Arkisto
- elokuu 2009
- heinäkuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- syyskuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- kesäkuu 2007
- toukokuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- marraskuu 2006
- lokakuu 2006
- syyskuu 2006
- elokuu 2006
STEREOn ensimmäiset kuvat julkaistiin
Aurinkoa eri suunnilta samanaikaisesti kuvaavan STEREO-luotainparin ensimmäiset kolmiulotteiset kuvat on nyt julkaistu. STEREO on lyhenne sanoista Solar Terrestrial Relations Observatory. Toinen luotaimista on maapallon edellä sen radalla ja toinen jäljessä.
”Auringon pinnanmuodoissa ei ole mitään vihjeitä etäisyyksistä, vaan piirteet näyttävät olevan samassa tasossa. Stereoperspektiivin aikaansaaminen tekee kaiken paljon helpommaksi”, kuvailee Aurinkotutkimusohjelman johtaja Russell Howard. ”STEREOn 3-D-kuvien avulla pystymme hahmottamaan Auringon materian ja energian virtoja paljon tarkemmin kuin 2-D-kuvista aiemmin. Tämä auttaa meitä tuntuvasti ymmärtämään monimutkaiset fysiikan ilmiöt.”
Nasan sivuilta löytyy runsaasti punavihreitä kuvia, joissa kolmiulotteisuus pääsee oikeuksiinsa. Katsottaessa niitä eriväristen linssien läpi katsoja pystyy hahmottamaan kolmiulotteisia muotoja. Tällaisia 3D-laseja voi ostaa esimerkiksi lehtikioskeista.
Lue aiheesta lisää Nasan sivulta (englanniksi)
LRO kartoittaa Kuun
Nasa valmistelee uutta kuuluotainta, Lunar Reconnaissance Orbiteria (LRO), laukaistavaksi vuoden 2008 lokakuussa. On jo aikakin, sillä Kuuta ei ole koskaan tutkittu läheskään yhtä tarkasti kuin Marsia. Nasan vuodelle 2018 suunnittelemaa miehitettyä kuulentoa varten tarvitaan tarkkoja kuvia laskeutumisalueesta.
LRO:n on tarkoitus asettua hyvin matalalle, vain 50 kilometrin korkeudella Kuun pinnasta käyvälle kiertoradalle. LRO:n kameran erotuskyky on tarkimmillaan ällistyttävät 0,5 metriä. LRO:n lennon on suunniteltu kestämään vuoden, mutta mikäli ongelmia ei ilmaannu, voidaan toimintaa jatkaa viisikin vuotta.
LRO:n mukana matkaan lähetetään myös pienempi luotain LCROSS (Lunar CRater Observation and Sensing Satellite). Raketin viimeistä vaihetta käytetään törmääjänä, jonka perässä LCROSS lentää ja tutkii törmäyksen nostattamaa kaasupilveä ennen kuin törmää itsekin Kuun pintaan. Tarkoituksena on etsiä merkkejä vedestä Kuun etelänavan kraattereissa sijaitsevalta, aina Auringolta varjossa olevalta alueelta.
Aiheesta lisää Nasan sivulta (englanniksi)
Vastaa
Avaruusaseman miehistö laskeutui
Avaruusaseman 14. miehistö, astronautti Michael Lopez-Alegria ja kosmonautti Mihail Tjurin, sekä avaruusturisti Charles Simonyi palasivat Maahan eilen kello 15.31 Suomen aikaa. Huonojen sääolosuhteiden takia laskeutumispaikkaa jouduttiin vaihtamaan ja paluuta siirtämään vuorokaudella eteenpäin.
Ennen paluuta miehistö perehdytti aseman 15. miehistön tehtäviinsä. Kosmonautit Fjodor Jurtshihin ja Oleg Kotov jäävät asemalle seitsemän kuukauden ajaksi. Miehistön kolmas jäsen astronautti Sunita Williams, palaa Maahan seuraavan sukkulalennon mukana joskus kesällä.
