Vuosikirjan sanasto

A

Absoluuttinen magnitudi: katso. magnitudi.
Aika: Ajan perusyksikkö on sekunti, jonka pituus määritellään cesium-atomin värähtelyjen avulla. Virallinen aika perustuu nykyisin atomikellojen mittaamaan atomiaikaan (TAI). Aurinkoaika määräytyy Auringon näennäisen suunnan mukaan. Greenwichin kautta kulkevan nollapituuspiirin aurinkoaikaa sanotaan yleisajaksi (UT). Maapallon pyörimisen hidastuessa yleisaika jää vähitellen jälkeen atomiajasta. Aikamerkeissä käytettävä koordinoitu yleisaika (UTC) pidetään likimain samana kuin UT käyttämällä tarvittaessa karkaussekunteja. Taivaankappaleiden liikkeiden laskemisessa käytetään ideaalista tasaisesti etenevää dynaamista aikaa (DT).
Atomiaika, dynaaminen aika ja UTC etenevät samalla nopeudella, mutta poikkeavat hieman toisistaan. Atomiajan ja dynaamisen ajan erotus pysyy aina samana; UTC:n ero näihin kasvaa karkaussekuntien vuoksi.
Alakonjunktio: katso aspektit.
Apheli: Apheli on Aurinkoa kiertävän kappaleen radan kaukaisin piste. Vastakohta periheli.
Aspektit: Kahden planeetan ja Auringon keskinäisiin asemiin liittyviä tapahtumia. Kun planeetta on Auringon suunnassa, se on konjunktiossa. Sisäplaneetta (Merkurius tai Venus) voi olla joko Maan ja Auringon välissä, jolloin se on alakonjunktiossa, tai Auringon takana yläkonjunktiossa. Maan radan ulkopuolella liikkuva planeetta on oppositiossa, kun se on vastakkaisessa suunnassa kuin Aurinko. Oppositiossa ollessaan se on lähinnä Maata, on kirkkaimmillaan ja näkyy etelässä keskiyöllä.
Vaihekulma (alfa) on Maan ja Auringon välinen kulma kohteesta nähtynä; oppositiossa vaihekulma on nolla (tosin ei aivan, koska planeetat eivät liiku tarkalleen samassa tasossa). Planeetan ja Auringon välinen kulma Maasta nähtynä on elongaatio. Ulkoplaneetan elongaatio voi olla välillä 0°-180°. Sisäplaneetan elongaatio ei voi ylittää maksimiarvoa, joka riippuu planeetan radan koosta. Planeetta näkyy kauimmin iltataivaalla auringonlaskun jälkeen, kun se on suurimmassa itäisessä elongaatiossa, ja aamulla ennen auringonnousua, kun se on suurimmassa läntisessä elongaatiossa.
Aste: katso kulmat.
Asterismi: Muutaman tähden muodostama selvästi erottuva kuvio, joka voi olla osa tähdistöä tai ulottua useamman tähdistön alueelle. Esimerkiksi Kesäkolmio.
Asteroidi: katso pikkuplaneetta.
Astronominen hämärä: katso hämärät.
Astronominen yksikkö: (eli tähtitieteellinen yksikkö, lyhennys AU). Pituuden yksikkö, jota käytetään lähinnä aurinkokunnan etäisyyksiä ilmoitettaessa. Maan keskietäisyys Auringosta on yksi astronominen yksikkö. Sen suuruus on noin 149,6 milj. km.
Atsimuutti: katso koordinaatit.
AU: katso astronominen yksikkö.
Auringonpilkku: Auringon pinnalla näkyvä tummempi alue, joka on noin 1000 astetta ympäristöään viileämpi. Auringonpilkut liittyvät Auringon magneettiseen aktiivisuuteen ja niiden runsaus vaihtelee keskimäärin 11 vuoden jaksoissa.
Auringonpimennys: Tapahtuma, jossa Kuu kulkee Auringon editse. Pimennys on täydellinen, kun Kuu peittää Auringon kokonaan. Osittaisessa pimennyksessä vain osa Auringon kiekosta peittyy. Jos Kuun täysvarjo ei ulotu maanpinnalle saakka, pimennys on rengasmainen ja Auringon reuna näkyy rengasmaisena Kuun kiekon takaa.
Aurinko: Aurinkokunnan keskuskappale, jota planeetat, pikkuplaneetat ja komeetat kiertävät. Aurinko on tavallinen tähti, joka tuottaa säteilemänsä energian muuttamalla vetyä fuusioreaktioilla heliumiksi. Se on hehkuva kaasupallo, josta nähdään fotosfääriksi kutsuttu kerros, jonka lämpötila on noin 5800 astetta. Aurinko syntyi tähtienvälisestä aineesta 4,5 miljardia vuotta sitten. Se on nyt rauhallisen pääsarjavaiheen puolivälissä; noin 5 miljardin vuoden kuluttua se laajenee punaiseksi jättiläiseksi.
Aurinkoaika: katso aika.
Aurinkokunta: Omaan aurinkokuntaamme kuuluu yksi tähti, Aurinko, sekä sitä kiertävät yhdeksän planeettaa, kymmeniä planeettojen kuita, satojatuhansia pikkuplaneettoja, valtava määrä komeettoja ja meteoroideja sekä planeettojenvälistä kaasua ja pölyä. Aurinkokunnan kokonaismassasta 99,9 % on Auringossa. Myös muiden tähtien ympärillä lienee vastaavia järjestelmiä.
Avoin tähtijoukko: Muutaman kymmenen tai sadan tähden muodostama melko harva ryhmä, joka pysyy koossa tähtien keskinäisen vetovoiman ansiosta. Joukkojen tähdet ovat yleensä suhteellisen nuoria.

