Näyttävät halot ainakin menevän. Tietysti sinä päivänä kun päätän kirjoittaa Sivuaurinko-palstaa aloittavat halot kevätsesongin. Ei siinä mitään, mutta kun kyseinen päivä sattui olemaan ainoa ja varmasti viimeinen jolloin ehdin tätä kirjoittaa. Tuossa kun iski vaihteeksi pitempi työrupeama tuolla Vaalan kunnassa.

No, Greenlerin vasta-aurinkokaaret piristävät aina päivää, harmikseni kuitenkin näytti käyvän niin, että missasin näytelmän maksimivaiheen, sillä vasta-aurinkokaaret olivat parhaimmillaan kun huomasin ne. Sain kameran nopeasti käsiini ja pari kuvaakin ehdin näpsäistä kaarista. Tosin en ole lainkaan varma oliko valotusasetukset oikein. Näin tuppaa käydä kun hässäkkä iskee päälle.

Havaintoteknisenä vinkkinä noista vasta-aurinkokaarista sen verran, että taivas oli aika paksussa valkeassa pilvimassassa ja ilman aurinkolaseja en nähnyt vasta-aurinkokaarista juuri merkkiäkään. Sen verran aavistusta oli ilmassa sillä suunnalla, että tarkistin asian kuperalla peilillä ja sillä nuo X-muodon ottaneet kaaret erottuivat selvästi. Hankkikaa kupera peili!

Walter Tape lähetti muutamia kuvia Fairbanksin jääsumunäytelmistä. Niissä huomio kiinnittyy sivuauringosta pystysuorasti nouseviin kaariin. Kaaret on pitkät, ne ulottuvat jopa 22° renkaan lakipisteeseen ja jopa yli. Waltilla on kaksikin hyvää kuvaa niistä eri näytelmistä. Kaarien selitys ei aukea ihan noin vain.

Esitin jo halo-l@ursa.fi sähköpostilistalla erään selitysvaihtoehdon, joka lähti siitä, että kaaret muistuttavat hyvin teoreettisien vaihtoehtoisten Lowitzien synnyttämiä kaaria. Muiden vaihtoehtoisten Lowitzien, niitähän on myös kolme kuten tavan Lowitzejakin, puute olisi helposti selitetty tekemällä jääkiteestä salmiakki. Kun kiteen kaksi vastakkaista sivutahkoa 3 ja 6 kutistetaan olemattomiin tai kokonaan pois, saamme salmiakin jonka voisi hyvinkin kuvitella pyörivän näiden kutistettujen sivutahkojen keskeltä kulkevan akselin ympäri ei vastakkaisten sivutahkojen välisten särmien (a-akseleiden) kautta kulkevan akselin ympäri. Tämä on siis vaihtoehtoinen Lowitz asento. Kide muistuttaa silloin jo enemmän pylväskidettä, joka ottaa vastaavan liiketilan sivuava asennossaan. Se himmentää samalla muut vaihtoehtoiset Lowitzit ja kirkastaa juuri halutun kaaren, jonka valoreitti on 4-1-8.

Tämä kaari on erikoinen, se on melkein pystysuora kaikilla matalilla auringon korkeuksilla. Tavalliset Lowitzit ja heijastuneet Lowitzit eli Schultzin kaaret muuttavat ulkoasuaan aika voimakkaasti vähäisilläkin auringon korkeuden muutoksilla. Valitettavasti tietyillä auringon korkeuksilla jokin kolmesta Lowitzista tai Schultzin kaaresta naamioituu pystysuoraan. Tätä kirjoittaessa Walt ei ole ehtinyt kertoa meille mikä on kuvien auringon korkeus, joten idean tutkiminen on kesken. Tällä hetkellä kuvien kaarien varma tunnistus on edelleen auki, ne voivat hyvinkin olla esimerkiksi tavanomaisia Lowtizin kaaria. Jos auringon korkeus vain sattuu sopimaan sekin selitys toimii ja periaatteen "yleisempi muoto on aina todennäköisin" mukaisesti on vahvoilla.