Charles Simonyi viipyi kiertoradalla 14 vuorokautta, ja on siten pisimpään lentänyt avaruusturisti. Aikaisempia avaruusasemalla vierailleita, lennostaan maksaneita turisteja ovat olleet Dennis Tito, Mark Shuttleworth, Gregory Olsen ja Anousheh Ansari.
Aiheesta lisää Nasan sivulla (englanniksi)
Vastaa
Tutkijat löysivät kokonaan uuden tähtityypin
Tutkijat ovat löytäneet majakan tavoin säännöllisiä radiopulsseja lähettävän ruskean kääpiön. TVLM 513 -nimisen ruskean kääpiön lähettämät radiopulssit ovat tuhansia kertoja voimakkaampia kuin oman Aurinkomme lähettämä radiosäteily. Kyse onkin täysin uudenlaisesta pulsarityypistä. Havainnot julkaistiin keskiviikkona Royal Astronomical Societyn kokouksessa.
Viimeisten 40 vuoden ajan tutkijat ovat yrittäneet selvittää miten samankaltaisia pulsseja lähettävien pulsareiden säteily syntyy. Pulsarien äärimmäisen voimakkaat magneettikentät sekä hiukkasten valtavat nopeudet ovat kuitenkin tehneet mallintamisesta erittäin vaikean ongelman. Nyt havaitun ruskean kääpiön kohdalla käynnissä uskotaan olevan samankaltainen mekanismi, mutta paljon pienemmässä ja ennen kaikkea helpommin mallinnettavassa mittakaavassa.
Tutkimuksessa ruskeaa kääpiötä seurattiin kahdella eri taajuudella 10 tunnin ajan. Molemmilla taajuuksilla havaittiin kirkaspulssi hieman alle kahden tunnin välein. (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruuden numerossa 4/2007)
Lue lisää tutkimuksen julkaisseen Irlannin yliopiston sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Nasa suunnittelee neljää sukkulalentoa kuluvalle vuodelle
Nasa julkisti seuraavan sukkulalennon laukaisuaikatauluksi kesäkuun 8. päivän. Kyseisen lennon lisäksi on suunnitteilla vielä kolme eri lentoa tälle vuodelle. On mahdollista, että osa lennoista lykkääntyy ensi vuoden puolelle.
Yllättävä raekuuro vahingoitti laukaisualustallaan olleen Atlantis-sukkulan polttoainetankkia helmikuussa ja lykkäsi tämän vuoden ensimmäistä lentoa yli kolmella kuukaudella. Korjausten uskotaan valmistuvan kesäkuun alkuun mennessä, mutta tarvittaessa lennon laukaisuikkuna jatkuu vielä heinäkuun puoliväliin asti.
Kaikki avaruussukkulan lennot tehdään Kansainväliselle avaruusasemalle lukuunottamatta vuoden 2008 syyskuulle suunniteltua Hubblen korjauslentoa. Vuodelle 2008 lentoja on listattu kuusi kappaletta, vuodelle 2009 viisi ja vuodelle 2010 kolme. ISS:n valmistuttua 2010 on sukkula tarkoitus poistaa käytöstä. Sen seuraajan, Orion-miehistöaluksen, suunnitellaan lentävän miehitettynä vuonna 2014.
Aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Suunnitellut sukkulalennot Nasan sivuilla (englanniksi)
Vastaa
Tähtitieteilijät kartoittavat planetaarisia vaara-alueita
Tähtitieteilijät ovat arvioineet superkuumien tähtien aiheuttamia vaara-alueita planeettojen muodostumiselle. Spitzer-avaruusteleskoopin havaintojen mukaan tällaisen alueen säde on noin 1,6 valovuotta. Sitä lähempänä olevat potentiaaliset planeetat höyrystyvät avaruuteen.