B

Bolidi (tulipallo): Poikkeuksellisen kirkas meteori eli tähdenlento. Yleensä bolideiksi lasketaan kaikki Venusta kirkkaammat (4 mag) tähdenlennot.

D

Deklinaatio: katso koordinaatit.
Dynaaminen aika: katso aika.

E

Ekliptika: Ekliptika on Maan ratataso tai Auringon näennäinen vuotuinen rata taivaalla. Se kulkee eläinradan tähdistöjen kautta.
Ekvaattori: katso koordinaatit.
Elongaatio: katso aspektit.
Eläinrata: Eläinrata on ekliptikaa ympäröivä tähtitaivaan vyöhyke, jonka alueella Aurinko, Kuu ja planeetat liikkuvat.
Emissiosumu: katso kaasusumu.
Emokomeetta: Melkein kaikki meteoriparvet ovat syntyneet komeettojen jälkeensä jättämästä pölystä, joka on jäänyt kiertämään Aurinkoa itsenäisellä radallaan. Tietyn tähdenlentoparven synnyttänyttä pyrstötähteä sanotaan kyseisen parven emokomeetaksi.
Ensimmäinen neljännes: katso Kuun vaiheet.
Epookki: Ajanhetki, jolle tähtitaivaan kohteiden koordinaatit on annettu. Prekessio muuttaa taivaankappaleiden koordinaatteja jatkuvasti. Siksi sijainteja ilmoitettaessa on aina kerrottava se ajanhetki, jota koordinaatit vastaavat. Nykyiset tähtikartat käyttävät vuoden 2000 mukaisia koordinaatteja.
Etelämeridiaani: katso koordinaatit.
Etenevä liike: katso oppositiosilmukka.
Fotosfääri: katso Aurinko.

G

Galaksi: Järjestelmä, joka koostuu tähdistä sekä tähtienvälisestä aineesta. Galaksit jaetaan muotonsa perusteella spiraaligalakseihin, sauvaspiraaleihin, linssimäisiin, elliptisiin ja epäsäännöllisiin galakseihin. Linnunrata ja Andromedan galaksi ovat spiraaligalakseja. Pienimmissä galakseissa on noin 100 000 tähteä. Suurimpien galaksien massa vastaa yli 1000 miljardia Auringon massaa. Paljain silmin voidaan hyvin nähdä vain Andromedan galaksi sekä Linnunradan seuralaisgalaksit Suuri ja Pieni Magellanin pilvi. Kaukoputkella galaksit näkyvät normaalisti vain heikkoina sumuläikkinä.
Galaksijoukko: Galaksit ovat ryhmittyneet joukoiksi, joihin kuuluu satoja tai tuhansia galakseja. Virgon ja Coman galaksijoukot ovat tunnetuimpia.
Galilein kuut: Galileo Galilei löysi Jupiterin neljä suurinta kuuta, Ion, Europan, Ganymedeksen ja Kalliston vuonna 1610. Niistä vain Europa on Maan Kuuta pienempi.

H

Heijastussumu: katso kaasusumu.
Horisontti: katso koordinaatit.
Horisonttijärjestelmä: katso koordinaatit.
Hämärät: Porvarillinen hämärä kestää Auringon laskusta hetkeen, jolloin Auringon kiekon keskipiste on 6° horisontin alapuolella. Nauttinen eli merenkulkijain hämärä vallitsee Auringon keskipisteen ollessa 6°-12° horisontin alapuolella. Astronominen eli tähtitieteellinen hämärä on Auringon keskipisteen ollessa 12°-18° horisontin alapuolella.