Jos vaihtoehtoiset Lowitzit todella ovat olemassa, pitäisi matalan auringon jääsumunäytelmien kuvista voida erottaa joukko kaaria, jotka ovat aina pystyssä huolimatta auringon korkeudesta. Näitä saattaa löytyä jo meiltä suomalaisiltakin. Tosin tavan Lowitzien ja Schultzin kaarien seassa virhetulkintaan on paljon mahdollisuuksia.

Voisiko salmiakiksi muutettu pyväskide sitten ottaa vaihtoehtoisen Parry asennon ja aiheuttaa siten esim. aidot 46° sivuauringot. Kyllä ja ei. Poikkileikkaukseltaan salmiakin muotoinen pylväskide varmaan voisi ottaa vaihtoehtoisen Parry asennon, mutta valitettavasti juuri 46° sivuauringon kustannuksella. Kyseinen halomuoto nimittäin tarvitsee juuri ne sivutahkot jotka kutistetaan. Sitä vastoin matalan auringon vaihtoehtoiset Tapen kaaret kyllä syntyvät, sillä aito 46° sivuaurinko on käytännössä vain yksi vaihtoehtoisista Tapen kaarista.

Tällainen kide muuten saisi aikaan erikoisen näytelmän. Vaihtoehtoista Parrya se ei kykene muodostamaan matalalla auringolla lainkaan, sillä kiteessä ei ole kunnollista 60° prismaa oikeassa asennossa. Ainoa sellainen on halojen kannalta hankalassa asennossa ja ylempi vaihtoehtoinen Parry voi ilmestyä vasta auringon ollessa yli 30°. Alempi muoto taas on matalalla auringolla horisontin alla. Ja kun huomioidaan että tällaiset todella eksoottiset kidemuodot tuppaavat esiintymään vain jääsumunäytelmissä, sitä tilannetta tuskin tulee kovin äkkiä vastaan.

Jäämme odottamaan mitä tapauksesta selviää. Palataan asiaan sitten kuvituksen kanssa jos on tarpeen.

Weerspiegel-lehdestä hollantilaisten pyramidisivuava havaintoja etsiessäni Weatheriin lähtenyttä artikkelia varten huomasin mielenkiintoisen näytelmän elokuun 2001 numerossa. Olin jostain syystä missannut koko kyseisen numeron valoilmiöpalstan (Optische Verschijnselen). 8. 6. 2001 Haagissa näkyneessä ja Frank Nieuwenhuysin havaitsemassa näytelmässä näkyy olevan alakovera Parry. Kaari näkyi Haagissa (auringon ollessa 57-61° korkeudella) 22° sivuavien alapuolen lenkin muodostaman kolon. Zeewoldessa I. Hoogendoornin havainnossa (auringon korkeus 60°) kaari näkyy 22° sivuavien "poskien" etäisimmästä pisteestä kohti toista sivuaurinkoa osoittavana ylimääräisenä kaarena.

Harmi etten oikein hallitse hollantia, jotta saisin kaikki irti tuosta havainnosta. Samassa numerossa on vielä 19.6. 2001 Deventerin Peter-Paul Hattinga Verschuren havaitsemasta näytelmästä piirros, jossa on hienossa multihalossa ylempi Tapen kaari varsin mukavan Parryn kera.

Parryn alempia muotoja ei ole Suomessa nähty. Eikä sen helppoa pitäisi olla muutenkaan, kiitos pohjoisen sijaintimme. Alakupera Parry pilkistää horisontista auringonkorkeudella 25°. Sen on mahdollista havaita tuon jälkeen aina 50° auringon korkeudelle jolloin se hiipuu ja etääntyy pois 22° renkaan alapuolelta. Valitettavasti se on koko ajan matalalla, jossa halot harvoin näkyvät hyvin muutenkaan. Suotuisin auringonkorkeus on 35-45° ja silloin pitää 22° renkaan ja sivuavien alaosan suunnalla halojen näkyä terävinä ja hyvinä. Lisäksi sinne tarvitaan vielä niitä Parryn aiheuttavia kiteitä.

