Delta 4 Heavy -rakettia valmistellaan toiseen laukaisuun
Boeingin ja Lockheed Martinin yhteisyritys United Launch Alliance valmistelee Delta 4 Heavy -rakettia laukaisua varten. Raketin on tarkoitus viedä ohjuslaukaisujen valvontasatelliitti geostationääriselle radalle elokuun lopussa. Raketti oli määrä laukaista jo huhtikuussa, mutta edellisen valmistelun aikana sattunut nestemäisen hapen vuoto vaurioitti laukaisualustan rakenteita ja ne jouduttiin korjaamaan.
Delta 4 Heavy lukeutuu suurimpiin käytössä oleviin kantoraketteihin. Se kykenee viemään matalalle kiertoradalle 23 tonnin hyötykuorman ja geostationääriselle radalle 6 tonnia. Se on toistaiseksi laukaistu vain yhden kerran, joka sekin osittain epäonnistui. Ensimmäisen vaiheet moottorit sammuivat ennen aikojaan eikä raketti saavuttanut suunniteltua rataansa. Näin ollen tulevaa laukaisua voitaneen pitää ainakin osittain myös koelentona.
Delta 4 Heavy oli yksi vaihtoehto Nasan tulevan miehitetyn Orion-aluksen kantoraketiksi, mutta Nasa päätti kuitenkin erinäisistä syistä rakentaa kokonaan uudet raketit Orionia ja tulevia kuulentoja varten. Yhteistä Delta 4:llä ja Nasan uudella Ares 5 –jättiraketilla tulee olemaan vain RS-68-päämoottorit, joita Ares 5:n ensimmäiseen vaiheeseen asennetaan viisi kappaletta.
Lue lisää SpaceFlightNow-sivustolta (englanniksi)
Kiina suunnittelee suurempia raketteja
Kiina suunnittelee uutta rakettisukupolvea kuuohjelmaansa varten. Uudet Pitkä Marssi -raketit vievät avaruuteen 25 tonnin hyötykuorman nykyisen 9,5 tonnin sijaan. Kiinan johtava avaruustekniikan asiantuntija Huang Chunping sanoo, että uudet raketit ovat riittävän voimakkaita avaruusaseman laukaisemiseksi.
Uuden raketin neitsytlennon ajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta arviona on esitetty vuotta 2013. Vuonna 2015 tehtäisiin näytteenhakulento Kuuhun, ja Kiinan ensimmäinen miehitetty kuulento voisi toteutua vuonna 2017. Yksi 25 tonnin raketti ei kuitenkaa kykene viemään miehitettyä kuualusta avaruuteen, joten uusiakin raketteja tarvitaan useampia jokaista kuulentoa varten.
Pitkä Marssi -rakettien historia alkaa vuodesta 1970, jolloin Kiina laukaisi ensimmäisen satelliittinsa. Tämän vuoden kesäkuun 1. päivänä Kiina laukaisi tietoliikennesatelliitin, joka oli samalla Pitkä Marssi -rakettisarjan sadas lento. Raketti on ollut varsin luotettava, joskin vuosien 1995 ja 1996 aikana sattui kaksi vakavaa onnettomuutta, jossa nousun alkuvaiheessa alas pudonneet raketit surmasivat virallisten tietojen mukaan yhteensä 83 ihmistä, epävirallisten tietojen mukaan mahdollisesti jopa 500.
Pitkä Marssi -raketit käyttävät ajoaineina myrkyllistä dimetyylihydratsiinia ja typpitetroksidia.
Kiinan avaruushallinnon sivut (englanniksi)
Vastaa
Falcon-1 raportti julkaistiin
SpaceX-yhtiö on saanut päätökseen Falcon-1-rakettinsa toisen koelennon analysoinnin. Maaliskuun 21. päivänä laukaistu Falcon-1 ei päässyt kiertoradalle asti, koska toisen vaiheen moottori sammui 91 sekuntia ennen aikojaan.
Tarkempi tutkimus paljasti kaikkiaan kahdeksan vikaa tai puutteellista toimintaa, joista kuitenkin vain yksi esti rakettia saavuttamasta kiertorataa.
1. ja 2. – Molempien vaiheiden tankkauslinjojen sekä sähkökaapeleiden irrotus ei lähdössä toiminut suunnitellusti.
3. – Ensimmäisen vaiheen moottorin tietokoneohjelmassa oli virhe, jonka takia polttoaineen ja hapen seossuhde oli väärä ja työntövoima siksi hieman suunniteltua pienempi. Happisäiliön paineistus putosi lopussa alle suunnitellun, joka johti happipumpun kavitointiin.
