Arkisto
- elokuu 2009
- heinäkuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- syyskuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- toukokuu 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- marraskuu 2006
- lokakuu 2006
- syyskuu 2006
- elokuu 2006
Avaruusturistit pääsevät kohta Kuuhun
Jo useita avaruusturisteja Kansainväliselle avaruusasemalle lennättänyt Space Aadventures -yhtiö suunnittelee venäläisen kumppaninsa, Venäjän avaruusviraston kanssa Kuuhun suuntautuvia turistilentoja. Yhtiö neuvottelee jo ensimmäisten Kuuhun haluavien asiakkaiden kanssa. “Toivomme saavamme sopimukset allekirjoitettua vuoden loppuun mennessä”, kertoo Space Adventures -yhtiön johtaja Eric Anderson.
Kuun pinnalle ei sentään sadan miljoonan dollarin matkalipulla pääse. Lentojen on aluksi tarkoitus kiertää Kuun näkymättömän puolen ympäri ja palata sen jälkeen Maahan. Tulevaisuudessa olisi myös mahdollista asettua Kuun kiertoradalle.
Lennot tehtäisiin venäläisellä kalustolla, jo legendaarisella Sojuz-aluksella, joka tarvitsee ylimääräisen rakettivaiheen päästäkseen Maan kieroradalta ulos. Yksi kuulento tarvitsee näin ollen kaksi rakettia. Ensimmäinen vie aluksen miehistöineen Maata kiertävälle radalle ja toinen vie tarvittavan lisäraketin, joka telakoidaan alukseen. Sojuz tekee kuuden päivän mittaisen lenkin Kuun ympäri ja palaa takaisin. Mukaan mahtuu yhden lentäjän lisäksi kaksi matkustajaa.
Sojuzit ovat kiertäneet Kuun ennenkin. 60-luvun lopussa kun kilpajuoksu Kuuhun kävi kuumana, Neuvostoliitto lennätti neljä miehittämätöntä, Sojuzista rakennettua Zond-alusta Kuun ympäri. Kolme niistä palasi takaisin. Lennot lopetettiin heti kun USA:n Apollo-8 kiersi ensimmäisenä miehitettynä aluksena Kuun joulukuussa 1968.
Lue lisää Space.com -sivustolta (Englanniksi)
Gamma-alueen huipputeleskooppi laukaistaan joulukuussa
GLAST (Gamma ray Large Area Telescope) on seuraava suuri avaruusteleskooppi, joka tulee mestaroimaan tietyn aallonpituuden. Tässä suhteessa samankaltaisia huippulaitteita ovat Hubble, Spitzer ja Chandra: ne kattavat näkyvän valon, ultravioletin, infrapunan ja röntgenin aallonpituudet. Nasan GLAST tulee havaitsemaan erityisesti gammasäteilyä tehokkaammin kuin yksikään avaruusteleskooppi aiemmin.
Kunhan GLAST on laukaistu Floridasta ja aloittaa työnsä kiertoradalla, se tulee tiiraamaan paitsi gamma- myös röntgensäteilyä. Havaintoalueen säteily on tuhansista aina miljardeja kertoja voimakkaampaa energialtaan kuin silmillemme näkyvä valo. Näin huiman energian omaava säteily on voinut syntyä vain äärimmäisissä olosuhteissa, kuten mustia aukkoja kiertävissä kertymäkiekoissa ja neutronitähdissä.
”Työskentely näissä suojapuvuissa on hankalaa, mutta tarpeellista”, sanoi tutkija Steve Ritz. ”Kun lähistöllä on paljon elektroniikkaa ja herkkiä hi-tech-instrumenttejä meidän täytyy varoa saastuttamista. Vaikkakin GLASTin puhtausvaatimukset eivät olekaan kärkipäästä, yksikin ei-toivottu pölyhiukkanen väärässä paikassa voisi aiheuttaa paljon päänsärkyä myöhemmin. Pöly ei nuku koskaan.”
Lue lisää Nasan tiedotteesta (englanniksi)
Vastaa
Tunguska-väite hämmentää
Italialainen tutkijaryhmä väittää, että Cheko-niminen järvi on Tunguskan räjähdyksestä selvinneen kappaleen aiheuttama törmäyskraatteri. Väite on äärimmäisen kiistanalainen.
Tunguskan vuonna 1908 yli 2100 neliökilometriä metsää kaatanut räjähdys on suurin tunnettu hiljattain tapahtunut avaruudesta saapuneen kappaleen törmäys maapallon ilmakehään. Modernien mallinnusten mukaan räjähdyksen aiheuttaja oli läpimitaltaan noin 60-80-metrinen asteroidi. Se hajosi käytännössä täydellisesti noin kahdeksan kilometrin korkeudessa tapahtuneessa valtavassa räjähdyksessä.