”Tähdet liikkuvat avaruudessa jatkuvasti ja jos ne viipyvät liian kauan vaara-alueilla ne tuskin pystyvät koskaan muodostamaan planeettoja”, arvioi Zoltan Balog Arizonan yliopistosta Tucsonista. Löydöistä on apua kun kartoitetaan olosuhteita, joissa mahdollisesti elämän mahdollistavat eksoplaneetat voivat syntyä.
Jo aikaisemmin on osoitettu, että protoplanetaariset kiekot voivat tuhoutua noin miljoonassa vuodessa, jos liian lähellä niitä sijaitsee O-spektriluokan tähti. Sinertävinä näkyvien O-luokan tähtien säteilymaksimi on ultravioletin alueella ja tämä suurienerginen säteily höyrystää vähitellen läheisten kylmempien tähtien ympärillä olevien protoplaneettojen pölyn ja kaasun, joka sitten häviää tähtituulen mukana kauemmas avaruuteen.
Aiheesta lisää Nasan sivulta (englanniksi)
Vastaa
15.4. tulipallon lentoradan mallinnus valmistui
PÄIVITETTY 18.4. KELLO 10.08. Huhtikuun 15. päivän tulipallon lentoradan mallinnus on valmistunut. Myöhemmin malliin voi tulla enää lähinnä pieniä tarkistuksia. Oheinen kartta ja karttalinkit tämän uutisen alaosassa on nyt päivitetty.
Kiinnostavin alue on Haapaveden ja Kärsämäen välinen seutu. Hieman isommat kappaleet ovat todennäköisesti Haapaveden ja pienemmät muruset Kärsämäen suunnalla.
Alueella on eilen vierailtu ensimmäistä kertaa. Jarmo Moilanen ajoi putoamisalueen ytimen läpi. ”Ensi alkuun tarkistin kiikarilla peltoja mahdollisten ilmeisten putoamisten varalta”, Moilanen kuvaili yhdeksän tuntia kestänyttä etsintää. ”Aivan kuten odotin, tämä on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Positiivista on se, että seutu on suomalaisittain suotuisaa etsintämaastoa. Lyhyttä sänkipeltoa on vielä toistaiseksi yllin kyllin.”
Vasta pudonneen meteoriitin pinta on kokonaan tai osittain ohuen mustan sulamiskuoren peitossa. Jos löydät epäilyksiä herättävän kiven, lähetä se tai pieni palanen siitä tutkittavaksi osoitteeseen Prof. Martti Lehtinen, Kivimuseo, PL64 (Physicum), 00014 Helsingin yliopisto.
Kiviä on hyvä käsitellä hansikkain ja laittaa ne heti muovipussiin (minigrip-tyyppinen ilmatiivis pussi on paras). Meteoriittikivestä ei ole ihmisille mitään vaaraa, mutta paljaista käsistä voi tarttua meteoriittiin analyysejä sotkevia aineita. Tärkeää on lähettää mukana mahdollisimman tarkka kuvaus tai karttamerkintä löytöpaikan sijainnista ja varautua siihen, että myöhemmin voi olla tarpeen näyttää löytöpaikka maastossa.
Moilasen Vaalan valvontakameran kuvaama 15.4. tulipallo on saanut valtavan suosion YouTube-palvelussa. Nyt se on katsottu jo yli 37 600 kertaa. Videon löytää tästä linkistä: http://www.youtube.com/watch?v=krS9d-30XDo .
Putoamisalueen kartta suuremmassa koossa:
1. Napsauta tästä linkistä suurempi kuva yllä olevasta putoamisalueen kartasta. Värjätty alue näyttää todennäköisimmän putoamisalueen, mutta yksittäisiä kappaleita voi olla myös sen ulkopuolella.
