Nasa testaa kuumönkijöitä napapiirillä
Kahta kuumönkijän prototyyppiä testataan parhaillaan napapiirillä Kanadassa. Testien tarkoituksena on auttaa tutkijoita kehittämään taitoja ja kokemusta mönkijöiden käytöstä muilla taivaankappaleilla, kuten Kuussa tai Marsissa.
Testiluotaimet saapuivat Devon Islandilla sijaitsevalle Haughton-kraatterille heinäkuun 12. päivänä ja ne jatkavat testejään heinäkuun 31. päivään saakka. Prototyypit käyttävät kahta tekniikkaa maaston kartoittamiseen ja tutkimiseen. Kolmiulotteisella laserskannerilla pystytään tekemään topografisia mittauksia jopa kilometrin etäisyydella olevasta maastosta, ja tutkalla voidaan tarkastella maanpinnan alapuolisia alueita jopa viiden metrin syvyyteen saakka.
Testeissä kartoitetaan Haughton-kraatteria samalla tavalla kuin ruohonleikkurilla leikataan nurmikkoa — yksi sivu kerrallaan. Heinäkuun loppuun mennessä testiluotaimet ovat kartoittaneet lähes puolen neliökilometrin laajuisen alueen. Lisäksi ne ovat operoineet täysin kaukoohjattuina Haughton-Mars tukikohdasta, joka sijaitsee useiden kilometrien etäisyydellä.
Lue lisää Nasan tiedotteesta (englanniksi)
Tähtitieteilijät löysivät vanhimmat havaitut galaksit
Kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä väittää havainneensa 13 miljardia vuotta vanhoja galakseja. Ne ajoittuvat ajalle, jolloin maailmankaikkeus oli vain 500 miljoonaa vuotta vanha.
Kohteet löytyivät painovoima- eli gravitaatiolinssin avulla. ”Gravitaatiolinssi toimii siten, että etualalla oleva kappale taivuttaa valoa massansa avulla ja sen avulla voidaan havaita taustalla oleva kaukainen kohde”, Richard Ellis selittää.
Tutkimusryhmä hyödynsi useita massiivisia galaksijoukkoja gravitaatiolinsseinä havainnoissaan. Havainnot tehtiin kymmenmetrisellä Keck II -teleskoopilla, joka sijaitsee Havaijin Mauna Kea -vuoren huipulla.
Nykytietämyksen mukaan maailmankaikkeuden ensimmäiset 300 000 vuotta olivat pimeää aikaa ja vasta tämän jälkeen tähdet ja galaksit alkoivat loistaa. Kyseistä ajanjaksoa kutsutaan ”pimeäksi ajaksi” (Dark Age) ja tähtien syntymisen aikaa kosmiseksi aamunkoitteeksi (cosmic dawn). Ellisin ryhmän tulokset rohkaisevat kehittämään vieläkin tehokkaampia teleskooppeja, joilla päästään entistä lähemmäksi tähtien syntyä.
Lue lisää Nasan verkkosivuilta (englanniksi)
Vastaa
Neutronitähdilläkin on ainesuihkuja
Tutkijat ovat ensimmäistä kertaa havainneet neutronitähdeltä samanlaisen ainesuihkun kuin mustilta aukoilta on havaittu. Uudet havainnot tehtiin Nasan Chandra-röntgenteleskoopilla, joka kuvasi neutronitähteä nimeltä Circinus X-1. Kyseessä on itseasiassa kaksoistähtijärjestelmä, joka koostuu neutronitähdestä ja Aurinkoa huomattavasti massiivisemmasta suuresta tähdestä.
Neutronitähden ympärille näyttää muodostuneen kertymäkiekko, kuten mustille aukoille. Sen voimakas gravitaatio vetää ainetta seuralaistähdestä kertymäkiekkoon ja siitä se putoaa kohti neutronitähteä luoden voimakkaan, lähes valonnopeuteen yltävän ainesuihkun. Prosessia ei tosin vielä tunneta tarkkaan.
Pienemmässä kuvassa näkyy punaisena heikko, vihreänä keskimääräinen ja sinisellä voimakas röntgensäteily. Circinus X-1 on tärkeä kohde tähtitieteilijöille. Sen avulla voidaan selvittää miten myös neutronitähdet voivat synnyttää näitä tavattoman voimakkaita ainesuihkuja.