Räjähdyksestä on tulkittu selviytyneen lähinnä pieniä kuutiosenttimetriluokan muruja, joiden löytäminen tuhansien neliökilometrien alueelta oli jo 1900-luvun alkupuolella vaikeaa, ja nykyään liki mahdotonta. Italialaisten väite haastaa tämän tulkinnan.
“Tutkimme järven pohjaa ja totesimme seismisten aaltojen heijastuvan takaisin jostain”, kertoo italialainen fyysikko Giuseppe Longo Bolognan yliopistosta. “Emme tiedä muuta selitystä tälle havainnolle emmekä järven muodolle kuin hitaasti tapahtuneen kosmisen törmäyksen.” Tutkimusryhmän mukaan lopullinen varmuus saadaan vasta poraamalla 50 metriä syvän järven pohjaan 10 metriä syvä reikä ja ottamalla näyte järven pohjalla lymyävästä tiheämmästä kohteesta.
Useampikin törmäyksiä tutkiva spesialisti suhtautuu kriittisesti italialaisen tiimin hypoteesiin. Cheko-järven ympärillä on pystyssä yli 100-vuotiaita puita, mikä on vähintäänkin ällistyttävää, jos näin iso järvi todella olisi aito törmäyskraatteri vuodelta 1908. Mikä olennaisinta, ratkaisevat todisteet korkeasta kuumuudesta ja paineesta alueella puuttuvat. Järven ympäriltä uupuu myös impaktikraattereille tyypillinen heittelekenttä.
Lue lisää Terra Nova -lehden artikkelista (englanniksi)
Vastaa
Dawnin vastoinkäymiset jatkuvat
Parin viikon päästä laukaistavaksi suunniteltu asteroidiluotain Dawn on kohdannut yhä uusia vaikeuksia. Koko hankehan peruttiin kertaalleen viime vuoden keväällä teknisiin ja taloudellisiin vaikeuksiin vedoten, mutta tämä päätös peruttiin hieman myöhemmin.
Nyt heinäkuun 7. päivälle suunniteltu laukaisu on vaarassa siirtyä. Syyt ovat uskomattoman moninaiset. Ensin Dawnin Delta 2 -raketin joidenkin osien toimituksen myöhästyminen siirsi laukaisua 10 päivää. Seuraavaksi raketin pystyttämisessä käytettävän nosturin hajoaminen lykkäsi vielä seitsemän päivää.
Laukaisun seurantaan tarvittavassa laivassa havaittiin myös vikaa. Paitsi vian myös reitillä olevan myrskyalueen vuoksi se ei tule ehtimään ajoissa Floridan rannikolle. Myös seurantaan soveltuvassa lentokoneessa huomattiin vika, joka pitää korjata ennen kuin se voi lentää.
Mars-luotain Phoenix odottaa sekin laukaisua, eikä toista laukaisualustaa voi käyttää mikäli toisellakin läheisellä alustalla on raketti. Phoenixin myöhästyminen siirtäisi sen laukaisun kahden vuoden päähän, joten Dawn täytyy saada laukaistua ajoissa alta pois, viimeistään 11. heinäkuuta.
Dawnin seuraava mahdollinen laukaisuikkuna ajoittuu puolestaan syksyisen hurrikaanikauden kohdalle! Nasan tulee ensi tiistaina pähkäillä, yritetäänkö laukaisua kaikista ongelmista huolimatta nyt vai vasta syksymmällä. Siirtäminen maksaa sekin 25 miljoonaa dollaria.
Toivoa siis sopii, että vaikeudet loppuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun Delta 2:n päämoottori ja kuusi apurakettia aikanaan käynnistyvät. Vasta ongelmat siitä hetkestä eteenpäin ovat yleensä kohtalokkaita. Murphyn lain toimivuus avaruustekniikassa on joka tapauksessa tullut jo todistettua.
Lue lisää Planetary Societyn blogista. (Englanniksi)
Vastaa
Taivaalta löytyi uusi tehokas molekyylitehdas
Hiilipitoisten tähtien tiedetään tuottavan runsaasti molekyylejä, jotka rikastuttavat Linnunradan ainetta. Nyt tutkijat ovat yllätyksekseen löytäneet happipitoisen tähden, jonka molekyylituotanto näyttää yhtä satoisalta.
Useimmat meistä pitävät tähtiä nimenomaan valonlähteinä, mutta tähtitieteilijät ovat tienneet jo kolmisenkymmentä vuotta, että ne ovat myös molekyylitehtaita. Vanhojen tähtien säteilyn paine irrottaa niistä ainetta. Mukana on raskaitakin aineita, joita massiiviset tähtivanhukset tuottavat ydinreaktioissaan.
