Japetus-kuun mysteeri selviää
Nasa on julkaissut ensimmäiset analyysit Cassini-luotaimen syyskuussa tekemästä Japetus-kuun lähiohituksesta. Japetuksen tekee mielenkiintoiseksi sen suuri väriero pallonpuoliskojensa välillä. Suuren kontrastin aikaansaavaksi ilmiöksi veikataan nyt lämpötilaeroja.
”Japetuksen radallaan edellä oleva puolisko on tummunut tuntemattomasta syystä”, tiivistää Cassini-ohjelman spektrometriryhmässä toimiva John Spencer.
Nyt etsitään prosessia, joka siirtää vesijäätä kuun tummalta puolelta vaalealle. Eräs mahdollisuuksista on lämpöerottelu, joka saattaisi selittää erittäin teräväreunaisen eron pallonpuoliskojen välillä. Cassinin mittausten mukaan tumma alue on tarpeeksi lämmin (noin -146 astetta Celsiusta), jotta vesihöyryä voi hitaasti muodostua suoraan jäästä.
”On mielenkiintoista miettiä yli 30 vuotta vanhaa hypoteesia kirkkauseroihin”, selostaa Tilmann Denk Berliinin yliopistosta. ”Pölymainen, muista Saturnuksen kuista irronnut aines putoaa Japetuksen etupinnalle ja saa aikaan tummuuseron.”
Pienikin ero riittää siihen, että lämpöerottelu astuu kuvaan. Tumma pintamateriaali imee auringonvaloa ja lämpenee vapauttaen vesihöyryä. Vesihöyry jäätyy lähimmälle kylmälle pinnalle, mahdollisesti Japetuksen navoille tai muille jään peittämille alueille. Pitkän ajan kuluessa prosessi muuttaa kuun pintaa dramaattisesti.
Tutkijoiden mukaan prosessin vuoksi Japetuksen pinnalta löytyy tuskin yhtään harmaan sävyä. Pinta on pelkästään joko valkoista tai hyvin tummaa.
Kaikki Japetuksen jääpeite ei koostu vesijäästä, vaan joukossa on muitakin aineita. Niiden määrää tutkitaan ultraviolettikuvien avulla. Mielenkiintoiseksi pinnan tekee myös se, että osa pienistä kraattereista paljastaa paikoin tumman pinnan alta vaaleaa materiaalia. Tämä viittaisi siihen, että tumma pölykerros on hyvin ohut.
Lue aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)