I

Ilmakehä: Maata ympäröivä kaasukerros, joka mahdollistaa elämän.
Inklinaatio: Taivaankappaleen radan kaltevuuskulma johonkin perustasoon nähden. Aurinkoa kiertäville kappaleille perustasona käytetään Maan ratatasoa.

J

Juliaaninen päivämäärä: Päivien juokseva numerointi, jonka avulla aikavälien laskeminen käy helpommin kuin tavallisella kalenterilla, jossa on erimittaisia vuosia ja kuukausia. Nollakohtana on 1.1.4713 e.Kr.
Jättiläisplaneetta: katso planeetta.

K

Kaariminuutti: katso kulmat.
Kaarisekunti: katso kulmat.
Kaasukehä: Joitakin planeettoja ja kuita ympäröivä erilaisista kaasuista muodostunut kerros, joka pysyy paikallaan vetovoiman ansiosta.
Kaasusumu: Tähtienvälisen kaasun tai pölyn pilvi. Sumut voivat olla emissiosumuja, jotka itse säteilevät valoa, heijastussumuja tai pimeitä sumuja.
Kaksoistähti: Kaksoistähteen kuuluu kaksi lähellä toisiaan olevaa tähteä, jotka keskinäisen vetovoiman vaikutuksesta kiertävät toisiaan. Suuri osa tähdistä on kaksoistähtiä ja moninkertaisia tähtiä. On myös optisia kaksoistähtiä, jotka näkyvät lähekkäin, mutta ovat aivan eri etäisyyksillä eivätkä siten liity fyysisesti toisiinsa.
Kasvava kuu: katso Kuun vaiheet.
Kesäaika: Kellojen siirtäminen kesäkaudeksi tunnin edelle normaaliaikaa. EU-maissa kelloja siirretään tunti eteenpäin maaliskuun viimeisenä sunnuntaina klo 3 ja takaisin lokakuun viimeisenä sunnuntaina klo 4.
Kesäpäivänseisaus: Kesäpäivänseisaus on hetki, jolloin Aurinko on pohjoisimmillaan. Tällöin Auringon deklinaatio on suurimmillaan, noin +23,5°. Kesäpäivänseisauksen aikaan Aurinko on pisimpään horisontin yläpuolella maapallon pohjoisella puoliskolla. Kesäpäivänseisaus on kesäkuun 20.-22. päivän välisenä aikana.
Kevätpäiväntasaus: Kevätpäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon eteläiseltä puoliskolta pohjoiselle. Tällöin päivä ja yö ovat kaikkialla maapallolla suunnilleen yhtä pitkiä. Kevätpäiväntasaus on maaliskuun 19.-21. päivän välisenä aikana.
Kevättasauspiste: katso koordinaatit.
Komeetta (pyrstötähti): Komeetat ovat Aurinkoa kiertäviä löyhiä ainekasaumia, joissa tärkeimpänä ainesosana on jää tai lumi. Luonteenomainen pyrstö muodostuu, kun komeetta tulee radallaan kyllin lähelle Aurinkoa, joka höyrystää komeetan ytimestä ainetta ja puhaltaa sitä poispäin. Komeetat kiertävät Aurinkoa hyvin soikeita ratoja pitkin. Komeettojen massat ovat hyvin pieniä. Niiden ytimet ovat yleensä vain muutaman kilometrin kokoisia.
Konjunktio: katso aspektit.
Koordinaatit: Tähtitaivaan kohteiden voi ajatella sijaitsevan suuren taivaanpallon pinnalla. Suunta taivaanpallolla voidaan ilmoittaa kahden kulman avulla, samoin kuin sijainti maapallolla ilmoitetaan pituus- ja leveysasteen avulla. Taivaanpallolla käytetään useita erilaisia koordinaatistoja, joilla on eri perussuunnat. Maan pyörimisakseli osoittaa taivaanpallon navan eli taivaannavan suuntaan. Maan pyöriessä tähdet näyttävät kiertävän taivaannavan ympäri.
Horisonttijärjestelmän perustaso on havaitsijan ja horisontin kautta kulkeva taso. Kohtisuoraan yläpuolella oleva piste on zeniitti. Kohteen korkeus on sen ja taivaanrannan välinen kulma. Zeniitin korkeus on 90°. Horisontissa olevan kohteen korkeus on 0°. Atsimuutti ilmoittaa kohteen ilmansuunnan. Tähtitieteessä atsimuutti mitataan tavallisesti etelästä myötäpäivään: etelän atsimuutti on 0°, lännen 90°, jne. Etelästä taivaannavan ja zeniitin kautta pohjoiseen kulkeva ympyränkaari on meridiaani. Etelämeridiaani on siitä taivaannavan ja eteläsuunnan välinen osa. Kohde on korkeimmillaan taivaalla, kun se ohittaa etelämeridiaanin. Pohjoismeridiaani on meridiaanin pohjoispuolinen osa.
