Arkisto
- elokuu 2009
- heinäkuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- kesäkuu 2007
- toukokuu 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- marraskuu 2006
- lokakuu 2006
- syyskuu 2006
- elokuu 2006
Superbolidi räjähti Suomen yllä
Alustavien mallinnusten mukaan kappale saapui Suomen ilmakehään Kalajoen, Pulkkilan, Oulun ja Hailuodon muodostaman neliön yläpuolella. Superbolidin lentosuunta oli karkeasti mallinnettuna lounaasta koilliseen ja sen lentorata oli lähes pystysuora maanpintaan nähden.
Valoilmiön aiheutti luonnollisen aurinkokunnan kappaleen osuminen maapallon ilmakehään. Kohteen jyrkän lentoradan vuoksi kyseessä ei voinut olla avaruusromu. Ilmiön kesto oli vain noin 2-5 sekuntia. Avaruusromu putoaa maapallon kiertoradalta, mihin liittyy erityisen loiva ilmakehään saapumiskulma ja useita kymmeniä sekunteja pitkä näkyminen tulipallona. Jo lentoradan jyrkkyys riittää tässä tapauksessa sulkemaan avaruusromuvaihtoehdon pois.
Yhden kappaleen lento
Kyseessä ei ollut meteorisade. Kun useat toisistaan hyvin kaukana olevat havaitsijat raportoivat samasta yhdestä tulipallosta (joka vielä lentonsa aikana osin sirpaloituu) syntyy helposti hälytyssoittoja vastaanottavalle viranomaiselle vaikutelma ”meteorisateesta”. Suomessa tämä virhetulkinta on toistunut muutamia kertoja suurten tulipallojen yhteydessä.
Meteorisade on laaja-alainen ilmiö, joka olisi havaittu myös eri puolilla Eurooppaa. Näin ei ole käynyt. Kaikki käsitellyt havainnot liittyvät yhteen ilmakehään saapuneeseen kappaleeseen, joka on räjähtänyt lentonsa lopuksi maamme yllä.
Myös olettamus siitä, että kappale olisi pudonnut Kemin lentoaseman viereen on käytännössä poissuljettu vaihtoehto. Yksittäinen silminnäkijä aina toisinaan olettaa, että horisontin tuntumassa pystysuoraan pudonnut kohde löytyy aivan läheisen metsänreunan takaa. Suuret tulipallot näkyvät kuitenkin useiden satojen kilometrien etäisyydeltä. Kappaleen todellinen etäisyys ja sijainti voidaan määrittää vain useamman havainnon perusteella.
Parin sadan kilon meteoroidi
”Vaikka Kuu oli nousemassa välähdys ylivalotti meteorikameran ruudun”, totesi Jarmo Moilanen Ursan tulipallotyöryhmästä. ”Läheltä eli suoraan lentoradan alta nähtynä ilmiön valovoima on voinut olla jopa -20 magnitudia eli 1000 kertaa kirkkaampi kuin täysikuu.”
”Kappaleen massa sen saapuessa ilmakehään on saattanut olla parin sadan kilon luokkaa. Mutta tämä on vasta alustava arvio”, matemaatikko Esko Lyytinen tulipallotyöryhmästä sanoi. Toistaiseksi on liian varhaista arvioida saapuiko superbolidista maahan asti meteoriitteja. Seuraamme tilannetta.
Lista havaintopaikoista
Eteläisin Suomi oli paksun pilvipeitteen alla, mikä esti ilmiön näkymisen. Havainnot keskittyvät Pohjanmaalle, Lappiin ja Itä-Suomeen, jossa oli selkeää tai puolipilvistä. Alla on luettelo paikkakunnista (havainnon saapumisjärjestyksessä), joilta Ursaan on saapunut havainto ilmiöstä (tilanne sunnuntaina 30.9. kello 22.12 mennessä). Tapahtuman erityisen merkityksen vuoksi julkaisemme tässä poikkeuksellisesti koko havaintopaikkakuntalistan.
