11.2.2002 Jarmo Moilanen

Tämän UMin ilmestyessä on vuosi todennäköisesti jo vaihtunut. Opettelemme uuteen rahaan ja aloitamme jälleen uuden havaintovuoden. Loppuvan vuoden saalismääriä en voi vielä esitellä, sillä joulukuu on tätä kirjoittaessa kesken, mutta koetan saada jonkinlaisia summia laskettua vuoden 2002 ensimmäiseen UMiin.

Halokevät 2001 yhteenveto on edelleen ilmestymättä, johtuen lähinnä työryhmän Jarkko Korhosen ja Teemu Öhmanin opiskelukiireiden ja siitä johtuvien aikatauluongelmien. Toivottavasti yhteenveto valmistuu ennen ensi huhtikuuta.

Tämä UMi on omistettu viime UMista poisjääneiden havaintojen käsittelyyn. Aloitetaan kuitenkin muista jutuista.

Halojaostosta kumpuavien tieteellisten artikkelien sarja sai jälleen jatkoa. Artikkeli "Blue spot on the parhelic circle", kirjoittajina Mika Sillanpää, Jarmo Moilanen, Marko Riikonen ja Marko Pekkola julkaistiin lokakuun 20 päivä 2001 ilmestyneessä Applied Opticsissa. Kuvituksena on mm. värisimulaatio sinijuovasta ja Martti Penttisen 31.8.1994 Vuolijoella kuvaama sinijuova.

Jutun abstrakti kuuluu vapaasti käännettynä suurin piirtein näin: "Kehitimme teorian uudelle horisonttirenkaan ilmiölle. Osoitamme, että horisonttirenkaalla esiintyy värillinen alue tietyssä Auringon korkeudesta riippuvasta atsimuuttikulmassa. Värillinen alue näkyy auringon ollessa alle 32° korkeudella ja on selitettävissä siirtymällä täydellisen ja osittaisen sisäisen heijastuksen välillä horisonttirenkaan pääasiallisessa valoreitissä. Yksinkertaisen heijastumisteoriamme ja tietokonesimulaatioiden pohjalta totesimme segmentin värien olevan pääasiassa sininen ja vihreä. Teoria on tarkistettu käytettävissä olleiden ilmiötä esittävien valokuvien avulla." Kai tuo meni edes sinne päin. Jutun ensimmäinen versio lähetettiin julkaisijalle 1 lokakuuta 2000, joten täysi vuosihan siinä taas kului.

Jos joku ei ole jo huomannut, Tähdet ja avaruus –lehden 7/2001 numeron "100 ja 21 taivaanilmiötä osa II" –jutussa on useita hienoja halokuvia.

Kuva H8 esittää legendaarista "Virjosen Parrya", joka jäi filmille 2.8.1993 Turussa. Virjosen kuvista löytyi myöhemmin himmeä aurinkokaarikin. Kuva H9 esittää Pekka Parviaisen 14.5.1988 kuvaamaa Kustavin halonäytelmää. Halot kuvassa ovat 9°, 18°, 20°, 23° ja 35° renkaat sekä 18° parheliat ja 23° ylempi parhelia. Kuva H11 on Viitasaarella 8.1.1999 näkyneestä jääsumunäytelmästä. Kerrankin lehden painoasu esittää kuvan Moilasen kaaren selvästi. Kuva H12. Wegenerin vasta-aurinkokaarelta ei paljon parempaa voi enää odottaa. Kuvassa H14 on pala 11.1.1999 näkynyttä Etelänavan näytelmää. Halokuvista näkee vähän enemmän kun laittaa lehden kirkkaan valon alle ja katsoo kuvaa ainakin käsivarren mitan päästä. Tällöin ainakin aurinkokaaren ja Wegener vasta-aurinkokaaren voi hahmottaa tässä kuvassa. Hiukan liian tummissa kuvissa H15 ja H17 (sama näytelmä kuin kuvassa H14) lehtipaino ja kuvien pieni koko syö himmeät halot. Kuvien halot saa esille kauempaa katsoen. Aurinkokaari näkyy itse asiassa paremmin kuvassa H14. Kuvassa H17 taivaanrannassa seisova "ukko" muodostuu Greenlerin ja Trickerin vasta-aurinkokaarista. Kuva H16 peräisin legendaarisessa Maarianhaminan näytelmästä 11.7.1986.

Meteoptic-sähköpostilistalla kerrottiin äskettäin komeasta jääsumunäytelmästä Alpeilta. Diego Bassi on tehnyt havainnon Haslibergissä Sveitsissä 24.1.2001. Näytelmän valokuvia voi ihailla AKM:n nettisivuilla: www.meteoros.de/phaeno/phaeno8.htm. Näytelmä ei ole muutenkaan mikä turha näytelmä, siinä on mm. Parryn kaari ja heikko aurinkokaari.

