Arkisto
- elokuu 2009
- heinäkuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- syyskuu 2007
- elokuu 2007
- kesäkuu 2007
- toukokuu 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- marraskuu 2006
- lokakuu 2006
- syyskuu 2006
- elokuu 2006
Eksoplaneetalta löytyi vesihöyryä
Nasan Spitzer-avaruusteleskooppi on ensimmäistä kertaa tehnyt suoran havainnon vesihöyrystä eksoplaneetalla. Löytö tehtiin mittaamalla tähden HD 189733 spektriä planeetan kulkiessa sen ylitse. Tähden valossa mitattiin himmenemistä kahdella eri aallonpituudella.
”Vesi on ainoa molekyyli, joka voi selittää havainnot”, kertoo Giovanna Tinetti Pariisin astrofysikaalisesta instituutista. ”Ylikulkujen seuraaminen infrapunan alueella on paras tapa etsiä vesimolekyylejä eksoplaneetoilta.”
HD 189733b on kaasuplaneetta eikä se myöskään korkean pintalämpötilansa vuoksi ole paikka, josta odotettaisiin löytyvän minkäänlaisia merkkejä elämästä. Sen 700 celsiusasteen pintalämpötila ei mahdollista monimutkaisten molekyylien pysymistä kasassa. Nyt saadut tulokset kuitenkin lisäävät toivoa veden löytymisestä myös kallioplaneetoilta.
Aiheesta lisää ESAn suomenkielisiltä sivuilta
Tähtitieteilijät löysivät vanhimmat havaitut galaksit
Kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä väittää havainneensa 13 miljardia vuotta vanhoja galakseja. Ne ajoittuvat ajalle, jolloin maailmankaikkeus oli vain 500 miljoonaa vuotta vanha.
Kohteet löytyivät painovoima- eli gravitaatiolinssin avulla. ”Gravitaatiolinssi toimii siten, että etualalla oleva kappale taivuttaa valoa massansa avulla ja sen avulla voidaan havaita taustalla oleva kaukainen kohde”, Richard Ellis selittää.
Tutkimusryhmä hyödynsi useita massiivisia galaksijoukkoja gravitaatiolinsseinä havainnoissaan. Havainnot tehtiin kymmenmetrisellä Keck II -teleskoopilla, joka sijaitsee Havaijin Mauna Kea -vuoren huipulla.
Nykytietämyksen mukaan maailmankaikkeuden ensimmäiset 300 000 vuotta olivat pimeää aikaa ja vasta tämän jälkeen tähdet ja galaksit alkoivat loistaa. Kyseistä ajanjaksoa kutsutaan ”pimeäksi ajaksi” (Dark Age) ja tähtien syntymisen aikaa kosmiseksi aamunkoitteeksi (cosmic dawn). Ellisin ryhmän tulokset rohkaisevat kehittämään vieläkin tehokkaampia teleskooppeja, joilla päästään entistä lähemmäksi tähtien syntyä.
Lue lisää Nasan verkkosivuilta (englanniksi)
Vastaa
Endeavour siirretty laukaisualustalle
Avaruussukkula Endeavour on siirretty kokoonpanohallista laukaisualustalle 39A odottamaan elokuun 7. päivälle suunniteltua laukaisua. Lento on Endeavourille ensimmäinen viiteen vuoteen. Pitkän tauon syynä on paitsi Columbian onnettomuustutkinta, myös alukselle tehty perushuolto ja modernisointi.
Lento STS-118 suuntautuu Kansainväliselle avaruusasemalle. Sukkula vie asemalle rakennusosia, tarvikkeita ja varaosia, mm. uuden, aseman asennonsäätöön käytettävän gyroskoopin rikkoutuneen tilalle. Alas tuodaan jätteitä ja muuta tarpeettomaksi käynyttä tavaraa.
Lennolle osallistuu myös opettaja-astronautti Barbara Morgan. Morganin astronauttiura alkoi jo pari vuosikymmentä sitten, kun hän toimi Challengerin onnettomuudessa kuolleen opettajan Christa McAuliffen varahenkilönä. Nyt hän tulee pitämään kiertoradalta ne oppitunnit, jotka Christa McAuliffelta jäivät pitämättä. Lennon jälkeen tehtävä jatkuu kokemusten jakamisella oppilaiden kanssa ja avaruustoiminnan tunnetuksi tekemisellä, tarkoituksena innostaa nuoria alalle.
Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Phoenix lähtee tutkimaan Marsin ikiroutaa
Seuraava Mars-luotain, Phoenix, on lähdössä elokuun 3. päivänä kohti punaista naapuriplaneettaamme. Phoenix on epäonnistuneen Mars Polar Lander -luotaimen ja sen peruutetun sisaraluksen Mars 2001 -laskeutujan toisinto, mihin Egyptin mytologiasta lainattu uudestisyntyneen Feeniks-linnun nimikin viittaa.
1970-luvun Vikingien tavoin Phoenix on laskeuduttuaan paikallaan pysyvä alus. Siitä on karsittu pois kaikki Mars Polar Landerissa todetut puutteet, joiden on tulkittu vaikuttaneen luotaimen tuhoon sen laskeutuessa Marsin pinnalle joulukuussa 1999.
Phoenix laskeutuu Marsin pohjoiselle napa-alueelle leveysasteen 70 tuntumaan, josta Mars Odyssey on kiertoradalta käsin aiemmin havainnut vettä. Odysseyn gamma-spektrometri pystyy havaitsemaan veden noin metrin syvyydestä. Niinpä Phoenixin tärkein työkalu on robottikäsivarsi, jolla se pystyy kaivautumaan tarvittaessa aina metrin syvyyteen Marsin pinnan alle. Ikirouta voi tosin löytyä jo muutaman sentin syvyydestä, mutta se selviää vasta kun Phoenix on aloittanut työnsä ensi kesänä.
Näytteitä kaivamalla on tarkoitus selvittää ikiroudassa olevan maaperän ja jään kemiallinen koostumus. Phoenix ei sisällä laitteita, joilla voitaisiin havaita suoraan eloperäistä ainesta, mutta näytteistä saadaan tarkkoja mikroskooppikuvia, joissa bakteerit tai niiden fossiilit saattaisivat näkyä, jos niitä olisi. Keskeinen tehtävä on etsiä orgaanisia yhdisteitä, joita tarvitaan jotta elämää sellaisena kuin tunnemme sen voisi ylipäätään esiintyä.
Muita havaintolaitteita Phoenixissa ovat kamerat ympäristön kuvaamista varten sekä sääasema vallitsevan säätilan havaitsemiseksi.
Lue lisää Phoenixin kotisivulta (englanniksi)
Vastaa
Grond metsästää gammapurkauksia
Euroopan eteläinen observatorio on ottanut käyttöönsä uuden instrumentin gammapurkausten tutkimukseen. Grondiksi nimetty laite ottaa samanaikaisesti kuvia seitsemällä eri aallonpituudella.
”Jotta voisimme tehdä etäisyydenmittauksen kaukaisista kohteista mahdollisimman tarkaksi, päätimme käyttää neljää erilaista suodatinta optisella alueella ja kolmea lähi-infrapunassa”, selostaa Grondin kehitystä johtanut Jochen Greiner.
Gamma-alueella tapahtuvan purkauksen jälkeen on mahdollista havaita optisella alueella sen jälkihehku. Tyypillinen gammapurkauksen lähde putoaa viidestoistaosaan kirkkaudestaan jo 10 minuutissa ja noin kahdessadasosaan tunnin kuluttua purkauksesta. Rajoitetun tarkkailuajan vuoksi on ensiarvoisen tärkeää saada otettua useita kuvia samanaikaisesti.
Grondin soveltama etäisyydenmittaus perustuu Hubblen lakiin. Mitä kauempana kohteet ovat, sen nopeammin ne näyttävät etääntyvän meistä. Tunnistamalla purkauksen spektrin emissioviivoja eri aallonpituuksilla, voidaan laskea punasiirtymä ja suorittaa sen avulla kohteen etäisyysarvio.
Aiheesta lisää ESOn sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Tähtien pinnat ovat likaisia
Tutkimalla planeettakuntien ympäröimiä tähtiä tutkijat ovat huomanneet, että kääpiötähdillä havaitaan usein rautaa pinnallaan, mutta jättiläistähdillä ei. Euroopan eteläinen observatorio on julkaissut aihetta käsittelevän tutkimuksen.
”Tähti on hieman kuin tiramisu tai capuccino”, vitsailee tutkija Luca Pasquini ESOsta. ”Kaakaopulveria on pelkästään pinnalla!”