Superbolidi havaittiin Haukiputaalla, Vaalassa, Puolangalla, Seinäjoella, Alavudella, Nilsiässä, Sotkamossa, Oulussa, Hailuodossa, Suomussalmella, Ylivieskassa, Iissä, Kaavilla, Kajaanissa, Ranualla, Tervolassa, Joensuussa, Juvalla, Ylitorniossa, Piippolassa, Kemijärvellä, Vimpelissä, Kannuksessa, Mustasaaressa, Limingassa, Kemissä, Lumijoella, Iisalmessa, Varkaudessa, Simossa, Rovaniemellä, Valtimossa, Kruunupyyssä, Ristiinassa, Haapajärvellä, Töysässä, Jämsässä, Posiolla, Ruukissa, Kestilässä, Tupoksessa, Sievissä, Muhoksessa, Pudasjärvellä, Vieremällä, Lappajärvellä, Jyväskylässä, Ylihärmässä, Jalasjärvellä, Honkajoella, Paltamossa, Torniossa, Parkanossa, Polvijärvellä, Kiimingissä, Ilmajoella, Kärsämäellä, Temmeksessä, Raahessa, Toholammilla, Kannuksessa, Kuortaneella, Ylikiimingissä, Taivalkoskella, Vaasassa, Lapualla, Vimpelissä, Kuusamossa, Kivijärvellä, Kälviällä, Kyläjoella, Ristijärvellä, Utajärvellä, Pielavedellä, Kortesjärvellä, Muhoksessa, Rantsilassa, Kuhmossa, Hyrynsalmella, Tyrnävässä, Pulkkilassa, Nivalassa, Muoniossa, Äänekoskella, Sodankylässä, Juankoskella, Ikaalisissa, Alajärvellä, Lehtimäellä, Keuruulla, Multialla, Kuopiossa, Karijoella, Mustasaaressa, Oulaisissa, Juuassa, Kauhavalla, Olhavalla, Ähtärissä, Parikkalassa, Tyrnävässä, Kannonkoskella, Alavieskassa, Virroilla, Kontiolahdella, Pyhäjärvellä, Säviällä, Enontekiössä, Kokkolassa, Kaustisilla, Haapavedellä, Jämsänkoskella, Tuusniemellä, Keminmaassa, Sallassa, Ilmolahdella, Enossa, Savukoskella, Kolarissa, Karstulassa, Viitasaarella, Lapinlahdella, Mikkelissä, Vähäkyrössä, Ulvilassa, Isokyrössä, Nurmeksessa, Skellefteåssa (Ruotsi), Perhossa, Yli-Iissä, Himangalla, Kiuruvedellä, Muuramessa, Joroisissa, Pihtiputaalla, Noormarkussa, Kittilässä, Saarenkylässä, Sonkajärvellä, Inarissa, Oulunsalossa, Merikarviassa, Vesannolla, Pyhäjoella, Rautavaaralla, Porissa ja Saarijärvellä.
Ursan tulipallotyöryhmä toivoo lisähavaintoja historiallisen merkittävästä tähdenlennosta. Havaintosi voit raportoida tulipallohavaintolomakkeella.
Opportunity laskeutui Victoria-kraatteriin
Marsissa kulkeva Opportunity-luotain on laskeutunut 800 metriä leveään Victoria-kraatteriin ja saavuttanut ensimmäisen kohteensa kraatterin sisällä. Kyseessä on pölystä ja hiekasta paljas vaalea kivialue.
”Me olemme suorittaneet Opportunityn kanssa useampia onnistuneita ajoja Victoria-kraatterin sisällä”, Jet Propulsion Laboratoryssä työskentelevä kulkijoiden projektipäällikkö John Callas kertoo. ”Kulkija on kokenut jopa 25 asteen rinteitä”.
Opportunity on tälläkin hetkellä kaltevalla alustalla, ja siksi sen täytyy olla paljon tavallista varovaisempi tutkiessaan ympäristöään. Kuvaamalla kraatterista löytyviä kivikerroksia tutkijat toivovat voivansa selvittää miten kraatteri ja sen nykyinen muoto on syntynyt.
Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Juuri julkaistu Opportunityn ottama panoraama Victoria-kraatterista
Vastaa
Foton-tutkimuskapseli palasi Maahan
Kiertoradalla 12 vuorokautta ollut miehittämättömän Foton-M3-aluksen paluukapseli laskeutui onnistuneesti Kazakhstaniin 26. syyskuuta. Mukana venäläisaluksen lennolla oli 43 eurooppalaista koelaitteistoa, joilla tutkittiin monenlaisia ilmiöitä nestefysiikasta eksobiologiaan.