Lue lisää Chandran tiedotteesta (englanniksi)
Vastaa
Gamma-alueen huipputeleskooppi laukaistaan joulukuussa
GLAST (Gamma ray Large Area Telescope) on seuraava suuri avaruusteleskooppi, joka tulee mestaroimaan tietyn aallonpituuden. Tässä suhteessa samankaltaisia huippulaitteita ovat Hubble, Spitzer ja Chandra: ne kattavat näkyvän valon, ultravioletin, infrapunan ja röntgenin aallonpituudet. Nasan GLAST tulee havaitsemaan erityisesti gammasäteilyä tehokkaammin kuin yksikään avaruusteleskooppi aiemmin.
Kunhan GLAST on laukaistu Floridasta ja aloittaa työnsä kiertoradalla, se tulee tiiraamaan paitsi gamma- myös röntgensäteilyä. Havaintoalueen säteily on tuhansista aina miljardeja kertoja voimakkaampaa energialtaan kuin silmillemme näkyvä valo. Näin huiman energian omaava säteily on voinut syntyä vain äärimmäisissä olosuhteissa, kuten mustia aukkoja kiertävissä kertymäkiekoissa ja neutronitähdissä.
”Työskentely näissä suojapuvuissa on hankalaa, mutta tarpeellista”, sanoi tutkija Steve Ritz. ”Kun lähistöllä on paljon elektroniikkaa ja herkkiä hi-tech-instrumenttejä meidän täytyy varoa saastuttamista. Vaikkakin GLASTin puhtausvaatimukset eivät olekaan kärkipäästä, yksikin ei-toivottu pölyhiukkanen väärässä paikassa voisi aiheuttaa paljon päänsärkyä myöhemmin. Pöly ei nuku koskaan.”
Lue lisää Nasan tiedotteesta (englanniksi)
Vastaa
ESA etsii ehdokkaita Mars-simulaatioon
Euroopan avaruusjärjestö valmistautuu tulevaisuuden Mars-lentoihin järjestämällä lähes puolitoista vuotta kestävän simulaation. ESA tekee yhteistyötä venäläisen IBMP-instituutin kanssa (Institute of Biomedical Problems) ja yhdessä he lähettävät kuusihenkisen miehistön 520 vuorokautta kestävälle matkalle Marsiin. ESA etsiikin kahtatoista vapaaehtoista tähän projektiin, jotka auttavat todellisen Mars-lennon valmisteluissa.
Ennen varsinaista simulaatiota järjestetään 105 vuorokautta kestävä valmistava tutkimus, jota saattaa seurata vielä toinen 105 vuorokautta kestävä valmistautuva tutkimus. Mars-simulaation on tarkoitus alkaa vuoden 2008 lopulla tai vuoden 2009 alussa.
Simulaatiossa tullaan harjoittelemaan Mars-lentoa niin tarkasti kuin on mahdollista. Kokelaiden ruokavalio tulee olemaan täysin samanlaista kuin kansainvälisellä avaruusasemalla. Mars-lennolla miehistön täytyy pystyä tulemaan toimeen toistensa kanssa ja olemaan täysin eristyksissä avaruusaluksessaan. Matka Marsiin on pitkä ja radioyhteydessäkin on 40 minuutin viive Maahan.
Simulaatioon voi hakea alla olevan linkin kautta. Itse simulaatio järjestetään Moskovassa.
Haku simulaatioon (englanniksi)
Lisätietoa Euroopan avaruusjärjestön verkkosivuilta (englanniksi)
Vastaa
Tutkijat löysivät tähdettömän galaksin
Kansainvälisen tähtitieteilijäryhmän mukaan vuonna 2000 havaittu mystinen galaksi VIRGOHI21 koostuu tähtien sijaan lähes kokonaan pimeästä aineesta. Tutkijat löysivät tähdettömän galaksin sattumalta kun he tutkivat NGC 4254 -nimistä toista galaksia.