4. – Toisen vaiheen polttoaineen määrän säädössä oli vikaa. Tutkimus kesken.
5. – Toisen vaiheen moottorin suutin kosketti ensimmäistä vaiheetta heti vaiheiden irrotuksen jälkeen. Vian 3 takia irrotus tapahtui suunniteltua matalammalla jolloin ilmanvastus oli suunniteltua suurempi. Tämä yhdessä irrotusta edeltäneen ohjausliikkeen kanssa aiheutti suuttimen kolhiintumiseen.
6. – Kärkikartion irrotusmekanismi ei toiminut täydellisesti. Kartio kuitenkin irtosi suunnitellusti varajärjestelyjen ansiosta.
7. – Toisen vaiheen joutuminen hallitsemattomaan kieppumiseen. Nopea ohjausliike vian 5 johdosta sai nestemäisen hapen loiskumaan säiliössä. Ohjausjärjestelmän yritykset korjata loiskumisen aiheuttama kieppuminen johti värähtelyyn. Loiskuminen voimistui entisestään ja johti lopulta hapen pumppauksen estymiseen imuputken jäädessä kuiville. Moottori imaisi nestemäisen hapen sijasta kaasua ja sammui.
8. – Ensimmäisen vaiheen paikannusjärjestelmän toimimattomuus. Vaihetta ei löydetty merestä ja se kadotettiin.
Ainoastaan vika 7 esti rakettia saavuttamasta kiertorataa. Hapen loiskuminen säiliössä estetään jatkossa asentamalla säiliöön loiskelevyt, joita siellä ei nyt ollut.
Muutkin viat luonnollisesti korjataan ennen marraskuulle suunniteltua kolmatta lentoa. SpaceX ilmoittikin heti tämän toisen lennon jälkeen, että raketti on valmis käyttöön. Havaitut puutteet eivät ole suuria, ja Falcon-1 saattaakin marraskuusta lähtien tarjota ennätyshalpoja rahtauksia pienille hyötykuormille.
Aiheesta lisää SpaceX:n kotisivulla (englanniksi).
Vastaa
Vauvakamera näyttää videokuvaa sukkulasta
Chicagolainen peruskoulun tiedeopettaja Natalie Meilinger seuraa suoraa lähetystä Atlantis-sukkulasta vauvakameransa avulla. Hänen kaksikanavainen vauvakameransa näyttää toisella kanavalla sukkulavideota toisen kanavan toimiessa normaalisti.
”Jokainen jolla on vauvakamera tietää, mitä sillä tavallisesti näkee”, Meilinger toteaa. ”Kukaan ei koskaan odottaisi mitään tällaista.”
Epäilevät työtoverinsa Natalie hiljensi ottamalla laitteen mukaan kouluun ja näyttämällä sukkula-videota oppilaillekin.
”Lähetys ei tule suoraan avaruudesta”, Brandi Dean Nasasta toteaa. ”Pidämme ilmiötä erittäin mielenkiintoisena.”
Maan pinnalla risteilee satamäärin erilaisia radiolähetyksiä. Ehkä joku lähettää Nasa-TV:n signaalia kodissaan videolinkillä, jonka sitten Natalien laite vastaanottaa. Tai peräti joku humoristi lähettää tieten tahtoen signaalia omalla vauvakamerallaan naapureidensa ihmeteltäväksi. Ilmiölle löytyy taatusti aivan järjellinen selitys.
Lue lisää CNN:n uutissivustolta (englanniksi)
Vastaa
Sukkulan lämpöeriste korjataan avaruudessa
Nasa on päättänyt korjata Atlantis-sukkulan nousussa vaurioituneen lämpöeristetyynyn ennen aluksen paluuta Maahan. Tyyny on osa sukkulan ulkorungon lämpökilpeä, jonka turvin sukkula kestää ilmakehään paluun aiheuttaman kuumuuden.
Nyt vaurioitunut kohta sijaitsee sukkulan perässä vasemman ohjausmoottorisuojuksen etureunassa. Vaikka vastaavalla alueella on ollut vaurioita ennenkin, ei täyttä varmuutta vaurion vaarattomuudesta voida antaa.
”Katsoimme lentohistoriaa ja totesimme, että tämä ei ole paha juttu,” sanoo John Shannon Nasasta. ”Sitten katsoimme tehtyjä analyysejä ja totesimme, että tämähän voi vaurioittaa eristeen alapuolisia rakenteita. Joten tehkäämme parhaamme vaurion korjaamiseksi ennen laskeutumista.”