Alakovera on ehkä todennäköisemmin nähtävissä Suomessa. Se tulee kunnolla mukaan simulaatioihin auringon noustessa yli 35° korkeuden. Mutta ei 22° renkaan alapuolelle vaan sivuille. Alakovera Parry koskettaa koko ajan 22° sivuavia niiden kaukaisimmassa pisteessä auringosta katsottaessa eli "poskien" kohdalla. Kaari on muodoltaan vähän 46° allasivuavaa muistuttava, mutta koskettaa tosiaan 22° sivuavan lenkin etäisintä kohtaa alaviistossa.

Toisin sanoen, jos 22° sivuavien posket näkyy hyvin, etsi sitä sivuavaa kaarta. Simulaatioissa kaari kirkastuu koko ajan auringon noustessa ja kaaren samalla lähentyessä 22° rengasta yhdessä 22° sivuavien poskien kanssa. Auringon ollessa yli 45° korkeudella, alakovera kaaren kummatkin puoliskot viimein yhdistyy yhdeksi kaareksi. Kaaren alin piste on tällöin varsin matalalla horisontin suunnalla ja kaari on sieltä varsin leveä ja siten himmeä. Tilanne paranee merkittävästi vasta auringon noustua yli 50°, mikä Suomessa rajoittaa kovasti potentiaalista havaintoaikaa.

Fig. 1a-c: Simulation of lower Parry arcs. aku = lower sunvex Parry. ako = lower suncave Parry. At sun elevation 35°, lower suncave Parry start to show up as a brightening on 22° tangent arc. At sun elevation 40° it become an arc. At sun elevation 50° lower suncave Parry forms a full arc below 22° halo and lower sunvex Parry is fading away. Simulaatiot alemmista Parryistä. Lyhenne aku tarkoittaa alakuperaa Parrya ja ako alakoveraa Parrya. Auringon korkeudella 35° alakovera Parry alkaa ilmestymään kirkastumana 22° sivuavalle kaarelle. 40° auringon korkeudella se muodostaa jo kaksi erillistä kaarta. Auringon korkeudella 50° siitä tulee yksi yhtenäinen kaari ja tässä vaiheessa alakupera Parry on jo käytännössä hävinnyt.

Eresmaa, Reima
Jostain ilmestyi Reiman heinäkuun 2002 havainnot. No, niitä en näköjään ole missään käsitellyt joten otetaan ne tähän. Haloja viideltä päivältä eikä mitään erikoista. Ohessa Reiman piirros 4.7. 2002 Helsingissä näkyneestä 22° renkaasta (Fig. 2).

Fig. 2: 4 July 2002 in Helsinki. 22° halo observed by Reima Eresmaa.

Kankaro, Petteri
Turun suunnalla vaikuttava Petteri lähetti saaliinsa jaostoon. Petteri on tehnyt halohavaintoja joskus menneisyydessäkin. Mitään erityistä ei hänenkään listaan ole tarttunut, parhaat ovat olleet kuulla 19-20.1.2003 ja auringolla 22.2.2003 näkyneet neljän yleisimmän muodon näytelmät eli 22° rengas, auringonpilari, sivuauringot ja 22° sivuavat kaaret.

Luukkonen, Ismo
Todella pitkän linjan konkari, Ismo, joka vaikuttaa nyt Turun suunnalla näköjään uudessa osoitteessa, on saalistanut ihan kelpo lukemat. Valitettavasti halojen laatu on ollut vuodenajalle tyypillisesti neljää yleisintä muotoa. Malliksi Ismon piirros 31.1. 2003 Turussa näkynyt näytelmä (Fig. 3).

Fig. 3: 31 Jan 2003 in Turku. A display observed by Ismo Luukkonen.