Galaksi NGC 4254 näyttää siltä kuin se olisi törmännyt toiseen galaksiin; sen toinen spiraalihaara on venynyt ja siitä karkaa vetykaasua. Laskelmien mukaan galaksin olisi täytynyt törmätä kohteeseen, jonka massa on ainakin 100 miljardia Auringon massaa. Törmäyksen on myös täytynyt tapahtua viimeisimmän sadan miljoonan vuoden aikana.
Toista osapuolta ei kuitenkaan näkynyt ja tutkijat alkoivatkin epäillä pimeän galaksin lymyilevän lähistöllä. Tarkoissa etsinnöissä löytyi VIRGOHI21, jonka etäisyys Maasta on noin 50 miljoonaa valovuotta. Jos se olisi normaali galaksi, sen voisi havaita tavallisella 10-20 senttimetriä halkaisijaltaan olevalla harrastajateleskoopilla, mutta nyt edes avaruusteleskooppi Hubble ei löytänyt siitä ainuttakaan tähteä!
Lue lisää Universe Todaystä (englanniksi) ja Cornell yliopiston tiedotteesta (englanniksi)
Vastaa
Gammapurkausten aine purkautui lähes valon nopeudella
Eurooppalaiset tutkijat ovat huomanneet aineen purkautuvan gammapurkauksissa todella vauhdikkaasti.
”Aine kulkee nopeudella, joka eroaa valon nopeudesta vain kolme miljoonasosaa”, kertoi gammapurkauksia tutkiva Stefano Covino. ”Vaikka yksittäiset maailmankaikkeuden hiukkaset voivat saavuttaa vieläkin suurempia nopeuksia, täytyy ymmärtää, että nykyisissä tapauksissa noin 200 Maan massan verran tavaraa saavutti tämän uskomattoman nopeuden.”
Tutkijat käyttivät Lorentzin kerrointa ilmaisemaan näitä korkeita nopeuksia. Kappaleet jotka liikkuvat huomattavasti valonnopeutta hitaammin saavat kertoimen yksi, kun taas kyseiset gammapurkaukset saivat kertoimeksi noin 400. Lorentzin kerroin kertoo esimerkiksi sen, että tällä nopeudella matkaavan astronautin kello kävisi 400 kertaa hitaammin kuin maapallolla olevan havaitsijan kello.
Tutkimuksessa seurattiin kahta gammapurkausta, jotka tapahtuivat huhtikuun 18. ja kesäkuun 7. päivänä viime vuonna. Nasan Swift-satelliitti havaitsi gammapurkaukset ja muutaman sekunnin kuluessa tieto oli lähetetty Maahan ESOn REM-robottiteleskoopille, jolloin REM alkoi automaattisesti mittaamaan lähi-infrapuna-alueen hehkua.
REM-robottiteleskoopin pienen koon vuoksi se suuntautui nopeasti gammapurkauksia kohti, ensimmäisellä kertaa 39 sekunnissa ja toisella 41 sekunnissa. Gammapurkaukset sijaitsivat 9,3 miljardin ja 11,5 miljardin valovuoden etäisyydellä.
Lue lisää European Southern Observatoryn tiedotteesta (englanndiksi)
Vastaa
Japanilainen SELENE laukaistaan heinäkuussa
Japanin avaruusjärjestö JAXA valmistautuu laukaisemaan luotaimen kohti Kuuta. Kyseessä on SELENE-luotain, joka itse asiassa koostuu yhdestä isommasta ja kahdesta pienemmästä luotaimesta. Jos kaikki menee hyvin, luotaintrio laukaistaan heinäkuun 1. päivänä japanilaisella H-IIA-kantoraketilla kohti Kuuta.
SELENEn tehtävänä on suorittaa Kuulle globaali kartoitus. Tavoitteena on tutkia Kuun kemiallista koostumusta, mineraaleja, pinnanmuotoja, topologiaa, painovoimaa ja muita asioita, jotka voivat olla tarpeellisia tulevaisuuden Kuun tutkijoille – ihmisille, jotka aikanaan jälleen laskeutuvat Kuuhun tutkimaan sen salaisuuksia.