22° rengas on kuvissa täysi ja sen alaosa kuten myös 22° allasivuavakin näkyy hyvin taustan tummaa kuusimetsää vasten. Moilasen kaari on värikäs ja erittäin selvä. Vaikka kaari on selvä, silti kuvissa ei näy mitään kaarta Auringon alapuolella. Tämä tekee tästä havainnosta mielenkiintoisen. Alemman Moilasen kaaren puute on toki pantu merkille jo aikaisemmin, mutta tämä havainto alleviivaa käsitystä. Eräs vaihtoehto on, että alempi näkyy vain hyvin korkealla Auringolla. Alemman kaaren puute on eräs synnyn selvittämistä vaikeuttava tekijä, sillä se asettaa hyvin tiukkoja vaatimuksia käytetylle liiketilalle ja jääkiteen muodolle. Mikään nykyisin tunnettu halojen yhteydessä käytetty kidetyyppi ei yksinkertaisesti toimi.

Tarkastellaan myös edellisen jakson eli elo- ja syyskuun havaintoja, jotka jäivät viime UMista pois. Piirrosgallerian kunnian sai arvonnassa Veikko Mäkelä (Fig 1a-f). Arvontaan osallistuivat kaikki, joilta tuli vähintään kuusi havaintopiirrosta. Ensimmäinen arvonta tosin tyrkytti jälleen Ismo Luukkosen piirroksia, mutta hän sai kyseisen kunnian jo pari UMia sitten, joten suoritin uuden arvonnan. Piirroksia tähän UMiin tuli nyt aika paljon. Parikymmentä kuvaa Sivuaurinkopalstalla on jo liikaa. Jouduin jo karsimaan piirroksia.

Havaintoja viime jaksolta tuli seuraavasti:

Piirrosgalleria Gallery of drawings
	Fig. 1a: 4 May 2001 in Helsinki. Three stages of a display which had a 18° halo, a 23° halo and a 23° upper parhelion.
	Fig. 1b: 6 May 2001 in Espoo.
	Fig. 1c: 18 July 2001 in Helsinki.
	Fig. 1d: 4 Aug 2001 in Loppi.
	Fig. 1e: 12 Sept 2001 in Helsinki.
	Fig. 1f: 23 Sept 2001 in Helsinki.
All observations (1a-f) are made by Veikko Mäkelä.

Katava, Jani
Janilta tuli elokuussa 12 havaintoa ja syyskuulta seitsemän. Havainnot pitävät sisällä tavallisia perusmuotoja ilman sen ihmeempiä harvinaisuuksia tai edes tasokkaampia näytelmiä.

Kinnunen, Timo
Timo raportoi halo-l –sähköpostilistalla elokuulta 15 havaintoa ja syyskuulta viisi havaintoa. Elokuulta irtosi kaksi zeniitinympäristön kaarta 1.8.2001 ja 31.8.2001. Kummatkin Espoosta. 31.8.2001 Timo mainitsee veljensä Esan kuvanneen "komean irtoParryn" samana aamuna. Syyskuun saaliissa ei ole 22° renkaan ja ylläsivuavan lisäksi muita haloja. Myös kuuden havainnon lokakuu meni tavanomaisesti.

Korhonen, Jarkko
Elokuussa 20 ja syyskuussa seitsemän havaintoa. Elokuussa Jarkko saalistaa kaksi zeniitinympäristön kaarta. Syyskuun saalis on tavanomaista. Jakson paras oli 18.8.2001 Riihimäellä näkynyt näytelmä (Fig. 2). Näytelmässä oli värikäs Parryn kaari, joka näkyi välillä erikoisesti sivulla. Jarkolla oli onnekseen kamera kaulassa, mutta epäonnekseen ei filmiä kamerassa! Kaaren outo sijoittuminen sekä sen ja 22° ylläsivuavan välinen katkos hiukan ihmetyttää. Eikä 22° ylläsivuavakaan ollut kovinkaan kaksinen. Ettei olisi kyse 23° ylemmästä parheliasta? Ilman kuvia asia saataa jäädä selviämättä.