”Olen erittäin tyytyväinen Foton-M3-lennon onnistumisesta”, hehkuttaa ESAn hyötykuorma- ja mikrogravitaatiolaitteistojen osaston johtaja Josef Winter. ”Kaikki toiminnot olivat virheettömiä. Kaikkien mukana olleiden kova työ ja omistautuminen auttoivat lennon onnistumisessa.”
Kapselin sisällä olleiden laitteistojen lisäksi lennolla oli myös mukana koe, jossa aluksen korkeutta pyrittiin laskemaan pitkän avaruuteen lasketun narun, avaruusliean, avulla. Kerältä onnistuttiin kuitenkin laskemaan avaruuteen vain 8,5 kilometriä liekaa aiotun 30 kilometrin sijaan. Syynä tähän oli mekanismin suunniteltua hitaampi toiminta ennen laitteiston ajastettua irroittamista.
Vaikka toivottua pituutta ei saavutettukaan, tarjoaa koe silti arvokasta tietoa siitä, miten liean jarrutusmekanismi toimii avaruusolosuhteissa.
Aiheesta lisää ESAn sivuilta (englanniksi)
Lisää tietoa avaruusliekakokeesta ESAn sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Dawn laukaistiin onnistuneesti
Dawn-luotain laukaistiin onnistuneesti eilen matkaan Delta II -raketilla Cape Canaveralin avaruustukikohdasta Floridasta. Luotaimen määränpäänä ovat asteroidivyöhykkeen suuret asteroidit Ceres ja Vesta.
Luotaimella on edessään 4,8 miljardin kilometrin pituinen matka. Ensimmäiselle kohteelleen Vestalle alus saapuu vuonna 2011 ja Cerekselle 2015.
Dawn tulee havaitsemaan asteroidien muotoa, pinnan topografiaa, alkuaine- ja mineraalikoostumusta sekä etsimään vettä sisältäviä mineraaleja. Käyttämällä samoja mittalaitteita kahdessa eri kohteessa tutkijat voivat tehdä luotettavammin vertailevaa tutkimusta ja selvittää millaiset olot vallitsivat aurinkokunnan alkuaikoina.
Lue lisää Dawn-luotaimen kotisivuilta (englanniksi)
Katso myös aiheeseen liittyvä aiempi uutinen
Vastaa
Kiina lähettää luotaimen Kuuhun
Kiinan on määrä vielä tänä vuonna aloittaa kuuohjelmansa toden teolla lähettämällä oma Chang’e I -luotain Kuuta kiertävälle radalle. Luotaimen on määrä muun muassa kuvata Kuun pintaa ja mitata sen alkuainekoostumusta.
Koska kyseessä on Kiinan ensimmäinen Maan kiertoradan ulkopuolelle suuntautuva lento, sen merkitys uuden teknologian testaamisessa on vähintään yhtä suuri kuin tutkimuksen tieteellinen anti. Laukaisuun käytettävä raketti LM-3A on aiemmin tehnyt yhdeksän onnistunutta lentoa.
Kiinan seuraava hanke kuututkimuksen saralla on laskeutuva luotain, sen jälkeen näytteen haku Maahan, ja joskus 2020-luvulla olisi vuorossa miehitetty lento.
Muita lähitulevaisuuden kuuluotaimia ovat Intian Chandrayaan ja USAn Lunar Reconnaissance Orbiter vuonna 2008, Intian Chandrayaan 2 vuosina 2010 tai 2011, sekä Venäjän Luna-Glob vuonna 2012. Japani laukaisi Selene-luotaimen kohti kuuta syyskuun 14. päivänä. Perille luotaimen on määrä saapua lokakuun 3. päivä.
Apollo-lentojen jälkeen unohduksiin jäänyt Kuu on siis saamassa lähivuosina vierailijoita enemmänkin. Suurena mielenkiinnon kohteena tällä hetkellä on vesi, jonka löytyminen Kuusta olisi valtava helpotus tuleville miehitetyille lennoille ja mahdolliselle pysyvälle kuuasemalle. Vettä voisi käyttää paitsi juomavetenä, myös hengitysilman ja rakettipolttoaineen valmistamiseen.