2. Napsauta tästä linkistä kuva kappaleen koko lentoreittiin Suomen yllä.
Esimerkkikuvia juuri pudonneista meteoriiteista (Norjassa):
2. Napsauta tästä esimerkkikuva Norjasta tavattuun noin puolikiloiseen meteoriittiin. Näin suuri saattaa vain yksi kaikkein kookkain kappale Haapaveden suunnalla olla. Suurin osa palasista on huomattavasti pienempiä. Kuvat Geotop
Vastaa
Gravity Probe B:n ensimmäiset tulokset julkaistiin
Stanfordin yliopisto on julkaissut ensimmäiset tulokset Gravity Probe B -satelliitin mittauksista. Satelliitin kiertoradalla tekemien mittausten on määrä näyttää toteen, pitävätkö Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian kaksi avaruuden geometriaa koskevaa ennustusta paikkansa.
”Arvioimme, että meillä kuluu vielä kahdeksan kuukautta mittausdatan täyteen analyysiin”, kertoo tutkija William Bencze. ”Silloin pääsemme nykyisen 0,1-0,05 kaarisekunnin tarkkuudesta 0,005 kaarisekuntiin per vuosi.” Nyt julkaistut välitulokset ovat yhtäpitäviä teorian kanssa sadasosan mittaustarkkuudella.
Gravity Probe B:n mittausten analysointi on hidasta, koska datasta täytyy poistaa mittausjärjestelmän aiheuttamat häiriöt, jotka koostuvat lähinnä satelliitin asentoa avaruudessa säätelevien gyroskooppien toimintaan liittyvistä mekaanisista ilmiöistä.
Aiheesta lisää Stanfordin yliopiston sivulta (englanniksi)
Vastaa
Meteoriittien todennäköisin putoamisalue siirtyi kaakkoon
PÄIVITETTY 16.4. KELLO 21.33. Sunnuntain vastaisen yön suuren tulipallon mallinnos etenee päivä päivältä. Tämänpäiväinen malli on tuonut meteoriitin kappaleita selvästi lähemmäs tulipallon tulosuuntaa. Ellipsin muotoinen, virhelähteet huomioiva putoamisalue on nyt Haapaveden ja Kärsämäen suunnalla.
Oheinen kartta edustaa tämänhetkistä tilannetta mallinnoksessa. Mallin edelleen tarkentuessa julkaisemme myöhemmin etsintäkartan, joka näyttää alueen teistön ja analyysia siitä, minkä kokoisia kappaleita voi etsiä miltäkin alueelta.
Mallinnos sinällään on äärimmäisen hidasta käsityötä, jossa pitää tehdä lukuisia korjauksia, kuten huomioida esimerkiksi erilaiset kameroiden kuvakenttiin vaikuttavat tekijät, tuulen vaikutus kappaleisiin niiden putoamisen viimeisten 1-20 kilometrin aikana, päämassan sirpaloituminen ilmakehässä ja kappaleiden koon vaikutus.
Tämänaamuinen hieno uutinen oli meteoroidin kokoarvion kaksinkertaistuminen. Ilmakehän tuliseen syleilyyn saapui peräti 20-kiloinen kappale avaruudesta. Ilahduttavasti myös maahantulomassa on aiemmin arvioitua suurempi. Lähinnä Haapaveden ja Kärsämäen suunnalle, osin Pyhäjärvelle on pudonnut yhteensä noin parin kilon verran meteoriitteja.
Voimakkaan sirpaloitumisen takia kohteiden kokohaarukan oletetaan edelleen olevan lähinnä muutamista kymmenistä grammoista kenties yhteen puolikiloiseen asti. ”Hyvin pieniä kappaleita on maastossa selvästi enemmän kuin suuria”, kuvaili matemaatikko Esko Lyytinen tulipallotyöryhmästä.
Mistä etsiä meteoriittia?
Tilanne alkaa olla mielenkiintoinen mahdollisten kenttäetsintöjen kannalta. Suuremmat kappaleet ovat oletettavasti pudonneet Haapaveden keskustan tuntumaan tai Haapaveden ja Kärsämäen välimaastoon. Hyvin pienet muruset sijoittuvat Kärsämäki-Pyhäjärvi-suunnalle. Mallin tarkkenemisen myötä syntynyt vihantilaisten tappio on siis koitumassa sen kaakkoisten naapurien voitoksi.