Viisi päivää laukaisun jälkeen luotaintrio saavuttaa Kuun ja asettuu erikoiselle kiertoradalle, jossa sen etäisyys Kuusta vaihtelee 120 kilometrin ja 13 000 kilometrin välillä. Ajan myötä pienemmät luotaimet laskeutuvat alemmaksi, mutta niiden radan epäkeskinen muoto säilyy. Itse pääluotain asettuu tarkasti 100 kilometrin korkeudessa sijaitsevalle pyöreälle kiertoradalle.
Lue lisää luotaimesta Japanin avaruusjärjestön sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Mustan aukon pyörimisnopeus mitattiin ensimmäistä kertaa
Marylandin yliopiston tutkijat ovat ensimmäistä kertaa onnistuneet mittaamaan mustan aukon pyörimisnopeuden. Parhaan tuloksen he saivat supermassiivisesta mustasta aukosta, joka sijaitsee MCG-06-30-15 galaksin ytimessä. Havaintojen mukaan musta aukko pyörii todella nopeasti, vähintään 98,7 prosenttia siitä nopeudesta, joka on Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mukaan maksiminopeus.
Tutkijat Laura Brenneman ja Christopher Reynolds käyttivät havainnoissaan ESAn XMM-Newton-röntgenteleskooppia tutkiakseen mustien aukkojen ympärillä olevien kertymäkiekkojen spektrejä. Yhdistäen raudan emissioviivoista saadut tulokset Brennemanin kehittämiin teoreettisiin malleihin he pystyivät mittaamaan näiden kappaleiden pyörimisnopeuden.
”Me todellakin tiedämme vain vähän supermassiivisten mustien aukkojen muodostumisesta ja kasvamisesta,” selittää Reynolds. ”Meillä on malleja siitä miten ne voivat tapahtua, mutta se että pystymme määrittämään pyörimisnopeuden on kriittistä, jotta voimme ymmärtää sen prosessin miten asiat todella tapahtuvat.”
Supermassiiviset mustat aukot ovat sadasta tuhannesta aina miljardiin kertaa massiivisempia kuin Aurinko. Nykytietämyksen mukaan lähes jokaisen galaksin ytimessä majailee supermassiivinen musta aukko, myös esimerkiksi oman Linnunratamme keskellä.
Lue lisää Marylandin yliopiston tiedotteesta (englanniksi)
Vastaa
Altair kuvattiin CHARA-interferometrillä
Tähtitieteilijät ovat ensimmäistä kertaa kuvanneet auringonkaltaisen tähden pintaa. Kohteena oli Altair, joka paitsi sijaitsee lähellä aurinkokuntaamme on myös yksi kirkkaimmista yötaivaalla näkyvistä tähdistä. Havainnoissa käytettiin neljästä teleskoopista koostuvaa CHARA-interferometriä, joka sijaitsee Mount Wilsonin vuorella Kaliforniassa.
”Optisten ja infrapunateleskooppien saralla, CHARA-interferometrillä on maailman pisin etäisyys teleskooppien välillä, ja siksi se on myös tehokkain tähtien tutkimiseen”, kertoi CHARAn johtaja Hal McAlister. CHARAn kaltaiset interferometrit koostuvat useammasta teleskoopista ja niiden tarkkuus riippuu juuri järjestelmään kuuluvien teleskooppien etäisyydestä.
Toisin kuin tähän saakka pintakuviin napatut punaiset jättiläiset, Altair on suhteellisen pieni. Sen massa on vain noin 1,7 kertaa Auringon suuruinen ja se sijaitsee 15 valovuoden etäisyydellä Maasta. Pyörimisnopeus päiväntasaajalla on hurja: noin 300 kilometriä sekunnissa! Kiertoaika on noin 10 tuntia, ja nopean pyörimisen vuoksi tähti on 22 prosenttia leveämpi kuin korkea.
CHARA sisältää yhteensä kuusi metrin halkaisijaltaan olevaa teleskooppia, joista neljää käytettiin Altairin kuvaamiseen. Interferometrian ansiosta nämä neljä teleskooppia vastasivat erotuskyvyltään 250-metristä teleskooppia.
Lue lisää National Science Foundationin tiedotteesta (englanniksi)
Lisää kuvia ja informaatiota tästä linkistä.