Mikkilä, Marko
Marko kokeili raportoinnissa tietokoneavusteista piirtämistä. Ei itse asiassa kovinkaan huono homma, tosin olisi ehkä parempi, että olisi erillinen piirrosohjelma haloja varten, sillä esim. 22° sivuavien piirtäminen tietokoneella ei ole kovin yksinkertaista. Siitä osoituksena Markon esitys 19-20.1.2003 kuun halonäytelmästä (Fig. 4). Marko on raportoinut siinä vain 22° renkaan ja 22° ylläsivuavan kaaren, kuten piirroksesta näkyy, mutta hän kaukaa viisaasti lähetti myös näytelmästä ottamansa diat. Niistä voi haloja poimia lisääkin, sillä kuvissa on ainakin sivukuut ja peräti Parryn kaari! Sitten joku vielä ihmettelee miksi niitä kuvia pitäisi lähettää tarkistettavaksi...

Fig. 4: 19-20 Jan 2003 in Sievi. A lunar display observed by Marko Mikkilä. However, photos shows also parhelia and Parry arc.

30.1. ja 31.1.2003 Marko kuvaa vielä ihan tyylikkäitä pienimuotoisia jääsumunäytelmiä, joissa sivuauringot ja auringonpilari. Markon kuvat ovat lasikehyksissä ja täytyy kyllä sanoa, että ei sitä halokuville voi suositella. Kuvat on pakko ottaa pois kehyksistä jos aikoo nähdä yksityiskohtia. Nehän eivät suojaa diaa muulta kuin sormenjäljiltä, itselläni on mennyt lasikehyksessä ollut halodia rikki postituksen yhteydessä lasin hajottua. Joten lasikehyksien käytön mielekkyyttä on syytä miettiä tarkoin, mutta kukin toimikoon kuten haluaa tässä kysymyksessä.

Moilanen, Jarmo
Myös allekirjoittanut näki kohtalaisesti haloja, mitään suurta ei taivaat esittäneet. Haloja näkyi helmikuussa jo lupaavaan tahtiin, kunnes tuli lähes kuukauden kuiva kausi. Jaksolla oli kaksi mielenkiintoista näytelmää, toinen oli 6.1. 2003 Lahden eteläpuolella moottoritieltä näkynyt kirkas jääsumunäytelmä komeine sivuaurinkoineen. Sivuaurinko näkyi selvästi tien reunan kallioleikkauksiakin vasten. Valitettavasti moottoritiellä on hankala tehdä havaintoja. Toinen mielenkiintoinen yritelmä oli 29.1. 2003 Vaalassa näkynyt jääsumu, jossa erottui selvästi ala-aurinko, sivuauringot ja 22° ylläsivuava kaari. Harmittavasti vain irtonaisena kidevälkkeenä. Nättiä katsottavaa, mutta harva pilvi häipyi pian.

Mäkelä, Veikko
Veikon saalis jaksolta tutun turvallista 22° rengas ja auringonpilari –linjaa. Ensin mainittu voitti numeroin 6 – 2. Auringonpilarit Veikko on havainnut tammikuun alussa jääsumussa.

Penttinen, Martti
Martin aika muhkea alkuvuoden saalis ei tosin laadullisesti kovin riemukas ollut. Taattua 22° rengas ja auringonpilari tahtia. Joitain sivuaurinkoja ja siinä lähes koko tarjonta. Ohessa esimerkkinä vähän parempi 3.1. 2003 Virroilla näkynyt näytelmä, jossa jääsumussa sivuauringot ja auringonpilari (Fig. 5).

Fig. 5: 3 Jan 2003 in Virrat. Observation by Martti Penttinen.

Piikki, Jari
Jari lähetti kuvia Juvan ilmeisestä 44° sivuauringosta. Kuvat muistuttaa hyvin paljon Vaalan näytelmää. Mittaustuloksia Jarin kuvista on luvassa seuraavaan Ursa Minoriin, kun Jari hoksasi lähettää myös samalla linssillä otettuja tähtikuvia.

Savolainen, Eero
Eerolta tuli kuvia 5.1. 2003 Kuusankoskella näkyneestä näytelmästä. Tätähän epäiltiin myös 44° sivuauringoksi. Kuvista kuitenkin paljastui kyseessä olevan 46° ylläsivuavan kaaren. Emme siis saaneet kolmatta 44° sivuaurinkonäytelmää vuoden sisään. Kyseinen kaari ilmeisesti liittyi auringon alta lähestyvän pilvimaton edessä tuleviin jääkiteisiin. Näin ollen pilven ollessa vielä kaukana, 46° ylläsivuava näkyi vain horisonttirenkaan tasossa. Horisonttirenkaan yläpuolelle kidepilveä ei riittänyt ja sen alapuolella olevat kiteet olivat jo pilven varjossa. Näin näytelmän alussa taivaalla oli pitkään horisonttirenkaan tasossa 46° päässä näkynyt halo.

