirjoittaa vain kerran ylimmälle riville.
7. Erilliselle puhtaalle paperille (lomakkeen taustaa ei suositella) piirretään mielellään kaikki A-lomakkeen kaavakkeelle raportoidut näytelmät. Piirrokset voivat olla joko hyvin yksinkertaisia tai sitten niin taiteellisia kuin havaitsija haluaa. Intensiteetit voi esittää parhaaksi katsomallaan tarkkuudella. Joidenkin piirrosten viereen voi halutessaan kirjoittaa myös sanallisia kommentteja, mutta ainoastaan päivämäärä- ja kellonaika-merkinnät ovat välttämättömiä. Mittakaava on vapaa, kunhan vain kaikki näytelmät jotenkin mahtuvat mukaan.
8. Yksittäinen havainto saa kattaa korkeintaan 20 minuutin ajanjakson, paitsi jos näytelmä on ollut jatkuvasti lähes täysin samanlainen, jolloin jaksona voi olla pitempi aika. Samanlaisuus tarkoittaa, että taivaalla näkyy koko ajan samoja halomuotoja kuin ensimmäisen 20 minuutin aikana. Vastaavasti A-lomakkeella raportoidun havainnon piirros tai piirrokset B-lomakkeella on aina piirros kyseisen havainnon ajalta, eikä siihen saa yhdistellä taivaalla eri aikoina näkyneitä halomuotoja pidemmältä kuin korkeintaan 20 minuutin ajanjaksolta. Mielellään piirrokset harvinaisia halomuotoja sisältävistä näytelmistä olisi kuitenkin tehtävä vain yhdeltä kellonajalta. Jos piirros kattaa yli 10 minuutin ajanjakson, olisi se syytä mainita.
9. B-lomakkeen suurnäytelmiä voi raportoida useampina jaksoina siten, että yksi lomake vastaa yhtä tällaista lyhyttä havaintojaksoa, jolloin näytelmä on ollut tietyn tyyppinen. Havainnot, piirros ja havaintokertomus yhdellä B-lomakkeen puolella kuvaavat joka tapauksessa vain yhtä näytelmän vaihetta. Tavallisesti riittääkin, että raportoidaan vain maksimivaihe (muistaen 20 minuutin aikaraja yhdistelylle). Sarakkeessa kommentit/aika voi halutessaan eritellä harvinaisimmille muodoille, milloin ne näkyivät.
10. B-lomakkeen harvinaisempien muotojen vieressä olevaan Valok.-sarakkeeseen merkitään rasti, jos kyseisiä muotoja on yritetty kuvata. Näin saadaan alustava tieto siitä, mistä ilmiöistä saattaa olla valokuvallista dokumentaatiota.
11. On monia tapoja kirjoittaa havaintokertomus. Kukin havaitsija löytäköön oman tapansa. Koska B-lomakkeet ovat yksipuolisia, voi niitä käyttää myös siten, että havaintokertomusta (jolle varattu tila on valitettavasti varsin pieni) jatketaan tyhjälle arkille. Suositellaan lämpimästi.
12. Harvinaisempien (B-lomakkeen) muotojen värien raportoimiseen käytetään kirjainkoodeja luetellen halossa näkyvät värit Auringon suunnasta poispäin lukien: (V = Valkoinen, P = Punainen, O = Oranssi, K = Keltainen, V = Vihreä, S = Sininen, Vi = Violetti)
13. Kirkkauksissa käytetään kirkkausasteikkoa 1-5 seuraavasti: 1. Äärimmäisen himmeä, näkyy vain huolellisesti havaittaessa, 2. Himmeä, 3. Keskinkertainen, Keskikirkas, 4. Kirkas, 5. Huomiota herättävän kirkas, lähes häikäisevä
    

Mainittakoon, että värit ja kirkkaudet ilmoitetaan vain harvinaisille muodoille (kuten lomakkeestakin käy ilmi). Tavanomaisten muotojen epätavallisen hienoja (tai huonoja) värejä ja kirkkauksia voi kommentoida havaintokertomuksessa.

Kokotaivaspiirroksen mittakaava on yksinkertainen 1 mm = 2 astetta. B-lomakkeella on tilaa sekä normaalille,että kokotaivaspiirrokselle. Näistä voidaan käyttää molemmat tai vain toinen riippuen näytelmästä ja kyseisen havaintojakson tyypistä.