Jo muutama vuosi ensimmäisten eksoplaneettojen löytämisen jälkeen kävi selväksi, että niiden rautapitoisuus on yleensä huomattavasti keskimääräistä suurempi. Tämä johtunee planetaarisen kiekon kappaleiden putoamisesta tähteen. Nyt tehty tutkimus etsii syitä sille, miksi rautaa havaitaan enemmän kääpiötähtien kuin jättiläistähtien pinnalla.
Todennäköisin selitys löytyy tähtien rakenteesta. Konvektiovirtausten alue vaihtelee paljon tähden koon mukaan. Auringonkaltaisessa tähdessä materiaa sekoittavia virtauksia tapahtuu ainoastaan noin 2 prosentissa tähden massasta. Punaisissa jättiläisissä tämä alue voi taas olla suhteellisesti jopa 35-kertainen. Sen ansiosta pinnalle kertynyt rauta sekoittuu nopeammin tähden sisuksiin.
Aiheesta lisää ESOn sivuilta (englanniksi)
Vastaa
ESA kehittelee avaruusrobottia
Eurobot-nimistä avaruudessa käytettävää robottia on kehitelty Euroopan avaruusjärjestön toimesta jo vuodesta 2003 lähtien. Tarkoituksena on luoda moninivelinen kolmeraajainen apulainen, joka pystyisi vähitellen hoitamaan osan astronauttien tehtävistä. Avaruuskävelyt olisivat tärkeä osa-alue, mutta robotista olisi apua myös miehitetyillä lennoilla Kuuhun ja Marsiin.
”Se voisi olla mitä hyödyllisin apuri”, selostaa Gianfranco Visentin, ESAn automaatio- ja robotiikkaosaston johtaja. ”Miehistöstä on aina pulaa avaruuslennoista, joten kaikki, mikä auttaa astronautteja on hyvin tärkeää”.
Myös ESAn astronauttina toiminut Claude Nicollier on samaa mieltä: ”Avaruuskävelyillä olisi apua varsinkin työskentelypaikan valmistelusta, siivoamisesta ja työn tarkastamisesta.”
Robotti koostuu keskusvartalosta sekä kolmesta raajasta, joista jokaisessa on seitsemän niveltä. Vaikka se on suunnilleen ihmisen kokoinen ja vahvuinen, mahdollistaa robotiikka paljon paremman liikkuvuuden.
Robottiin kuuluu kääntyvä kamera sekä kämmenenä toimiva tartuntaosa, jonka tyyppiä voidaan vaihtaa työtehtävän mukaan. Käytännön avaruussovellukseen on vielä matkaa, mutta tähänastiset testit ovat olleet lupaavia.
Aiheesta lisää ESAn sivuilta (englanniksi)
9-kertaisesti nopeutettu video robotin toiminnasta
Vastaa
Dawnin laukaisu on vaakalaudalla
Asteroideja tutkimaan suunniteltu Nasan Dawn-luotain joutui jälleen kerran ikävyyden uhriksi. Kaikki näytti hyvältä vielä 5. heinäkuuta, mutta sen jälkeen ilmenneet laukaisun seurannan tekniset ongelmat johtivat laukaisun lykkäämiseen. Tällä erää aikaisin laukaisupäivämäärä on 15. heinäkuuta.
Dawnin matkaan pääseminen menee tiukille, sillä sen laukaisuikkuna sulkeutuu 19. heinäkuuta. Tämän jälkeen luotaimelle jouduttaisiin suunnittelemaan uusi rata, sillä lisävauhdin ottaminen Marsin lähiohituksesta ei olisi enää mahdollista polttoainerajoitusten vuoksi. Samalla tavalla lykkääntyi ESAn Rosetta-luotaimen matkaanlähtö vuonna 2003.
Tällä hetkellä Delta-2-Heavy-kantoraketti seisoo tankkausta vaille valmiina, Dawn sisällään, alustallaan Floridan Cape Canaveralissa.
Ongelma liittyy laukaisun seurantaan Maasta käsin. Atlantin valtamereltä laukaisua seuraavaa tutkalaivaa ei saatu käyttökuntoon eikä toista vaihtoehtoa, lentokonetta, ehditty tähän hätään hankkia. Nyt odotellaan varalaivan saapumista. Ilman seurantaa ei varmuudella pystyttäisi reagoimaan mahdolliseen laukaisussa ilmenevään ongelmaan eikä seuraamaan toisen ja kolmannen vaiheen toimintaa.