Lokakuussa Jarkon saalis jäi kolmeen havaintoon, mutta marraskuulla havaintoja tuli kahdeksan. Marraskuun 9.11.2001 Oulussa näkynyt jääsumunäytelmä tuotti Jarkolle B-lomakkeelle kirjattavaa (Fig 3). "Teemu soitti nähtyään jääsumussa alasaurit ja muistaakseni irotkidemoilankin Syyninmaalla. Pomppasin pyörälle ja Linnanmaan – Syyninmaan puolivälissä paukahti kuvan osoittama näky. Kaikki halot pilaria lukuunottamatta maisemaa vasten. Pilvi oli hyvin paikallinen ja liikkui ilmeisesti pohjoiseen eli L-maalle päin." Kertoo Jarkko havainnosta. Alasivuauringot maastoa vasten ovat aina kiva piristys talvipakkasella. Jääsumun synnyksi Jarkko tarjoaa teollisuuslaitoksen savuja.

	Fig. 2: 18 Aug 2001 in Riihimäki. Probable Parry arc. However, there is a possibility that this is 23° upper parhelion. Observed by Jarkko Korhonen.
	Fig, 3: 9 Nov 2001 in Oulu. A diamond dust display with a subsun and subparhelia. Observed by Jarkko Korhonen.

Lehtinen, Jyri
Jyrin saalis elokuulta oli 12 ja syyskuulta kahdeksan havaintoa. Halot ovat olleet tavanomaista 22° linjaa. 6.8.2001 ja 25.9.2001 näkyneet zeniitinympäristön kaaret ovatkin ainoat suuremmat ilon aiheet.

Luukkonen, Ismo
Ismolla oli elokuussa 22 havaintoa ja syyskuussa 19 havaintoa, joista kaksi B-lomaketta.

Ismon ensimmäisellä B-lomakkeella on 24.8.2001 Turussa näkynyt 120° sivuaurinko (Fig. 4). "Pihalla murhaavan hienot SA:got sekä 22 yllä ja pätkä HR:sta vastapuolella. Pikakäynti kaupassa ja ulos. Auringon puoli oli jo heikentynyt, mutta kauempana mollotti selvä 120SA. Kamera kotona tietenkin! Ajo vei 10 minuuttia, mutta se riitti. Parhaat pilvet poistuivat pikavauhtia, ja keskipilvien lomasta pilkotti enää 22r. Halojen sijasta suuntasin kameran pihalla loikkivaan oravaan ja söin omenia." Kivan idyllinen havaintokertomus.

Toinen B-lomake kertoo 8.9.2001 lentokoneesta näkyneestä alasivuauringosta (Fig. 5). "Jossain Ruotsin yläpuolella (kelloa ei ollut) ala-aurinko sai kaverikseen kirkkaan ja värikkään alasivuauringon. Yhdennäköisyys normaaliin serkkuun oli hämmästyttävä! Suunta vain oli outo."

Lokakuussa Ismolla oli 9 ja marraskuussa 8 havaintoa. Mukaana kaksi zeniitinympäristön kaarta. Muuten jaksoon ei ihmeitä mahtunut. Ismo lähetti koeprintit nettisivuilleen tulevista halohavainnoistaan. Kyseessä oli Ismon kolme ensimmäistä havaintoa alkaen 28.11.1981 Limingassa kuvattusta auringonpilarista.

Moilanen, Jarmo
Itselläni kertyi elokuulta 13 ja syyskuulta 12 havaintoa. Lähes kaikki tavanomaisia pikkunäytelmiä. Syyskuussa näkyi sentään kolme zeniitinympäristön kaarta.

Lokakuun saldoni jäi kolmeen ja marraskuun kuuteen havaintoon. Lokakuun aloitti pintahalot, kun 7.10.2001 näkyi 22° ja 46° renkaat lumen pinnalla. Mutta niitähän ei lasketa.

Mäkelä, Veikko
Veikon piirrokset pääsivät tällä kertaa piirrosgalleriaan (Fig. 1a-f). Veikolta on havaintoja aina toukokuulta asti. Toukokuun kahdeksasta havainnosta mainitsemisen arvoinen on 4.5.2001 näkynyt pyramidinäytelmä 18° ja 23° renkaan sekä 23° ylemmän parhelian kera (Fig. 1a). Kesäkuun viidessä havainnossa ei mitään ihmeitä näkynyt. Hyvin peruskamaa. Heinäkuun kaksi havaintoa olivat samoin perushaloja. Elokuun kuudesta havainnosta osa on tehty Eestin puolella, mutta laatu ei parantunut. Syyskuun seitsemästä havainnosta yhdessä, 12.9.2001 havainnossa on sentään 46° ylläsivuava mukana (Fig. 1e). Veikko lähetti sähköpostilla tiedot loka- ja marraskuun havainnoistaan. Neljä havaintoa lokakuussa ja yksi marraskuussa. Parasta tarjosi 6.10.2001 Helsingissä näkynyt zeniitinympäristön kaari.