Yksi Kuusta etsittävä aine on Helium-3-isotooppi. Tämä Maassa harvinainen aine on yleisempi Kuussa. Helium-3 soveltuu fuusioreaktorin polttoaineeksi. Siksi sen noutaminen Kuusta saattaa tulevaisuudessa olla jopa taloudellisesti kannattavaa.
Lue aiheesta lisää Kiinan avaruushallinnon sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Avaruus muokkasi bakteereista entistä tuhoisampia
Kansainvälinen tutkijajoukko huomasi, että Atlantis -sukkulan mukana avaruudessa käyneet salmonellabakteerit olivat palattuaan huomattavasti tartuntakykyisempiä kuin maankamaralla pysyneet verrokit. Havainto kiinnostaa erityisesti niitä, jotka suunnittelevat avaruusalusten elämänylläpitojärjestelmiä.
Astronauttibakteerit (Salmonella typhimurium) tappoivat puolet koehiiristä kolme kertaa pienemmällä porukalla kuin Maassa pysyneet bakteerit. Se on kuitenkin vielä hämärän peitossa, miksi avaruuden painottomuus tekee bakteereista entistä elinkelpoisempia.
Eikä sitäkään osata vielä tämän kokeen perusteella sanoa, tuleeko kaikista bakteereista tehokkaampia tappajia avaruudessa,vai vaikuttaako avaruusmatkailu voimistavasti vain tiettyihin lajeihin.
Lisää asiasta Naturen englanninkielisessä uutisessa.
Vastaa
Soho kuvasi kolmannen kerran palaavan komeetan
Maan ja Auringon välissä kiertävä Soho-luotain teki historiaa kuvaamalla sen kuvien perusteella löydetyn komeetan jo kolmatta kertaa. Soho on kaikenkaikkiaan löytänyt jo yli 1350 komeettaa, mutta vain 190 niistä on tähän mennessä luokiteltu jaksolliseksi.
Kolmannen kerran palannut komeetta on ristitty nyt nimellä P/2007 R5. Se on komeetaksi hyvin himmeä ja sen keskuskappaleen kooksi on arvioitu noin 100-200 metriä. Komeetta kuitenkin kirkastui Aurinkoa lähestyessään miljoonakertaiseksi, mikä antaa todisteita siitä, että kappaleesta purkautuu kaasua ja pölyä.
”Kyseessä saattaa olla hävinneen komeetan ydin”, selostaa Sohon komeettaohjelmaa johtava Karl Battams. Tämäntyyppiset kappaleet ovat menettäneet lähes kaiken jään eivätkä siksi luo kovin suurta komaa tai pyrstöä. Hyvin lähellä Aurinkoa kiertävät ja siten lyhyen periodin omaavat komeetat sulavat aurinkokunnan aikaskaalassa nopeasti pois ja siksi niitä on vähän.
Suurin osa lähelle Aurinkoa tulevista komeetoista on hyvin pitkäjaksollisilla radoilla, eikä niistä aina voida olla edes varmoja palaavatko ne takaisin. Jaksolliseksi luokiteltavalla komeetalla on oltava määritelmän mukaan alle 200 vuoden kiertoaika ja siitä täytyy olla kaksi havaintoa eri ohituksilta. Tunnetuin palaava komeetta on Halley, jonka periodi on 76 vuotta.
Vaikka Soholla riittää havainnoitavia komeettoja Auringon suunnalla, näkyy paljain silmin komeettoja taivaalla korkeintaan muutama vuoden aikana. Seuraava mahdollisesti paljain silmin tarkkailtavaksi kirkastuva komeetta on C/2007 F1 (LONEOS), joka kulkee Karhunvartijan tähdistön alaosan läpi lokakuun puolivälissä.
