Hiekassa leivitetty taivaantarkkailija
Palataanpa siihen Pegasuksen tähtikuvioon ja taivaalle tuijotteluun. Grand Popossa illalla etelään avautuva merenranta on houkutteleva paikka tähtitaivaan katselulle ja täällä kuudennella leveyspiirillä homma on monella tapaa erilaista kuin kuusikymppisen lähikalliolla.
Ensinnäkin, päivän hikoilun jälkeen lämmin yötuuli leyhyttää sortsien lahjetta miellyttävästi samalla kun yrittää löytää yläpuoleltaan jotain tuttua. Toiseksi, tuttua kyllä löytyy, mutta esimerkiksi Joutsen lentää pohjoisella taivaalla horisontaalisesti vasemmalle ja Vega sen vieressä on jo suhteellisen lähellä taivaanrantaa. Pegasus on taivaanlaella ja Fomalhautin alapuolelle mahtuu vaikka kuinka paljon erilaisia outoja kuvioita.
Jotta pääsen näkymästä siinä määrin jyvälle, että tällainen namedropping onnistuu, minun on pakko väännellä itseäni hiekkarannalla mitä kummallisimpiin asentoihin, sillä tähtikuviot ovat iskostuneet mieleeni koko lailla siinä asennossa, missä ne näkyvät Suomessa. Lopputuloksena rannalla pyöriskely (yhdessä nahkean ilmanalan, aurinkovoiteen ja hyttysmyrkyn kanssa) tuottaa joka puolelta hiekassa leivitetyn taivaantarkkailijan.
Grand Popon ranta päivällä.
Pari päivää sitten satoi aika rankasti.