Penttinen, Martti
Elokuussa Martin saalis oli peräti 23 havaintoa ja syyskuussa 15 havaintoa. Elokuun määrä on varsin hyvä, sillä elokuu ei ole mikään takuuvarma kuukausi. Tasokkain näytelmä oli 12.9.2001 näkynyt monimuotoinen näytelmä zeniitinympäristön kaarella (Fig. 6). Zeniitinympäristön kaaria Martti on saalistanut aika runsaasti. Elokuussa Martti näki neljä ja syyskuussa mainitun näytelmän lisäksi kaksi muuta.

Lokakuussa Martti teki kahdeksan ja marraskuussa kuusi halohavaintoa. Lokakuulle mahtuu yksi Virroilla näkynyt zeniitinympäristön kaari 1.10.2001. Marraskuun saalis varsin tavanomaisia näytelmiä.

Fig. 6: 12 Sept 2001 in Virrat. A nice display observed by Martti Penttinen.

Ojanperä, Juha
Juhalta tuli viimeksi havaintoja elokuulta. Kaikkiaan kuuden havaintopäivän saaliista 5.8.2001 Ulvilassa näkynyt näytelmä nousee muiden yläpuolelle. Näytelmässä oli mukana kenties zeniitinympäristön kaari ja 46° halo, joko rengas tai ylläsivuava. Havainnon auringonkorkeudella kyseeseen voi tulla kumpi tahansa. Lisäksi Jyri itse epäilee, että zeniitinympäristön kaarikin olisi ollut vain 46° renkaan osa. Sivuaurinkojen näkyminen kuitenkin tukee zeniitinympäristön kaarta. Tämmöisistä epävarmuuksista voi päästä osin eroon tekemällä huolellisesti havaintoja.

Riikonen, Marko
Markon näkemä 17.9.2001 Oulun hurja pyramidinäytelmä tuli jo selvitettyä aika hyvin viime UMissa. Heinäkuulta häneltä tuli yksi havainto, syyskuulta kolme havaintoa. 15.7.2001 Pyhäjoella näkyi lyhytaikainen ja himmeä 9° rengas. 3.9.2001 Oulussa Markon saaliiksi jäi kaksi ellipsihaloa (Fig. 7). "Olin lähdössä kauppaan ostamaan maitoa ja kananmunia, mutta rutiininomainen taivaan tarkistus tuotti ellipsihalon. Tarkemmin katsoen toinenkin, pienempi ellipsi löytyi." Kamera ei tietenkään ollut matkassa. Markon mukaan ellipsit näkyivät laajahkon Ac-lautan reunalla. 6.9.2001 Marko näki pätkän horisonttirengasta 120° sivuauringon kera.

8.11.2001 Marko näki talven ensimmäisen kunnollisen keinovalonäytelmän. "Jouduin helvetinmoisen kidepilven sisään ja muotoja näkyi etsiydyttyäni yhdelle rakennustyömaalle: pilari, saurit, alasaurit, yläsaurit, zyk ja täysi hr... Hr näkyi vain kapeana lenkkinä joka laskeutui alemmas vastapuolella. Supersaurit olivat toiseksi parhaat näkemäni ja harmitti kun ei tullut kamera mukaan." Ei siis mikään onneton näytelmä. Lämpötila oli –10°C ja Markon mukaan kiteet satoivat tehtaan savuista. Sähköpostilistalla Marko mainitsi myös nähneensä Oulun 9.11.2001 ja 10.11.2001 jääsumuhaloja, mutta missasi Moilasen kaaren.

Ruoskanen, Jukka
Elokuussa Jukka teki erään vuoden laadukkaimmista halohavainnoista kesken kaverin häiden. 18.8.2001 Maskun näytelmä oli lähes koko taivaan näytelmä (Fig. 8). Näytelmässä oli pitkä pätkä horisonttirengasta, hieno Parry, 46° allasivuava kaari, hieno Wegenerin vasta-aurinkokaari, 120° sivuaurinko ja väriä horisonttirenkaalla lähellä vasta-aurinkopistettä.