Ekvatoriaalisen koordinaatiston perustasona on Maan päiväntasaajan eli ekvaattorin taso. Sen projektio taivaanpallolla on taivaanpallon ekvaattori. Leveysastetta vastaava kulma taivaanpallolla on deklinaatio (delta), joka mitataan ekvaattorilta. Pohjoisen taivaannavan deklinaatio on +90°, eteläisen -90°. Pituusastetta vastaava kulma on rektaskensio (alfa). Sen nollakohdaksi on sovittu se ekvaattorin piste, jonka suunnassa Aurinko näkyy kevätpäiväntasauksen hetkellä siirtyessään taivaanpallon eteläiseltä puoliskolta pohjoiselle. Tämä piste on kevättasauspiste; nykyisin se sijaitsee Kalojen tähdistössä. Rektaskensio mitataan kevättasauspisteestä vastapäivään. Tuntikulma on kohteen etäisyys etelämeridiaanista myötäpäivään. Kun tuntikulma on 0, kohde on korkeimmillaan taivaalla. Tuntikulma kasvaa ajan mukana Maan pyörimisen vuoksi, mutta deklinaatioon ja rektaskensioon Maan pyöriminen ei vaikuta.
Jotta rektaskension ja deklinaation avulla voitaisiin laskea korkeus ja atsimuutti, on tunnettava myös kevättasauspisteen suunta. Tämän suunnan ilmoittaa tähtiaika (Theta), joka on kevättasauspisteen tuntikulma. Kun tähtiaika on 0, kevättasauspiste on etelässä. Samalla tähtiajan hetkellä tähtitaivas on aina samassa asennossa. Kohde on etelässä ja korkeimmillaan taivaalla, kun tähtiaika on sama kuin kohteen rektaskensio. Tähtiaika, tuntikulma ja rektaskensio ilmoitetaan yleensä aikayksiköissä: 24 h = 360°, 1 h = 15°, 4 min = 1° jne.
Ekliptikaalisen koordinaatiston perustasona on Maan ratataso eli ekliptika. Pituus eli longitudi mitataan kevättasauspisteestä vastapäivään. Leveys eli latitudi kertoo kohteen ja ekliptikan välisen kulman.
Korkeus: katso koordinaatit.
Kraatteri: Rengasmainen pinnanmuoto planeetan tai kuun pinnalla. Kraatterilla on ympärillään reunavalli. Joidenkin keskellä voi olla keskusvuori. Kraatterit ovat syntyneet yleensä joko meteoriitin törmäyksessä tai tulivuoritoiminnan tuloksena.
Kulmaläpimitta: Kohteen, esimerkiksi planeetan, näennäinen läpimitta kulmamitoissa.
Kulmat: Aste on 1/360 ympyrästä tai täydestä kulmasta. Suora kulma on 90 astetta. Yksi aste taivaalla on noin kaksi Kuun läpimittaa. Jos ojennat käden suoraksi eteesi, nyrkin leveys on noin 8 astetta. Asteet jaetaan 60 kaariminuuttiin ja ne puolestaan 60 kaarisekuntiin. Merkinnät ovat ° (aste), ' (minuutti) ja " (sekunti).
Kuu: Planeettoja kiertävät vähintään kilometrien läpimittaiset kappaleet ovat kuita. Useimmat niistä ovat syntyneet samaan aikaan kuin planeetta. Suurimmat kuut ovat pienimpiä planeettoja suurempia. Isolla alkukirjaimella kirjoitettuna Kuu tarkoittaa maapallon luonnollista kiertolaista.
Kuun vaiheet: Kuun valaistun osan suuruuden jaksottainen muuttuminen. Kun Kuu on Auringon suunnalla on uusikuu. Ensimmäiseksen neljänneksen aikaan kuu on 90° Auringosta itään. Täydenkuun aikaan Kuu on Aurinkoon nähden vastakkaisella puolella taivasta. Viimeisen neljänneksen aikaan Kuu on 90° Auringosta länteen. Kuu on kasvava uudenkuun ja täydenkuun välisenä aikana, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla Kuun oikea reuna näkyy valaistuna. Täydenkuun ja uudenkuun välisenä aikana Kuu on vähenevä ja Kuun vasen reuna näkyy valaistuna. Muutamia päiviä uudenkuun jälkeen tai ennen uuttakuuta Kuun kiekon pimeä osa näkyy himmeästi valaistuna, koska se saa Maasta heijastunutta Auringon valoa. Ilmiötä kutsutaan maatamoksi.
Kuunpimennys: Tapahtuma, jossa Kuu joutuu Maan varjoon. Sisinnä on täysvarjo, jonka mistään kohdasta Aurinko ei näy. Täysvarjon ulkopuolella olevassa puolivarjossa näkyy ainakin hieman Auringon kiekkoa. Kun Kuu joutuu Maan täysvarjoon, tapahtuu täydellinen kuunpimennys. Kuu ei tällöin yleensä kokonaan katoa näkyvistä, vaan näkyy punertavana Maan ilmakehästä taittuneen valon ansiosta. Pimennys on osittainen, kun vain osa Kuusta on täysvarjossa. Kun Kuu on vain Maan puolivarjossa, kyseessä on puolivarjopimennys. Tällöin Kuu tummenee vain hieman. Tätä on vaikea havaita.