Havaintojen perusteella on päätelty, että tähdet, joissa on paljon hiiltä saattavat syytää kymmeniä eri molekyylejä tähtienväliseen avaruuteen. Happipitoisten tähtien ei arveltu olevan tehokkaita molekyylimaakareita, sillä hapen oletettiin sitovan niiden hiilen vakaaksi hiilimonoksidiksi, eikä sitä siten riittäisi muihin molekyyleihin. Tutkija Lucy Ziurys kumppaneineen havaitsi kuitenkin, että happipitoisen punaisen ylijättiläistähden VY Canis Majoriksen tuotanto on sekä runsas että yhtä monipuolinen kuin hiilitähtien.
Uusi havainto, joka sisältää myös elämälle tärkeitä molekyylejä, innostaa tähtitieteilijöitä haravoimaan yhä tarkemmin tähtituulia.
Tutkimus jalkaistaan Nature-lehdessä.
Vastaa
Hankasalmen radioteleskooppi kurkisti Aurinkoa
Suomen ensimmäinen tähtiharrastusyhdistyksen radioteleskooppi otettiin tällä viikolla käyttöön. Ensimmäiset havainnot tehtiin Auringosta, jota seurattiin 3,75 gigahertsin taajuudella. ”Ensisijaisesti aiommekin kuunnella Aurinkoa. Tarkoitus on aloittaa 10 gigahertsillä Auringon jatkuva monitorointi ja jatkaa sitä vuosikausia eteenpäin. Täytämme kyseisellä taajuudella Euroopan kohdalla olevan havaintotyhjiön”, Arto Oksanen kertoo.
Jyväskylän Siriuksen radioteleskooppi sijaitsee Hankasalmella, vanhan kyläkoulun vieressä. Samalla tontilla on myös Hankasalmen harrastusobservatorion etäkäyttöinen 40-senttinen teleskooppi. ”Radioteleskoopillamme voi havaita myös Linnunradan vetypilviä ja joitain pulsareitakin. Satelliitteja voi myös kuunnella ja mahdollisesti jopa Mars-luotaimia”, Oksanen luettelee. ”Seti-ohjelmiinkin laite sopii.”
Radioteleskooppi ostettiin käytettynä Venäjältä. Moottorit modernisoitiin Suomen optomekaniikka Oy:ssä Wihurin rahaston apurahan turvin ja samoilla rahoilla ostettiin mikroaaltokomponentteja. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat olleet noin 15 000 euroa ilman talkootyön laskemista mukaan.
Maamme tähtiharrastusyhdistyksillä ei ole aiemmin ollut radioteleskooppia käytössään. Yhdellä viestiteknisen alan seuralla sen sijaan on tunnetusti ennestään yksi radioteleskooppi. Se on Artjärven viestiteknisen yhdistyksen käytössä Artjärvellä, Ursan Tähtikallio-observatorion vieressä.
Vastaa
Raudan säteily kertoo massiivisista tähdistä
Euroopan avaruusjärjestön ESAn Integral-gammaobservatorio on tehnyt löydön radioaktiivisesta rauta-60-isotoopista galaksissamme. Kyseessä on ensimmäinen kerta kun sitä on havaittu kiistattomasti avaruudesta.
Rauta-60:n havaitseminen avaa ikkunoita kaikkein suurimpien tähtien kehitykseen. Tätä harvinaista isotooppia syntyy nimittäin massiivisissa tähdissä – lähinnä niiden viimeisissä vaiheissa syvällä tähtien sisuksissa. Kohteiden päättäessä päivänsä supernovaräjähdyksissä rauta-60 leviää tähtienväliseen avaruuteen ja sen jakaumasta voidaan tutkia galaksimme historiaa massiivisten tähtien osalta.
ESAn Integral on ollut kiertoradalla vuoden 2002 lopusta lähtien. Vaikka rauta-60:n havaitseminen on merkittävä askel, eivät nykyiset instrumentit vielä pysty kartoittamaan tarkasti sen jakaumaa. Tämä tehtävä lankeaakin seuraavan sukupolven avaruusobservatorioille.
Lue lisää ESAn sivuilta (englanniksi)
Kuva ESA, D. Ducros / MPE 2001 (data: Nasa COMPTON)
Vastaa
Seuraavasta Mars-mönkijästä tulee iso!
Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, liikkuu Marsin pinnalla lokakuussa 2010 suurempi ihmisen rakentama laite kuin koskaan aikaisemmin. Mars Science Laboratory -nimeä kantava mönkijä tulee 800 kilon painollaan olemaan neljä kertaa mittavampi kuin nykyiset Mars-kulkijat, Spirit ja Opportunity.