"Olimme juuri siirtymässä hääparin onnittelujonoon, kun päätin sittenkin jäädä vielä hetkeksi ulos. Päätöstäni helpotti komea ylläsivuava ja Parrun kaaren muodostama värikäs ja kirkas parivaljakko. Auringon korkeus ja halojen ulkoasu toivat erehdyttävästi mieleen Terhi Virjosen kuvat vuosien takaa… ja Parry oli hyvin värikäs ja teräväpiirteinen, ja ennen kaikkea ehkäpä kirkkain jonka olen koskaan nähnyt… Perinteisen näköinen ’keskihimmeä’ 120° sivuaurinko pullisteli HR:ltä. Wegener ilmestyi hyvin nopeasti HR:n pidentymisen jälkeen kauniin värillisenä ja epätodellisen voimakkaana polttelemaan verkkokalvoja. Tässä vaiheessa anelin vielä kameraa lainaksi, mutta ei tippunut keneltäkään. Wegenerin esteettisyys oli kyllä sitä luokkaa, että siihen olisi helposti voinut innostuksissaan laukoa rullallisen filmiä."

Entä sitten se väri horisonttirenkaalla lähellä vasta-aurinkopistettä? Auringon korkeus oli havainnon aikana yli 35°, jolloin sinijuovan ei pitäisi enää näkyä. Jukka raportoi väreiksi PS. "Kaikkein erikoisin tapaus oli sitten tuo väri HR:llä. Selvä punainen ja sininen väri oli nähtävissä hyvin lähellä vasta-aurinkopistettä. Värien olemassaolon pystyivät vahvistamaan paikalla olleet ihmiset. Kaiken hässäkän jälkeen olen nyttemmin epävarma värialueen kulmaetäisyydestä. Se on voinut olla jopa aivan vasta-aurinkopisteessä, jolloin Wegener selittäisi ilmiön. Toisaalta onhan näille väreille muitakin selityksiä, mutta tätä tapausta varjostavat nyt havainnon epätarkkuus kulmatiedon osalta. Värin esiintyminen klo 16.00 Maskun taivaalla horisonttirenkaalla lähellä Vaur-pistettä on varmaa, mutta se ei tieteellisesti ajateltuna kovin arvokas tieto ole. valitan."

Mielenkiintoista. Onko meillä jokin muukin selitys keksittävä värille horisonttirenkaalla? Seuraavaksi esitän "virallisen" ennustuksen tähän halonäytelmään liittyen "kiinalaisten perinteiden" mukaisesti: Komea halonäytelmä tietää onnellista tulevaisuutta hääparille, mutta aivan varmasti onnettomuuksia niille, jotka eivät lainanneet Jukalle kameraa.

Fig. 8: 18.8.2001 in Masku. A nice display with a strong Parry arc, an infralateral arc and colorfull Wegener anthelic arcs. Some colors was observed on parhelic circle (marked in the drawings). Sun elevation was too high for the blue spot effect. Unfortunately no photos are available of those colors. Observation by Jukka Ruoskanen.

Jukan ensimmäinen Rovaniemen havainto oli 6.11.2001. "Jo ajomatkalla kentältä Shellille sivuauringot näkyivät komeasti läheisiä tummia puita vasten. Auton liike entisestään korosti halojen voimakkuutta ja värejä. Huoltiksen pihalla huomasin heti autosta astuessani irtokiteisen Moilasen kaaren, joka ei voimakkuudellaan säväyttänyt, mutta merkillepantavaa oli, että ilmiön aiheuttaneet kiteet olivat aivan nenän edessä… Hieno kokemus kuitenkin, lukuun ottamatta sitä tuskaa, jonka potentiaalinen kidenäytteen ottamisen mahdollisuuden tyriminen aiheutti. Luonnostakaan ei enää pysty vain ’nauttimaan’, koska koko ajan on takaraivossa halu dokumentoida tapahtuma täydellisesti. On se maailma mennyt malliinsa…" Tiedoksi vain kaikille. Konsultoin tässä taannoin itävaltalaista Karl Kaiseria kidenäytteiden ottamisessa. Joten jos ensimmäiset kidenäytteet aiotaan Suomessa saada tästäkin halomuodosta, niin kovin monta kertaa ei kannata tilaisuutta tyriä.