L

Latitudi: katso koordinaatit.
Linnunrata: Taivaan poikki kulkeva vaalea maitomainen vyöhyke, joka syntyy lukemattomien paljaalle silmälle näkymättömien tähtien valosta. Tämä vyöhyke on oman galaksimme tasossa. Linnunrata on myös oman galaksimme erisnimi.
Longitudi: katso koordinaatit.
Läpinäkyvyys: Valon läpäisykyvyn mitta ilmakehässä. Läpinäkyvyyden arvo vaihtelee ilman puhtauden myötä.

M

Maankaltainen planeetta: katso Planeetta.
Maatamo: katso Kuun vaiheet.
Magnitudi (suuruusluokka): Visuaalinen magnitudi. Symboli m tai mag. Tähtien ja taivaan kohteiden näennäisen kirkkauden mitta. Mitä pienempi on magnitudia osoittava luku, sitä kirkkaampi kohde on. Paljain silmin tähtiä voidaan nähdä magnitudiin 6 ja kiikarilla noin magnitudiin 10 asti. Suurimmilla kaukoputkilla CCD-kameran avulla voidaan kuvata jopa magnitudia 30 himmeämpiä tähtiä. Kirkkaimpia taivaankappaleita varten on otettu käyttöön negatiiviset luvut. Esim. Siriuksen (näennäisesti kirkkain tähti) magnitudi on 1,5, Venus-planeetan noin 4, täydenkuun noin 12 ja Auringon 26,8.
Absoluuttinen magnitudi (symboli M) on tähden todellisen kirkkauden mitta, jossa on otettu huomioon tähden etäisyys. Luku kertoo tähden kirkkauden, jos se olisi 32,6 valovuoden (10 parsekin) päässä. Esim. Auringon absoluuttinen magnitudi on +4,8, Siriuksen +1,4 ja Pohjantähden 4,6.
Meridiaani: katso koordinaatit.
Messierin luettelo: Ranskalaisen tähtitieteilijän Charles Messier'n ja hänen kollegansa Pierre Mechainin laatima tähtijoukkoja, sumuja ja galakseja sisältävä luettelo, jossa on kaikkiaan 110 kohdetta.
Meteori (tähdenlento): Ilmakehään osuvan ja ilman kitkan vaikutuksesta hehkuvan kappaleen aiheuttama valoilmiö. Kappale on usein vain hiekanjyvän kokoinen. Hyvin kirkasta meteoria kutsutaan tulipalloksi tai bolidiksi. Yleensä kappale höyrystyy kokonaan ilmakehässä, vain suurimmat kappaleet voivat selviytyä meteoriitteina maan pinnalle asti.
Meteoriparvi: Vuosittain muutamien päivien tai viikkojen ajan nähdään normaalia runsaammin meteoreja, jotka näyttävät tulevan samalta suunnalta taivasta. Näitä kutsutaan meteoriparviksi. Merkittäviä parvia tunnetaan parisenkymmentä. Yleensä parven maksimin aikaan nähdään 5-100 meteoria tunnissa. Jotkut parvet voivat aiheuttaa aika ajoin meteorimyrskyjä, jolloin tähdenlentojen määrä kasvaa hetkellisesti tuhansiin tunnissa. Parviin kuulumattomia tähdenlentoja kutsutaan sporadisiksi eli satunnaisiksi meteoreiksi.
Muuttuva tähti: Tähti, jonka kirkkaus vaihtelee. Vaihtelut voivat olla säännöllistä tai epäsäännöllistä ja ne voivat johtua mm. tähden sykkimisestä, purkauksista tai kaksoistähden jäsenten välisistä pimennyksistä.