Tulipallomallin ja maahanputoamisalueen odotetaan edelleen tarkkenevan, mutta muutokset käyvät tästedespäin pienemmiksi. ”Kärsämäen ja Pyhäjärven välisen tien seudulle on pudonnut paljon kappaleita, mutta mallin mukaan ne ovat etupäässä pieniä hitusia”, Lyytinen tulkitsi tänään illalla. Tulipallon lentorata myötäili lähes täsmälleen Kärsämäen ja Pyhäjärven välistä tieosuutta, mutta tälle alueelle pudonneet murut näyttävät nyt yksinkertaisesti liian pieniltä.
Jarmo Moilanen pitää lupaavimpana lähtökohtana mahdollisimman isojen kappaleiden etsimistä lähinnä Haapaveden suunnalta, tulipallon lentoreitin linjalta. ”Vaikka ne ovat harvassa erittäin laajalla alueella, niiden löytäminen ei ole niin vaikeaa kuin hyvin pienten kivien”, Moilanen arvioi tänään. ”Kaiken kaikkiaan onnistuminen vaatii melkoista onnenpotkua. Suomessa etsintämaastot ovat niin vaikeita.”
Jo yli 31 500 tulipallovideon katsojaa
Ennätyksellisen suuren verkkoliikenteen takia Moilasen Vaalan valvontakameran kuvaama tulipallovideo jouduttiin siirtämään YouTube-palveluun, josta sen voi katsoa seuraavasta linkistä: http://www.youtube.com/watch?v=krS9d-30XDo .
Videota on käyty siellä katsomassa jo yli 31 500 kertaa. Samaan yhteyteen YouTuben käyttäjät ovat tuoneet kuvalinkkejä aitoihin tulipallovideoihin muualta maailmasta (kuten myös pari fiktiivistä elokuva-animaatiota suurten asteroidien osumisesta maapalloon).
Ursan tulipallotyöryhmälle on saapunut runsaat puolitoistasataa havaintoa sunnuntain vastaisen yön tulipallosta. Katso pidempi uutinen huhtikuun 15. päivän tulipallosta hieman alempana tällä samalla uutissivulla.
Vastaa
MGS-luotaimen menetyksen syy julkistettiin
Nasa on julkistanut tutkimuksen syistä, jotka johtivat Mars Global Surveyor -luotaimen (MGS) menetykseen viime vuoden marraskuussa. Mars oli tuolloin ollut Auringon toisella puolella, eikä tietoliikenneyhteyttä voitu ylläpitää. Yhteys menetettiin yllättäen, kun luotainta oltiin palauttamassa normaalitoimintaan 2. marraskuuta. ”Aluksen menettäminen oli seurausta tietokonevirheestä. Virhe tapahtui viisi kuukautta ennen akkujärjestelmän pettämistä”, kertoi Dolly Perkins, Nasan Goddardin avaruuslentokeskuksesta.
Raportin mukaan ongelma sai alkunsa, kun luotaimen ohjelmistoa päivitettiin kesäkuussa 2006. Asennonsäätöohjelmistoon pääsi mukaan koodivirhe. Virhe ilmeni vasta marraskuussa, kun MGS:lle lähetetty komento johti luotaimen kääntymiseen väärään suuntaan, jolloin vikatilan seurauksena akut eivät pystyneet latautumaan tarpeeksi toimintaa varten. Kymmenen toimintavuotensa aikana, MGS tuotti enemmän tietoa Marsista kuin yksikään luotain sitä aikaisemmin. Tällä hetkellä Marsin kiertoradalla oleva Mars Reconnaissance Orbiter jatkaa Marsin kartoitusta huomattavasti MGS:ää paremmalla erotuskyvyllä.
Aiheesta lisää Nasan sivulta (englanniksi)