Vahingoittunut eriste on ilmeisesti noussut pois paikaltaan lennon alkuvaiheen ilmavirtausten takia. Vaurioitunut kohta on kolmion muotoinen ja kooltaan noin 10 x 15 senttimetriä.
Korjaukseksi riittänee eristetyynyn asettelu käsin takaisin paikoilleen. Lämpötila kohdassa nousee enimmillään 370-540 asteeseen. Maksimilämpötilan aikana ilmanvastus on vielä hyvin pieni, joten tyynyn pitäisi pysyä hyvin paikallaan. Laskeutumisen myöhemmässä vaiheessa sen irtoamisesta ei ole enää haittaa.
Lentoa on pidennetty kahdella vuorokaudella ja avaruuskävelyjen määrää lisätty kolmesta neljään, jotta korjaukselle olisi riittävästi aikaa.
Aiheesta lisää Spaceflight Now -sivustolla (englanniksi)
Vastaa
Brittitutkijat kehittävät keinotekoista magneettikenttää
Sähköisesti toimiva säteilysuoja avaruusaluksen suojaamiseksi saattaa olla mahdollinen muutenkin kuin vain tieteiselokuvissa. Näin ainakin mikäli englantilaista tohtori Ruth Bamfordia on uskominen. ”Aurinkotuulen pysäyttämiseksi ei tarvita kovin voimakasta magneettikenttää”, Bamford kertoo. ”Suojakentän voisi muodostaa 20-30 kilometrin päähän avaruusaluksen ympärille.”
Bamford ryhmineen aikoo kokeilla teoriaa käytännössä ensin laboratoriossa, ja mahdollisesti myöhemmin avaruuteen laukaistavalla satelliitilla. Ideana on muodostaa magneettikenttä aluksen ympärille ja täyttää kenttä plasmalla, eli ionisoidulla kaasulla. Tällainen kenttä hidastaisi Auringon hiukkassäteilyä ja suojaisi ihmisiä ja muuta elollista aluksen sisällä.
Avaruuden hiukkassäteily on eräs suurimpia ratkaisemattomia ongelmia miehitettyjä Mars-lentoja ajatellen. Lennon aikana miehistö voisi altistua kuolettavalle määrälle säteilyä, ellei riittäviä suojauksia saada kehitettyä.
Sama ongelma koskee myös tulevia Kuu-asemia, joissa oleskellaan pitkiä aikoja. Apollo-lennot olivat niin lyhyitä, ettei astronauttien saama säteilyannos ehtinyt kasvaa vaarallisiin mittoihin. Väärään aikaan sattunut voimakas auringonpurkaus olisi tosin silloinkin voinut vaarantaa miehistön terveyden.
Kansainvälisellä avaruusasemalla säteilyongelmaa ei ole. Matalalla Maan kiertoradalla sijaitseva asema on Maan suojaavan magneettikentän sisäpuolella.
Lue BBC:n uutinen tästä aiheesta (englanniksi)
Vastaa
Avaruusaseman miehistö laskeutui
Avaruusaseman 14. miehistö, astronautti Michael Lopez-Alegria ja kosmonautti Mihail Tjurin, sekä avaruusturisti Charles Simonyi palasivat Maahan eilen kello 15.31 Suomen aikaa. Huonojen sääolosuhteiden takia laskeutumispaikkaa jouduttiin vaihtamaan ja paluuta siirtämään vuorokaudella eteenpäin.
Ennen paluuta miehistö perehdytti aseman 15. miehistön tehtäviinsä. Kosmonautit Fjodor Jurtshihin ja Oleg Kotov jäävät asemalle seitsemän kuukauden ajaksi. Miehistön kolmas jäsen astronautti Sunita Williams, palaa Maahan seuraavan sukkulalennon mukana joskus kesällä.
Charles Simonyi viipyi kiertoradalla 14 vuorokautta, ja on siten pisimpään lentänyt avaruusturisti. Aikaisempia avaruusasemalla vierailleita, lennostaan maksaneita turisteja ovat olleet Dennis Tito, Mark Shuttleworth, Gregory Olsen ja Anousheh Ansari.