Dawn eli ”aamunkoite” voitaisiinkin pian ristiä pikemminkin ”epäonni”-nimellä. Tähänastiset tekniset ongelmat ovat järjestyksessä apurakettien toimitusongelmat, laukaisualustan nostokurjen hajoaminen, myrskyn viivästyttämä seurantalaiva, sekä seurantalaivan ja lentokoneen tekniset ongelmat. Viat ovat erittäin huonoa mainosta Boeingin ja Lockheed Martinin viime vuoden lopulla perustamalle Yhdistyneelle laukaisuliitolle, joka vastaa Dawnin laukaisusta.
Aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Edellinen uutinen Dawnin ongelmista
Vastaa
Marsin pölymyrsky vaarantaa mönkijöiden toiminnan
Jo vähän ennen Juhannusta Marsissa alkanut valtava pölymyrsky on laajetessaan peittänyt koko planeetan eteläisen pallonpuoliskon pölyyn, eikä myrskyn laantumisesta näy vielä merkkejä. Marsin ohuessa ilmakehässä leijaileva hyvin hienojakoinen pöly on siinä määrin pimentänyt Auringon, että Mars-mönkijät Spirit ja Opportunity alkavat olla vaikeuksissa.
Opportunityn suunniteltu laskeutuminen Victoria-kraatteriin on peruutettu toistaiseksi. Mönkijän aurinkopaneelien tuottama teho on pienentynyt murto-osaan normaalista, eikä se tällä hetkellä riitä ajamiseen. Myrsky on voimakkain minkä mönkijäkaksikko on tähän mennessä kohdannut. Pahimmassa tapauksessa se voisi vaientaa mönkijät lopullisesti, mikäli niiden akut tyhjenevät valon puutteen takia.
Laajat pölymyrskyt ovat normaali, joskaan ei kovin yleinen ilmiö Marsin säätilassa. Edellinen koko planeetan pinnan peittänyt pölymyrsky sattui vuonna 2001. Silloin myrsky kesti yli kolme kuukautta.
Marsin tuulista on ollut myös hyötyä. Ne ovat moneen kertaan puhdistaneet mönkijöiden aurinkopaneelit niihin kertyneestä pölystä. Ilman tätä ilmaista puhdistuspalvelua mönkijät olisivat jo lakanneet toimimasta.
Lue lisää space.com-sivustolta (englanniksi)
Vastaa
Nasa haaveilee jättimäisestä avaruusteleskoopista
Nasa on tuonut julkisuuteen vielä suunnittelupöydällä olevia hahmotelmia tulevaisuuden optisen alueen avaruusteleskoopista. Aivan uudet mittasuhteet mahdollistaa Kuulentoja varten kehitteillä oleva kantoraketti Ares V.
”Ares V -raketti tulee kykenemään laukaisemaan kuormia, joiden koko ja massa ovat tähän asti olleet mahdottomia”, kertoo Philip Stahl, kansainvälisesti tunnettu optiikan suunnittelija Nasan Marshallin avaruuslentokeskuksesta. ”Ehkä voisimme käyttää sitä suurten avaruusteleskooppien laukaisemiseen.”
Miten suuri uusi avaruusteleskooppi sitten voisi olla? Areksen nostokyky matalalle kiertoradalle tulee olemaan lähes 130 tonnia eli 8 % enemmän kuin Apollo-ohjelmassa käytetyn Saturn V:n. Rakettiin mahtuu jopa 8-metrisen peilin omaava teleskooppi. Luku pääsee oikeuksiinsa kun sitä verrataan Hubblen 2,4 metriin.
Uuden avaruusteleskoopin erotuskyky olisi kolmasosa Hubblen vastaavasta ja sen peili kokoaisi 11-kertaisesti valoa Hubbleen nähden. Sen sijoituspaikaksi on ehdotettu Lagrange 2 -pistettä, joka sijaitsee noin 1,5 miljoonan kilometrin päässä Maasta.
Stahl ehdottaa kaukoputken suunnittelua alusta asti helposti muutettavaksi niin, että sen rakenteita pystyttäisiin hyödyntämään jopa 50 vuoden ajan. Tänä aikana kamerat ja elektroniikka voitaisiin vaihtaa useita kertoja. Ennen hahmotelman toteutusta vastassa on vielä monta teknistä haastetta ja tietenkin kysymys rahoituksesta.
Aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)