Sälevä, Olli
Jo muutamilla huikeilla jääsumunäytelmien kuvilla meitä kiusannut Olli on näköjään alkanut kiusaamaan meitä myös ihan havainnoilla. Alku on varovainen, mutta lupaa hyvää jatkoa ajatellen, sillä Rovaniemelle on kaivattukin vakiohavaitsijaa koko jaoston historian ajan. Malliksi Ollin piirros jääsumunäytelmästä (Fig. 6). Olli ei erittele kummasta näytelmästä on kyse, onko kyseessä 30.1. 2003 vai 31.1. 2003 näkyneestä näytelmästä, sillä hänen mukaansa molemmat olivat samanlaisia. Pyytäisin kuitenkin jatkossa yksilöimään selvästi minkä päivän näytelmästä on kyse. Toisaalta olisi helppoa piirtää 22° rengas ja kirjoittaa alle sen näkyneen silloin, silloin, silloin jne... Valitettavasti se ei ole kovinkaan informatiivista raportointia.

Fig. 6: 30 and 31 Jan 2003 in Rovaniemi. A diamond dust display observed by Olli Sälevä. There were similar display in both days.

Öhman, Teemu
No vihdoin Teemu sai rästissä olleet havainnot kasaan. Mieheltä tuli paksu pinkka havaintoja viime kesäkuulta lähtien. Tämän vuoden alku on ollut vaatimatonta kuten muillakin, mutta sentään yksi valonvälkekin havainnoista löytyy. 25.2. 2003 on Oulussa näkynyt peräti zeniitinympäristön kaari (Fig. 7). Näytelmän aikana taivaalta tuli alijäähtynyttä vettä. "Halot olivat oudot, ylläskin jo lähes kadonnut. zyk pelkkä aavistus. Ne näyttivät syttyvän ja sammuvan omia aikojaan." Toteaa Teemu hiukan erikoisista oloista.

Fig. 7: 27 July 2002 in Pearblossom, California USA. Four stages of a display with circumhorizontal arc. Observed by Teemu Öhman.

Viime vuoden havainnoissa Teemulta löytyy muutamia mainitsemisen arvoisia tapauksia. 16.6. 2002 Oulussa näkyi vasemmalla puolen yhteen lenkiksi kiertyneet 22° sivuavat kaaret. 18.6. 2003 niin ikään Oulussa Teemu epäili 23° ylempää parheliaa, mutta tapausta ei kuulema voi pitää varmana.

Heinäkuulta löytyy kaukaa Kaliforniasta USA:sta haettu havainto horisontinympäristön kaaresta 27.7. 2002 (Fig. 8). "Tunnin ajan näkyi pelkkä 22°r, sitten tunnin ajan lisäksi tuo HYK. Ennen kaikkea erittäin värikäs (ZYK-mäinen), kohtalaisen kirkaskin ja terävä, ts. hyvin kaunis. Voisi olla 46° Allas, mutta menköön nyt Hykkinä. Ensimmäinen HYKkini (jos oli HYK)." Valitettavan usein on korkean auringon näytelmästä erittäin vaikea erottaa onko kyseessä HYK vai 46° allasivuavat kaaret. Teemun havainto viittaa pitkän keston ja 22° sivuavien puutteen perusteella vahvasti horisontinympäristön kaareen.

Loppuvuoden havainnot Teemulla on varsin tavanomaista tarjontaa ilman suuria kohokohtia.

Ismon halovuosi 2002

En nyt ehtinyt tuon Kuopion tulipallon varastaessa helmikuun vapaa-ajat aika hyvin tehdä lupaamaani yhteenvetoa viime vuodesta. Pyrin saamaan sen seuraavaan Sivuaurinko-palstaan. Mutta Ismon tilastot on jo valmiit. Katsotaan mitä niistä saamme irti.