Aiheesta lisää Nasan sivulla (englanniksi)
Vastaa
Meteoriittien todennäköisin putoamisalue siirtyi kaakkoon
PÄIVITETTY 16.4. KELLO 21.33. Sunnuntain vastaisen yön suuren tulipallon mallinnos etenee päivä päivältä. Tämänpäiväinen malli on tuonut meteoriitin kappaleita selvästi lähemmäs tulipallon tulosuuntaa. Ellipsin muotoinen, virhelähteet huomioiva putoamisalue on nyt Haapaveden ja Kärsämäen suunnalla.
Oheinen kartta edustaa tämänhetkistä tilannetta mallinnoksessa. Mallin edelleen tarkentuessa julkaisemme myöhemmin etsintäkartan, joka näyttää alueen teistön ja analyysia siitä, minkä kokoisia kappaleita voi etsiä miltäkin alueelta.
Mallinnos sinällään on äärimmäisen hidasta käsityötä, jossa pitää tehdä lukuisia korjauksia, kuten huomioida esimerkiksi erilaiset kameroiden kuvakenttiin vaikuttavat tekijät, tuulen vaikutus kappaleisiin niiden putoamisen viimeisten 1-20 kilometrin aikana, päämassan sirpaloituminen ilmakehässä ja kappaleiden koon vaikutus.
Tämänaamuinen hieno uutinen oli meteoroidin kokoarvion kaksinkertaistuminen. Ilmakehän tuliseen syleilyyn saapui peräti 20-kiloinen kappale avaruudesta. Ilahduttavasti myös maahantulomassa on aiemmin arvioitua suurempi. Lähinnä Haapaveden ja Kärsämäen suunnalle, osin Pyhäjärvelle on pudonnut yhteensä noin parin kilon verran meteoriitteja.
Voimakkaan sirpaloitumisen takia kohteiden kokohaarukan oletetaan edelleen olevan lähinnä muutamista kymmenistä grammoista kenties yhteen puolikiloiseen asti. ”Hyvin pieniä kappaleita on maastossa selvästi enemmän kuin suuria”, kuvaili matemaatikko Esko Lyytinen tulipallotyöryhmästä.
Mistä etsiä meteoriittia?
Tilanne alkaa olla mielenkiintoinen mahdollisten kenttäetsintöjen kannalta. Suuremmat kappaleet ovat oletettavasti pudonneet Haapaveden keskustan tuntumaan tai Haapaveden ja Kärsämäen välimaastoon. Hyvin pienet muruset sijoittuvat Kärsämäki-Pyhäjärvi-suunnalle. Mallin tarkkenemisen myötä syntynyt vihantilaisten tappio on siis koitumassa sen kaakkoisten naapurien voitoksi.
Tulipallomallin ja maahanputoamisalueen odotetaan edelleen tarkkenevan, mutta muutokset käyvät tästedespäin pienemmiksi. ”Kärsämäen ja Pyhäjärven välisen tien seudulle on pudonnut paljon kappaleita, mutta mallin mukaan ne ovat etupäässä pieniä hitusia”, Lyytinen tulkitsi tänään illalla. Tulipallon lentorata myötäili lähes täsmälleen Kärsämäen ja Pyhäjärven välistä tieosuutta, mutta tälle alueelle pudonneet murut näyttävät nyt yksinkertaisesti liian pieniltä.
Jarmo Moilanen pitää lupaavimpana lähtökohtana mahdollisimman isojen kappaleiden etsimistä lähinnä Haapaveden suunnalta, tulipallon lentoreitin linjalta. ”Vaikka ne ovat harvassa erittäin laajalla alueella, niiden löytäminen ei ole niin vaikeaa kuin hyvin pienten kivien”, Moilanen arvioi tänään. ”Kaiken kaikkiaan onnistuminen vaatii melkoista onnenpotkua. Suomessa etsintämaastot ovat niin vaikeita.”
Jo yli 31 500 tulipallovideon katsojaa
Ennätyksellisen suuren verkkoliikenteen takia Moilasen Vaalan valvontakameran kuvaama tulipallovideo jouduttiin siirtämään YouTube-palveluun, josta sen voi katsoa seuraavasta linkistä: http://www.youtube.com/watch?v=krS9d-30XDo .
Videota on käyty siellä katsomassa jo yli 31 500 kertaa. Samaan yhteyteen YouTuben käyttäjät ovat tuoneet kuvalinkkejä aitoihin tulipallovideoihin muualta maailmasta (kuten myös pari fiktiivistä elokuva-animaatiota suurten asteroidien osumisesta maapalloon).
Ursan tulipallotyöryhmälle on saapunut runsaat puolitoistasataa havaintoa sunnuntain vastaisen yön tulipallosta. Katso pidempi uutinen huhtikuun 15. päivän tulipallosta hieman alempana tällä samalla uutissivulla.