8.11.2001 Rovaniemellä näkynyt toinen Moilasen kaari –näytelmän täydellinen dokumentointi meni Jukalta taas sivusuun, sillä aikataulu oli miehellä turhan tiukka (Fig. 9). "Käytössämme ollut vuokra-auto piti palauttaa lentokentälle 20 minuutin päästä. Lentokentän suuntaan lähtevän tien vastapuolella näkyi matalalla lojunut pilvi, jossa sivuauringot ja pilari jo näkyi. Työkaverini joutui avuttomana katsomaan vierestä, kun kaarsin auton kohti kidepilveä. Taistelu aikaa vastaan oli alkanut. Kaasuttelin jäisellä tiellä reilua ylinopeutta, koska halusin päästä tuon hyvän näköisen pilven alle. Jo puolessa matkassa Moilasen kaari ilmestyi irtokiteisenä sinitaivaalle. Nopeusmittarin lukema kaakossa katselin ikkunasta välillä tietä ja välillä M-arcia. Sivuauringot alkoivat samalla kirkastua aivan järkyttävällä tavalla. Lopulta kello oli niin paljon, että oli pakko pysähtyä ottamaan kuvat ja häipyä kentälle päin. Valitettavasti joen päällä sijainnut kidepilvi oli vielä parin km:n päässä, mutta M-arc näkyi selvästi, vaikkakin irtokiteissä. Ohikulkevat kiteet piirsivät taivaalle kauniin V:n muotoisen kaaren, jonka ’sisäpuoli’ oli ns. valoisaa aluetta." Niin sitä pitää. Tuosta Jukan tarinasta tuli mieleeni takavuosien jääkidejahdit Alaskassa ja Oulussa autolla sekä Etelänapajäätiköllä moottorikelkalla.

Fig. 9: 8 Nov 2001 in Rovaniemi. A nice diamond dust display with a Moilanen arc. Observation by Jukka Ruoskanen.

Saviauk, Allar
Vantaan suunnalla vaikuttava Allar sai syyskuussa 9, lokakuussa 6 ja marraskuussa 2 havaintoa. Aika laskeva trendi siis. Syksyllä tapaa trendi olla vähän kaikilla laskeva. Ehkä jakson parhain näytelmä Allarilla on ollut 24.10.2001 Helsingissä havaittu neljän yleisimmän muodon kokoelma. Muuten saalis ollut varsin selvästi painottunut 22° renkaisiin.

Savolainen, Eero
Eerolla oli kahden havainnon lokakuu. 23.10.2001 näkyi näistä kahdesta parempi näytelmä. Kuusankosken taivaalla vieraili zeniitinympäristön kaari. Marraskuulta Eero raportoi pyöreät nolla havaintoa. Hyvä että raportoi, sillä raportoitu nolla havaintoa ja ei raporttia lainkaan ovat kaksi aivan eri asiaa.

Jotain Eero näki myös marraskuussa. 10-11.11.2001 hän havaitsi omituisen läiskän taivaalla. "Taivaalla näkyi n. 30 asteen korkeudella itätaivaalla valoläiskä, hieman elliptinen, koko ehkä kolmen asteen luokkaa. Pohjoisesta alkoi työntyä aika pian alapilveä, jota vasten spotti näkyi pidemmäksi venyneenä ennen häviämistään hieman ennen klo 19. Arvelisin kyseessä olleen jonkin kirkkaan valoheittimen aiheuttaman jääsumuhalon (ylälamppu tai jokin ylävaloheitin tms.). Olen nähnyt samalla paikalla ilmiön pari syksyä sitten, silloin tosin näennäisesti selkeällä taivaalla… Kuvassa tuo valoläikkä näkyy kallistuneena, joten voisikohan olla mahdollista, että valolähde ei olekaan suoraan alapuolella? Tuona iltana en havainnut pilareita tehtaiden valoissa, jotka niitä kuitenkin erityisesti kovilla pakkasilla saavat usein aikaan." Eero kertoo ilmiöstä. Valolähde sijaitsee Eeron arvelujen mukaan kolmen kilometrin päässä olevan UPM-Kymmenen paperitehtaan alueella.

Eeron havaintokertomusta koristaa myös tulostettu mv-kuva ilmiöstä. Vaikka Eero sanoo läikän näkyvän kuvassa kallistuneelta, ei se kaltevuus ole kovin ilmeinen. Läiskä saattaa hyvinkin olla pystysuora. Silloin se selittyy ohuessa jääkidekerroksessa näkyvänä halona. Jos läiskä on todellakin kalteva, silloin se ei ole halo, mutta silloin selitys menee väkisin hiukan hankalaksi. Muun kun halon näkyminen näin vaatisi hyvin kapeaa ja kirkasta valokeilaa.