Lue aiheesta lisää ESAn sivulta (englanniksi)
Tietoa komeetasta C/2007 F1 (LONEOS) (englanniksi)
Vastaa
Dawn-luotain laukaistaan vihdoin matkaan
Suurimpia asteroideja tutkimaan matkaava Dawn-luotain (ks. T+a 5/07) on laukaisualustallaan valmiina lähtöön. Luotainta yritettiin laukaista jo kesä-heinäkuussa, mutta tekniset ongelmat ja huono sää estivät silloin luotaimen lähdön. H-hetki koittaa näillä näkymin torstaina 27. syyskuuta kello 14.14-14.43 Suomen aikaa. Laukaisua voi seurata suorana lähetyksenä Nasa-TV:n kautta.
Dawnin tehtävänä on analysoida olosuhteita aurinkokunnan alkuaikoina 4,5 miljardia vuotta sitten tutkimalla kahta suurta asteroidia, Cerestä ja Vestaa. Asteroidien uskotaan säilyneen lähes muuttumattomina miljardeja vuosia.
Luotaimen ionimoottori mahdollistaa suuremmat ratamuutokset kuin millään sitä edeltävällä aluksella ja Dawnista on määrä tulla ensimmäinen luotain, joka tutkii kahta eri aurinkokuntamme kappaletta niiden kiertoradoilta.
Dawnin aikataulun mukaan luotain piti laukaista jo 26. syyskuuta, mutta huono sää on estänyt teknikoita tankkaamasta Delta II -kantoraketin toista vaihetta. Luotaimen laukaisuikkuna on auki lokakuun puoliväliin asti, joten viivytyksillekin on vielä varaa. Delta II on luotettavin länsimaisista raketeista, sillä jo 75 sen peräkkäistä laukaisua kymmenen viime vuoden aikana ovat onnistuneet.
Dawnin on tarkoitus tehdä lähiohitus Marsista maaliskuussa 2009 ja ensimmäiseen kohteensa, Vestan, kiertoradalle sen on määrä saapua lokakuussa 2011. Asteroidivyöhykkeen kappaleista suurin, lähes tuhat kilometriä halkaisijaltaan oleva Ceres on vuorossa 2015.
Aiheesta lisää Nasan Dawn-luotaimen sivuilla (englanniksi)
Vastaa
Tähtiä syntyy galaksien ulkopuolellakin
Tutkijat ovat löytäneet suuren määrän nuoria ”orpoja” tähtiä galaksin taakseen jättämästä pölyn ja kaasun pilvistä. Löytö antaa aihetta uskoa, että galaksien ulkopuolella syntyvät tähdet ovat luultua yleisempiä.
”Kyseessä on yksi pisimmistä tämäntyyppisistä pyrstöistä, joita olemme nähneet”, kertoo tutkimusryhmän johtaja Ming Sun Michiganin yliopistosta. ”On myöskin käynyt ilmi, että kyseessä on merkki uudesta syntymästä, eikä tuhoutumisesta.”
Tutkijaryhmä havainnoi komeettamaista pyrstöä galaksin ESO 137-001 jäljessä käyttäen apunaan sekä kiertoradalla olevaa Chandra-röntgenteleskooppia että Chilessä sijaitsevaa SOAR-teleskooppia. Pyrstö on pituudeltaan 200 000 valovuotta eli kaksi kertaa Linnunradan halkaisijan verran.
Havaintojen mukaan galaksin kaasupyrstössä on syntynyt miljoonia uusia tähtiä. Tähän asti on uskottu, että tähden muodostuessa tarvittavan suuren kaasu- ja pölymäärän vuoksi niitä ei juurikaan syntyisi galaksien ulkopuolella. Tutkijat arvioivat tähtien syntyneen viimeisen 10 miljoonan vuoden aikana.
Lue aiheesta lisää Nasan Chandra-teleskoopin sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Tänään on syyspäiväntasaus
Tänään kello 12.51 on syyspäiväntasaus. Syyspäiväntasauksen aikaan Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle ja päivä ja yö ovat suunnilleen yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla.
Syyspäiväntasauksen tienoilla ennen aamun valkenemista näkyy eniten myös sporadisia eli satunnaisia meteoreja. Tämä johtuu maapallon asennosta radallaan Auringon ympäri. Muutos ei ole kuitenkaan suuri, sillä hyvissä olosuhteissa voi näkyä 15 satunnaista meteoria tunnissa, mutta muun muassa valosaasteen takia kuitenkin käytännössä selvästi vähemmän.