Vastaa
Dawn saapui Floridaan
Nasan uusi asteroidiluotain Dawn (suomeksi Aamurusko) on kuljetettu Floridaan viimeisiä laukaisuvalmisteluja varten. Lähiviikkojen aikana siihen asennetaan muun muassa akut ja aurinkopaneelit. Luotaimelle tehdään viimeisiä testejä ja sen polttoainesäiliöt täytetään ennen kesäkuun 19. päivää, jolloin Dawn on tarkoitus asentaa laukaisualustalla odottavan Delta 2 -raketin kärkeen. Laukaisuikkuna aukeaa kesäkuun 30. päivä.
Dawn peruttiin ”lopullisesti” budjettiylitysten takia loppuvuodesta 2005. Maailman tiedeyhteisön voimakkaan arvostelun ja painostuksen ansiosta Nasa pyörsi päätöksensä ja hanke käynnistettiin uudelleen maaliskuussa 2006. Siinä vaiheessa luotaimen osia oli jo valmiina suuri määrä, joten peruutus olisi ollut todellista tuhlausta.
Dawn lähetetään asteroidivyöhykkeelle, jossa se asettuu kiertämään Vesta-asteroidia syyskuussa 2011. Vuoden 2012 huhtikuussa Dawn suuntaa kohti asteroidivyöhykkeen suurinta asteroidia, kääpiöplaneetta Cerestä, jonne se saapuu helmikuussa 2015. Kyseessä on historiallisesti ensimmäinen kerta, kun sama luotain asettuu kahden eri taivaankappaleen kiertoradalle. Tämä on mahdollista vain tehokkaan, ksenon-kaasulla ja sähköllä toimivan ionimoottorin avulla.
Asteroidivyöhyke sisältää aurinkokunnan muodostumisessa ylijäänyttä ainetta. Osa aineesta on kerääntynyt asteroideiksi, mutta asteroidivyöhykkeellä on kaiken kokoisia kappaleita ja pölyä. Koska aine on säilynyt sellaisenaan aurinkokunnan muodostumisesta lähtien, toivotaan Dawnin löytävän vastauksia aurinkokunnan syntyyn liittyviin kysymyksiin.
Aiheesta lisää JPL:n sivulla (englanniksi).
Vastaa
Deep Impact saanee uuden tehtävän
Nasan komeettaluotain Deep Impact pommitti komeettaa Tempel 1 erillisellä iskeytymisluotaimella kesäkuussa 2005. Deep Impact valokuvasi ja tutki törmäyksessä avaruuteen lentänyttä komeetan materiaalia. Näin saatiin ensi kerran tietoa komeetan ytimen pinnanalaisesta koostumuksesta.
Tämän tehtävän jälkeen täysin toimintakykyinen luotain on matkannut avaruudessa toimettomana. Nyt sille ollaan ehdottamassa uutta tehtävää, joka kantaa nimeä EPOXI. Jos ehdotus hyväksytään, Deep Impact ohjataan Boethin–nimisen pyrstötähden lähelle. Toista iskeytyjää ei ole käytettävissä, mutta luotain pystyy silti valokuvaamalla sekä spektrometrisin mittauksin tuottamaan arvokasta tietoa komeetasta.
Matkan aikana Deep Impactin kaukoputkea on tarkoitus käyttää eksoplaneettojen eli Aurinkokunnan ulkopuolisten planeettojen tutkimiseen. Luotain kykenee laitteillaan mittaamaan planeettojen alkuainekoostumusta, sekä mahdollisesti havaitsemaan uusia, ennen tuntemattomia eksoplaneettoja. Aihe on erityisen mielenkiintoinen nyt, kun äskettäin saatiin ensimmäiset havainnot vedestä ekoplaneetan kaasukehässä.
Toinen uusiokäytössä oleva luotain on Stardust. Sen varsinainen tehtävä, komeettapölyn kerääminen avaruudesta ja maahan tuonti, on jo suoritettu. Nyt luotain on ohjattu kulkemaan kohti Tempel 1 -komeettaa. Tarkoituksena on muun muassa selvittää, minkä kokoisen kraatterin Deep Impactin iskeytyjä muodosti komeetan pintaan. Deep Impact ei itse saanut kraatterista yhtään kuvaa avaruudessa leijailleen tiheän pölypilven takia.
Aiheesta lisää Nasan sivulla (englanniksi)