Ohessa piirroksella havainnollistettuna Eeron havaitseman ilmiön kaltaisen läiskämäisen halon synty (Fig. 10). Oletetaan ilmiön syntyneen täsmälleen horisonttaalisesti asennoituneissa laatta- tai lumikiteistä. Lisäksi oletetaan kolmen kilometrin päässä sijainneen valolähteen olleen täsmälleen samalla korkeudella havaitsijan kanssa (pitkän välimatkan vuoksi niin käytännössä onkin) ja ilmiön oletetaan näkyneen 30° korkeudella horisontista. Tästä saadaan jääkidepilven korkeudeksi maanpinnasta noin 850 metriä. Mitä korkeammalla läikkä on, sitä korkeammalla kidekerroskin on. Toisaalta, mitä paksumpi jääkidekerros tai suurempi tiltti kiteestä, sen pitempi läiskä. Alapilvien tulo ilmeisesti joko kasvatti jääkidekerroksen paksuutta tai se toi kiteitä, joilla on enemmän tilttiä. Jos kidepilvi yltää maahan asti, olisi taivaalla näkynyt horisontista nouseva valopilari. Tosin, tässä tapauksessa kyse olisi ns. "ylälampusta", joka on itse asiassa ala-auringon keinovaloilla näkyvä horisontin yläpuolinen, pilarimainen versio eli yläpilari eikä auringonpilarin keinovaloversio. Keinovalopilarin ja yläpilarin tunnistaminen onnistuu helposti läheltä katsottaessa, yläpilari ei nimittäin jatku valolähteestä alaspäin.

Sillanpää, Mika
Mika lähetteli muutamia B-lomakkeita edelliseltä jaksolta. 24.7.2001 Mika on havainnut 1.5 km korkeudella purjekoneesta pienimuotoista näytelmää, jossa hän on raportoinut Parryn kaaren (Fig. 11). Hiukan havainto mietityttää, sillä se voisi yhtä hyvin olla 23° ylempi parhelia. Mika ei nopeasti katoavan halon määritystään sen kummemmin selittele, joten vaikea mennä arvailemaan määrityksen paikkansapitävyyttä.

Espoossa 19.8.2001 Mika havaitsee yhtä pienimuotoisen näytelmän kuin äskeinen. Tässä näytelmässä hän havaitsee värikkään kaarenpätkän sivuauringosta viistoon ylös kohti 22° rengasta. Kyse on ylemmästä Lowitzin kaaresta. Näytelmän halot ovat hyvin teräviä. "Selkeälle taivaalle alkoi syntyä lenticulariksia jotka alkoivat jäätyä. Niissä näkyi teräviä haloja.… Seuraan näytelmää silloin tällöin. Yhdessä vaiheessa Lowitzin kohdalla –siis sellainen 'perinteinen', saurin ja 22°R välillä oleva, näkyy jotain kuvitellun rajalla. Ei näkyisi kuvassa, en jaksa hakea kameraa. Häviääkin pian. 10 min. kuluttua Lowitz näkyy uudelleen, tällä kertaa selvempänä. Nyt tulee kameraa ikävä, se on himassa puolen km päässä." No, eihän Mika kameraa ehtinyt hakea ja Lowitz jäi kuvaamatta.

Mikan Syyskuuta kirkastaa 20.9.2001 näkynyt pyramidinäytelmä. "Syksyistä, suttuista yläpilveä jossa tyypillisesti näkyy vain tosi himmeä 22°R. Tällä kertaa himmeähkön 22°R seurana 9°R sekä 23° prh:n paikkeilla hehkua." Mika on merkinnyt 23° ylemmän kysymysmerkillä ja eihän pelkkä hehku kelpaa todisteeksi halosta.

Fig. 11: 24 July 2001 in Oripää. Mika Sillanpää made this observation of Parry arc (or 23° upper parhelion?) from a sailplane at 1.5 km altitude.

Tiensuu, Karla
Karlan elokuu tuotti 13 havaintoa ja syyskuu 11 havaintoa. Elokuun materiaali hyvinkin tavallista 22° halojen linjaa. Syyskuun havaintoihin mahtuu sentään zeniitinympäristön kaari peräti neljälle päivälle. Parhain niistä lienee 16.9.2001 Turussa näkynyt yksilö.

Lokakuu Karlalla on jäänyt yhteen havaintopäivään. Marraskuulta löytyy neljä halopäivää. Koko jakson paras on Oulussa 10.11.2001 irtokiteissä näkynyt jääsumunäytelmä, jota myös Öhman havaitsi (Fig. 12). "Reippaalla pakkaskelillä oltiin kaupungille lähdössä, Aurinko paistoi ja kiteitä satoi, vaikka taivaalla ei näkynyt mitään, mistä ne olisivat tulleet. Vallinneen tuulensuunnan perusteella Toppilan lämpövoimalan savut ovat todennäköinen kiteiden lähde. 11.09 – 11.13 havaitsimme vain vasemman saurin (muita ei päässyt näkemään), 11.13-11.15 olivat molemmat saurit ja 22° ylläsivuava. 11.15-11.25 mukana oli myös ala-aurinko saurien ja ylläsin lisäksi, ja 11.15-11.25 oli myös Moilasen kaari. Ensimmäinen havaitsemani Moilakaari oli parhaimmillaan alussa, siinä vaiheessa näkyi selvästi V-mäinen muoto." Voisi sanoa, että tyypillinen Moilasen kaari näytelmä.