Mars Science Laboratory (MSL) kuljettaa monipuolista tutkimuslaitteistoa, jolla pystytään jo tutuksi tulleiden geologisten tutkimusten lisäksi tekemään entistä tarkempia kemiallisia kokeita. Marsin nykyisen tai menneiden aikojen elämän etsiminen tulee olemaan yksi MSL:n keskeisimmistä tehtävistä.
MSL lasketaan Marsin pinnalle aivan uudentyyppisellä space crane eli avaruusnosturitekniikalla. Lämpökilven ja laskuvarjon hidastettua enimmän osan vauhdista pois, avaruusnosturin moottorit käynnistyvät ja se asettuu leijailemaan muutaman metrin korkeuteen. Mönkijä lasketaan vaijerin varassa pinnalle. Vaijeri katkaistaan, avaruusnosturi lentää tiehensä ja MSL seisoo pyörillään Marsin pinnalla valmiina toimintaan.
Energialähteenään mönkijä käyttää ydinparistoa, joka toisin kuin aurinkopaneelit, tuottaa sähköä riippumatta vuorokauden- ja vuodenajasta, tai Marsin pölyisyydestä. Tämä yli kaksinkertaistaa tutkimuksiin käytettävissä olevan ajan.
Kehitystyö on edennyt vaiheeseen, jossa täysikokoisia mönkijän malleja testataan Marsin pintaa vastaavalla testikentällä.
Lue lisää The Planetary Societyn blogista (englanniksi)
Vastaa
YES2-opiskelijasatelliitti pääsee avaruuteen
Opiskelijoiden valmistama YES2 eli Young Engineers Satellite 2 päästään laukaisemaan syyskuussa. Satelliitti on rakennettu ja testattu ESAn teknologiakeskuksessa ESTECissä Hollannissa. Kaiken kaikkiaan projektiin on ottanut osaa lähes 500 opiskelijaa eri puolilta Eurooppaa.
”Laitteisto on läpäissyt vaativan testausohjelman, joka sisälsi tärinä-, lämpö- ja häiriötestit. Tiimi on saavuttanut paljon tähän mennessä ja saanut kallisarvoista kokemusta aidosta avaruusprojektista”, kertoo Roger Walker, YES2:n projektivastaava ESAsta.
YES2:n erikoisuus on sen 30 kilometrin kaapeli, jota käytetään satelliitin jarruttamiseen ilmakehässä sen toiminta-ajan päätyttyä. Vaikka avaruusliekojen kayttö satelliittien jarruttamiseen onkin vanha keksintö, niitä ei ole vielä kertaakaan päästy kokeilemaan käytännössä. 30 kilometriä tulee myös olemaan pisin avaruuteen koskaan laskettu kaapeli.
Lue lisää ESAn sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Delta 4 Heavy -rakettia valmistellaan toiseen laukaisuun
Boeingin ja Lockheed Martinin yhteisyritys United Launch Alliance valmistelee Delta 4 Heavy -rakettia laukaisua varten. Raketin on tarkoitus viedä ohjuslaukaisujen valvontasatelliitti geostationääriselle radalle elokuun lopussa. Raketti oli määrä laukaista jo huhtikuussa, mutta edellisen valmistelun aikana sattunut nestemäisen hapen vuoto vaurioitti laukaisualustan rakenteita ja ne jouduttiin korjaamaan.
Delta 4 Heavy lukeutuu suurimpiin käytössä oleviin kantoraketteihin. Se kykenee viemään matalalle kiertoradalle 23 tonnin hyötykuorman ja geostationääriselle radalle 6 tonnia. Se on toistaiseksi laukaistu vain yhden kerran, joka sekin osittain epäonnistui. Ensimmäisen vaiheet moottorit sammuivat ennen aikojaan eikä raketti saavuttanut suunniteltua rataansa. Näin ollen tulevaa laukaisua voitaneen pitää ainakin osittain myös koelentona.
Delta 4 Heavy oli yksi vaihtoehto Nasan tulevan miehitetyn Orion-aluksen kantoraketiksi, mutta Nasa päätti kuitenkin erinäisistä syistä rakentaa kokonaan uudet raketit Orionia ja tulevia kuulentoja varten. Yhteistä Delta 4:llä ja Nasan uudella Ares 5 –jättiraketilla tulee olemaan vain RS-68-päämoottorit, joita Ares 5:n ensimmäiseen vaiheeseen asennetaan viisi kappaletta.
Lue lisää SpaceFlightNow-sivustolta (englanniksi)