N

Napapiiri: Pohjoisella pallonpuoliskolla eteläisin leveysaste, jossa kesäpäivänseisauksen aikaan näkyy keskiyön Aurinko. Suomessa se kulkee Rovaniemen pohjoispuolella.
Nauttinen hämärä: katso hämärät.
Normaaliaika: Tietyllä aikavyöhykkeellä käytettävä virallinen aika, Suomessa UTC + 2 tuntia.

O

Osittainen auringonpimennys: katso auringonpimennys.
Osittainen kuunpimennys: katso kuunpimennys.
Oppositio: katso aspektit.
Oppositiosilmukka: Opposition aikaan ulkoplaneetta tai pikkuplaneetta näyttää piirtävän tähtitaivaan suhteen silmukan, S:n tai Z:n muotoisen kuvion. Tavallisesti planeetan liike on etenevää, jolloin se liikkuu taivaalla vasemmalle eli lännestä itään. Oppositiota lähestyttäessä liike kääntyy taantuvaksi (idästä länteen) ja palautuu opposition jälkeen taas eteneväksi. Silmukka johtuu Maan liikkeestä, kun nopeammin liikkuva Maa ohittaa planeetan.
Optinen kaksoistähti: katso kaksoistähti.
Osittainen auringonpimennys: katso auringonpimennys.
Osittainen kuunpimennys: katso kuunpimennys.

P

Pallomainen tähtijoukko: Kymmenien tai satojentuhansien tähtien muodostama pallomainen joukko. Joukot sijaitsevat galaksien ympärillä ja niiden tähdet ovat hyvin vanhoja.
Parsek: Tähtitieteessä käytetty etäisyyden yksikkö, lyhenne pc. 1 pc = 3,26 valovuotta. Tähden etäisyys on 1 pc, jos tähdestä katsottuna Maan radan säde (astronominen yksikkö) näkyy yhden kaarisekunnin kulmassa.
Periheli: Periheli on Aurinkoa kiertävän kappaleen radan läheisin piste. Vastakohta apheli.
Pikkuplaneetta: Pikkuplaneetat ovat pienehköjä kappaleita, joista pääosa kiertää Aurinkoa Marsin ja Jupiterin välisellä alueella. Niitä on myös aurinkokunnan ulko-osissa, Pluton radan ulkopuolella. Suurin pikkuplaneetta Ceres löydettiin vuonna 1801. Se on halkaisijaltaan yli 1000 km. Useimmat pikkuplaneetat ovat vain muutaman kilometrin läpimittaisia. Vuoden 2001 heinäkuussa oli 26 073 pikkuplaneetan radat määritetty riittävällä tarkkuudella. Näistä 8540 oli saanut nimen. Kaikkiaan pikkuplaneettoja lienee ainakin 400 000. Niiden yhteinen massa on kuitenkin alle tuhannesosa Maan massasta.
Pimeä sumu: Tähtienvälisestä pölystä ja kaasusta muodostunut pilvi, joka himmentää taustalla olevien kohteiden valoa.
Planeetta: Planeetta on suurehko Aurinkoa kiertävä kappale. Planeetat jaetaan rakenteensa perusteella kahteen ryhmään: maankaltaisiin planeettoihin (Merkurius, Venus, Maa ja Mars) ja jättiläisplaneettoihin (Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus). Pluto ei kuulu kumpaankaan ryhmään.
Planetaarinen sumu: Tähteä ympäröivä kaasupilvi, joka on syntynyt tähden puhallettua ulkokerroksensa avaruuteen elämänsä loppuvaiheissa. Sumut näkyvät usein renkaina.
Porvarillinen hämärä: katso hämärät.
Puolivarjopimennys: katso kuunpimennys.
Prekessio: Kevättasauspiste siirtyy pitkin ekliptikaa noin 50" vuodessa myötäpäivään ja tekee 25 800 vuodessa täyden kierroksen. Tätä ilmiötä sanotaan prekessioksi ja sen löysi Hipparkhos jo vuonna 150 e.Kr. Prekession johdosta taivaankappaleiden rektaskensio ja deklinaatio muuttuvat. Prekessio johtuu siitä, että Kuun, Auringon ja planeettojen vetovoimat saavat litistyneen maapallon pyörähdysakselin kiertymään.
Pyrstötähti: katso komeetta.