Fig. 12: 10 Nov 2001 in Oulu. A display in sparkling ice crystals with a Moilanen arc. Observation by Karla Tiensuu.

Vajanto, Krista
Krista ilmoitteli halo-l –sähköpostilistalla 1.9.2001 Espoon edustalla hänen ja Jouko Markkasen näkemästä näytelmästä, jossa oli mukana harvinaisempi yläkupera Parryn kaari. "Halo nökötti sievästi jyrkästi kaartuvan 22-asteen ylläsivuava yläpuolella. Yläkupera Parry oli näkyvissä noin 5 minuuttia ja hiipui sitten pois ylläsivuavan jäädessä vielä taivaalle. Tämä oli jo toinen kerta tänä kesänä, kun näimme yläkuperan Parryn kaaren. Aiempi havainto oli joskus heinäkuussa Saaristomerellä myös auringon laskiessa." Kaksi yläkuperaa Parrya muutaman kuukauden sisällä, ei Suomi sittenkään taida olla kyseisen halomuodon suhteen paitsiossa.

Öhman, Teemu
Teemulta on käsittelemättä havaintoja heinäkuulta asti. Heinäkuulta Teemulta tuli 15 havaintoa, elokuulta 14 havaintoa ja syyskuulta 17. Heinä- ja elokuun havainnoissa on joitain havaintoja Venäjältä. Mainitsemisen arvoisia näytelmiä ovat 1.7.2001 Oulussa ja 17.7.2001 itärajan takana Vorkutassa Komin tasavallassa havaitut 23° ylemmät parheliat. Vorkutan havainnosta Teemu kertoo: "Oltiin Vorkutassa hieman kaupungin ulkopuolella odottelemassa helikopterikyytiä Karalle. Himmeä diffuusi halo roikkui taivaalla, alapuolella ei näkynyt tuon reilun tunnin aikana mitään." Kyllä jos tuntiin ei allasivuavaa näy, voi olla jo aika varma pyramidikiteistä. Elokuussa B-lomakkeelle pääsi 12.9.2001 Oulussa pienimuotoinen pyramidinäytelmä (Fig. 13). Sivuauringon ja 22° renkaan pätkän sisäpuolelle ilmestyi kahdeksaksi minuutiksi 18° parhelia.

Lokakuussa Teemu sai saldoksi viisi havaintoa. Ei mitään erikoista. Marraskuun kuuteen halopäivään mahtuu kahdelta päivältä B-lomakkeelle yltäneitä haloja. Molemmat ovat Moilasen kaaren sisältäneitä näytelmiä. Ensimmäinen on 9.11.2001 näkynyt jääsumunäytelmä (Fig. 14). Teemu kuvaa yleisintä Moilasen kaaren esiintymistyyppiä eli irtokiteissä näkyvää keskittymää kidevälähdyksissä. "Moila ei tehnyt selvää kaarta vaan välkekeskittymän, jonka alapuolella oli tyhjää ennen heikkoa, lähinnä Auringosta alas näkynyttä pilaria. Ylempänä oli pelkkiä harvoja satunnaisia välähdyksiä, joista ei esim. 22° yllästä saanut mitenkään revittyä. Moilanen katosi nopeasti ja pian hyytyi näytelmä muiltakin osiltaan."

Toisen Moilasen kaari näytelmänsä Teemu näki Karlan kanssa seuraavana päivänä eli 10.11.2001. "Kaari oli varsin saman tapainen kuin edellisenä päivänä näkynyt joskin nyt kirkkaampi ja vähän paremmin kehittynyt, joten se ei ollut pelkkä välketihentymä, vaan lievää kaaren muotoakin oli jo nähtävissä."

	Fig. 13: 12 Sept 2001 in Oulu. 18° parhelion inside parhelia and 22° halo. Observation by Teemu Öhman.
	Fig 14: 9 Nov 2001 in Oulu. A diamond dust display with Moilanen arc and subparhelion. Observation by Teemu Öhman.

Tämän kirjoittamisen aikoihin eletään synkintä talvea. Kelit eivät ole hirveästi suosineet meitä halohavaitsijoita, mutta jospa vielä kunnon jääsumut hellisivät edes jotain meistä. Olkaa valppaana!

Autumn is not very good time for halos here in Finland. But some nice displays has been seen. Because last issue of Sivuaurinko was dedicated for those two displays of odd radius tangent arcs, this Sivuaurinko-column handle all other observations from August to November.