Ismo listasi viime vuonna 172 havaintoa, joista 154 auringolla ja 18 kuulla. Harvinaisuuksia näkyi kolmena päivänä (13.4. 2002, 11.5. 2002 ja 12.5. 2002). Poimitaan muutamia lukuja Ismon tilastoista. Ensinnä yleisimpien halojen esiintymisluvut:

Halo	aur.	kuulla
22° rengas	101	15
sivuauringot	101	1
22° sivuavat kaaret	35	1
auringonpilari	39	5
zeniitinympäristön kaari	27	0
46° rengas	9	0
horisonttirengas	4	0
46° ylläsivuava kaari	6	0

Yleisin harvinaisuus vuonna 2002 oli Ismolla 46° allasivuava kolmella esiintymisellä. Toisin sanoen kyseinen muoto oli jokaisessa Ismon B-lomakepäivänä taivaalla. Kaikkiaan vuoden aikana Ismo havaitsi 23 eri muotoa, näistä 22 näkyi pelkästään jo toukokuussa. Kiitos 11. ja 12.5. 2002 huippunäytelmien!

Halohuhtikuu 2003

Perinteinen havaintosessio huhtikuun ajan olisi taas edessä. Tällä kertaa en mene lupaamaan mitään yhteenvetoa, mutta huhtikuun ajan olisi tarkoitus pitää jaoston kotisivuilla yllä tiheään päivitettyä havaintolistaa huhtikuun ajalla näkyvistä haloista. Sivulle tulee löytymään linkki sivun www.ursa.fi/ursa/jaostot/halot/havainnot/index.html alusta.

Havannot listalle kerätään joko halot@ursa.fi sähköpostiosoitteen kautta tai halo-l@ursa.fi sähköpostilistan kautta. Kirjoittakaa viestin aihe-kentän alkuun merkiksi HH2003, niin täällä päässä voi ohjata viestit erilliseen kansioon. HH tulee tietysti sanasta halohuhtikuu.

Halo-l@ursa.fi -sähköpostilistalle raportointikynnys on jälleen huhtikuun ajan matalampi eli kaikista vähäkään paremmasta halosta voi erillisen viestin sinne lähettää.

Halojaoston tapaaminen kesäkuussa!

Halojaosto on päättänyt pitää jaostokokouksen tulevana kesänä. Ajankohdaksi on alustavaksi sovittu viikonloppu 7 - 8.6. 2003 ja paikaksi Hajalan entinen rautatieasema Halikossa, Salosta kymmenisen kilometriä Turkuun päin.

Erikoinen paikka selittyy sillä, että Korhosen Jarkko tarjosi paikkaa kokoukselle. Hän muuttaa sinne toukokuussa asumaan ja siellä on tilaa pitää kokousta isommallakin väellä. Juomavesi ei tosin tule hanasta ja muutakin alkeellisuutta oloissa tulee ilmeisesti olemaan, mutta ei anneta sen haitata.

Merkatkaa aika kalenteriinne jo nyt. Seuraavassa Ursa Minorissa ja jaoston kotisivuilla tullaan kertomaan tilaisuudesta ja sen ohjelmistosta tarkemmin. Mukaan on luvattu ottaa myös muut ilmakehän valoilmiötkin eli naapurijaostokin ilmeisesti tulee olemaan ainakin toisen vetäjänsä muodossa läsnä. Kokoontumiseen aikovien on syytä ilmoittautua viimeistään toukokuun loppuun mennessä järjestelyjen vuoksi. Allekirjoittanut ottaa ilmoittautumiset vastaan.

Tämä oli tässä

Alkaneen jakson havainnot, eli maalis- ja huhtikuun havainnot, on syytä postittaa viimeistään 10.4. 2003.

Jarmo Moilanen

---

English summary

Hi everyone!

Spring time is closing and first interesting halo displays has already be seen in March. I hope that we will finaly see some of those lower Parry arcs this year also here in Finland. Lower suncave Parry was observed in The Neatherlands 8 June 2001.