R

Radiantti (säteilypiste): Pienehkö alue taivaalla, josta meteoriparven tähdenlennot perspektiivi-ilmiön vuoksi näyttävät tulevan.
Rajamagnitudi: Tiettynä hetkenä paljain silmin tai havaintolaitteella näkyvän himmeimmän tähden magnitudi.
Refraktio: Valon taipuminen ilmakehässä.
Rektaskensio: katso koordinaatit.
Rengasmainen auringonpimennys: katso auringonpimennys.
Revontulet: Napojen läheisyydessä 80-300 km:n korkeudella näkyviä värikkäitä valoilmiöitä, jotka syntyvät Auringosta saapuvien sähköisesti varattujen hiukkasten osuessa Maan ilmakehään.

S

Spektri: Kun valo kulkee prisman läpi, eri aallonpituudet taittuvat eri tavoin ja muodostavat spektrin. Tähtien spektreissä nähdään kaikkia aallonpituuksia sisältävä jatkuva spektri, jossa on ympäristöään tummempia spektriviivoja. Ne antavat tietoa mm. tähden koostumuksesta, lämpötilasta ja liikkeestä. Spektrien avulla tähtiä voidaan luokitella eri spektriluokkiin. Tavallisimmat luokat pintalämpötilan mukaisessa järjestyksessä ovat O (lämpötila 25000-30000 K), B, A, F, G, K ja M (3000 K). Luokat voidaan vielä jakaa alaluokkiin 0-9. Esimerkiksi Auringon spektriluokka on G2.
Spiraaligalaksi: katso galaksi.
Sporadinen meteori: katso meteoriparvi.
Supernova: Jos tähden massa on suurempi kuin noin kolme Auringon massaa, siinä käynnistyy kehityksen lopulla ydinreaktioita, jotka räjäyttävät tähden ulko-osat hajalle supernovana. Supernova havaitaan laajenevana kaasupilvenä, jonka keskellä voi olla tähdestä jäljelle jäänyt pieni ja hyvin tiheä kappale. Tähden ydinreaktioissa syntyneet raskaammat alkuaineet leviävät räjähdyksessä tähtienväliseen avaruuteen seuraavien tähtisukupolvien rakennusaineeksi.
Stratosfääri: Noin 1050 km:n korkeudessa sijaitseva kuiva ilmakehän kerros, jossa esiintyvät mm. helmiäispilvet.
Suuntakulma: Suuntakulmien avulla ilmoitetaan taivaankappaleiden asemat toistensa suhteen valitun perussuunnan suhteen. Kaksoistähden keveämmän komponentin suuntakulma mitataan taivaanpallon pohjoisnavan suunnan suhteen. Kulma kasvaa pohjoisesta idän, etelän ja lännen kautta takaisin pohjoiseen. Kuun taakse peittyvän tähden paikka Kuun kiekon reunalla voidaan ilmoittaa neljällä erilaisella suuntakulmalla.
Suurennus: Kaukoputken tunnusluku, joka saadaan jakamalla objektiivin polttoväli okulaarin polttovälillä. Harrastajakaukoputkissa se vaihtelee tyypillisesti välillä 40-300×.
Syyspäiväntasaus: Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Tähän aikaan päivä ja yö ovat kaikkialla maapallolla suunnilleen yhtä pitkiä. Syyspäiväntasaus on syyskuun 22.-23. päivän välisenä aikana.
Säteilypiste: katso radiantti.

T

Taantuva liike: katso oppositiosilmukka.
Taivaannapa: katso koordinaatit.
Talvipäivänseisaus: Talvipäivänseisaus on hetki, jolloin Aurinko on eteläisimmillään. Tällöin Auringon deklinaatio (ks. koordinaatit) on pienimmillään, noin 23,5°. Talvipäivänseisauksen aikaan Aurinko on lyhyimmän aikaa horisontin yläpuolella maapallon pohjoisella puoliskolla. Talvipäivänseisaus on joulukuun 21.-22. päivän välisenä aikana.
Terminaattori: Aurinkokunnan kappaleilla valon ja varjon raja pinnalla.
Tulipallo: katso bolidi.
Tuntikulma: katso koordinaatit.
Tähdenlento: katso meteori.
Tähdenlentoparvi: katso meteoriparvi.
Tähdenpeitto: Tapahtuma, jossa tähti tai jokin aurinkokuntamme kappale joutuu Kuun, planeetan tai jonkin muun aurinkokunnan kappaleen taakse. Sivuavissa tähdenpeitoissa tähti katoaa muutaman minuutin aikana useaan kertaan Kuun napa-alueiden vuorten taakse.
Tähdistö: Rajattu alue taivaalla, jonka kaikki tähdet kuuluvat samaan tähdistöön. Taivas on jaettu kaikkiaan 88 tähdistöön. Alueen tähdillä ei yleensä ole mitään fysikaalista yhteyttä toisiinsa. Tähdistöillä on suomenkielisetkin nimet, vaikka usein käytetään myös niiden latinankielisiä nimiä.
Tähdistöjen kirkkaimmilla tähdillä on erisnimet, mutta ne on merkitty myös kreikkalaisin aakkosin saksalaisen Johannes Bayerin järjestelmän mukaan. Kirkkaimmille tähdille käytetään joskus myös englantilaisen John Flamsteedin antamia tunnusnumeroita. Tähden nimi muodostetaan kreikkalaisesta aakkosesta tai Flamsteed-numerosta sekä tähdistön latinankielisen nimen genetiivimuodosta, esimerkiksi Gamma Tauri tai 54 Tauri.
Tähti: Tähdet ovat kuumia kaasupalloja, jotka tuottavat säteilemänsä energian fuusioreaktioilla muuttamalla vetyä heliumiksi ja muiksi raskaammiksi alkuaineiksi. Tähdet syntyvät tiivistymällä tähtienvälisestä aineesta. Kun tiheys ja lämpötila nousee riittävän suureksi, vetyatomit alkavat yhtyä heliumiksi, jolloin osa niiden massasta muuttuu energiaksi kaavan E=mc² mukaisesti. Tähti aloittaa silloin pitkän, rauhallisen pääsarjavaiheen. Vedyn vähetessä fuusio siirtyy lähemmäs tähden pintaa ja tähti laajenee lopulta jättiläiseksi. Pienimassaisilla tähdillä säteily puhaltaa ulkokerrokset laajenevaksi planetaariseksi sumuksi. Raskaampien tähtien kehitys johtaa supernovaräjähdykseen. Tähdestä jää jäljelle hyvin pienikokoinen ja tiheä kappale, valkea kääpiö, neutronitähti tai musta aukko. Se ei enää tuota uutta energiaa fuusiolla, vaan jäähtyy ja säteilee siihen varastoitunutta energiaa.
Tähtiaika: katso koordinaatit.
Tähtijoukko: katso pallomainen ja avoin tähtijoukko.
Tähtikuvio: Tähdistön kirkkaimpien tähtien muodostama selvä kuvio, joka yleensä on yhdistetty viivoin tähtikartassa.
Tähtipilvi: Linnunradan kirkas alue, joka muistuttaa hiukan hentoa pilveä taivaalla. Esimerkiksi Joutsenen tähtipilvi.
Tähtitieteellinen yksikkö: katso astronominen yksikkö.
Täydellinen auringonpimennys: katso auringonpimennys.
Täydellinen kuunpimennys: katso kuunpimennys.
Täysikuu: katso Kuun vaiheet.
Täysvarjo: katso kuunpimennys.

U

UT, UTC: katso aika.

V

Vaihe: Kuun tai planeetan kiekon valaistuna näkyvän osan suhde koko kiekkoon. Kuun, Merkuriuksen ja Venuksen vaiheet saavat kaikki mahdolliset arvot. Marsin kiekosta näkyy valaistuna aina vähintään 85%. Uloimmilla planeetoilla vaihe on aina lähellä 100%.
Vaihekulma: katso aspektit.
Valovuosi: Matka, jonka valo kulkee vuoden aikana. Valovuoden pituus on 9460,5 miljardia kilometriä.
Viimeinen neljännes: katso Kuun vaiheet.
Visuaalinen magnitudi: katso magnitudi.
Vähenevä kuu: katso kuun vaiheet.

Y

Yleisaika: katso aika.
Yläkonjunktio: katso aspektit.

Z

Zeniitti: katso koordinaatit.
ZHR: (zenithal hourly rate) Meteoriparvien aktiivisuutta kuvaava luku, joka kertoo, kuinka monta meteoria hyvä havaitsija voi nähdä ideaalisissa olosuhteissa tunnin aikana parven radiantin ollessa zeniitissä.