Arkisto
- elokuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- syyskuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- kesäkuu 2007
- toukokuu 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- marraskuu 2006
- lokakuu 2006
- syyskuu 2006
- elokuu 2006
Betelgeusen viereltä löytyi valtava kaasupilvi
Betelgeuse-tähdestä erkaantunut kaasu on muodostanut lähes oman aurinkokuntamme pituisen pilven. Asia paljastui kun tutkijat kartoittivat jättiläistähden lähiympäristön ennätysmäisen tarkasti.
1 000 kertaa Aurinkoa suurempi Betelgeuse on yksi kookkaimmista tunnetuista tähdistä. Samalla se on myös yksi kirkkaimmista tähdistä säteillen enemmän kuin 100 000 Aurinkoa.
Nyt löydetty kaasusuihku ulottuu vähintään kuuden Betelgeusen halkaisijan päähän tähdestä. Etäisyys vastaa Auringon ja uloimman planeetan Neptunuksen välimatkaa.
Viereisessä taiteilijan kuvassa tähdestä erkaantuva kaasupilvi on merkitty sinisellä. Kuvan reunassa on vertailun vuoksi samassa mittakaavassa kaavio omasta aurinkokunnastamme.
Löytö auttaa ymmärtämään superjättiläistähden elämän loppuvaiheita. Mittaukset tehtiin Euroopan eteläisen observatorion VLT-teleskoopilla.
Katso suurempi kuva.
Aiheesta lisää ESOn sivuilla (englanniksi)
Jupiterin törmäysarpi näyttää hajoavan kahtia
Asteroidin tai komeetan palasen synnyttämä tuore törmäysjälki Jupiterin kaasukehässä saattaa jakaantua kahtia. Musta piste on hiljalleen venynyt ja kehittänyt kaksi ydintä. Myös törmäysarven koko on selvästi kasvanut.
Erikoinen muodostelma löydettiin vain vajaat kaksi viikkoa sitten. Tämän jälkeen niin ammattiastronomit kuin tähtiharrastajatkin ovat kuvanneet törmäysjälkeä aktiivisesti.
Hubble-avaruusteleskoopin kuvat paljastivat jo aiemmin, että korkealla puhaltavat Jupiterin tuulet ovat muokanneet jäljen muotoa. Kaasukehän rauhattomuuden takia ei olekaan yllätys, että musta läikkä saattaa jakaantua kahteen tai useampaan osaan.
Jupiterin törmäyksestä sekä kaasuplaneettojen havainnoinnista lisää tulevassa Tähdet ja avaruus -lehdessä 5/2009
Tuoreita kuvia Jupiterista Mike Hoodin kotisivuilla
Aiheesta lisää Spaceweather.com-uutissivustolla (englanniksi)
Vastaa
Endeavour jätti jäähyväiset avaruusasemalle
Endeavour-avaruussukkula irrottautui eilen illalla Kansainvälisestä avaruusasemasta. Sukkulan on tarkoitus laskeutua perjantaina Floridassa sijaitsevaan Kennedyn avaruuskeskukseen.
Sukkulalennon aikana suoritettiin viisi onnistunutta avaruuskävelyä, asennettiin uusia pattereita sekä saatiin loppuun japanilaisen Kibo-laboratorion rakentaminen. Seuraavan kahden päivän aikana sukkulan miehistö varmistaa Endeavourin lämpökilven kunnon ja testaa laskeutumisjärjestelmät.
Sukkulan mukana Maahan palaa 133 päivää avaruusasemalla viettänyt japanilainen Koichi Wakata. Tämän tilalle osaksi aseman kuusihenkistä miehistöä jäi amerikkalainen astronautti Timothy Kopra. Seuraavaksi asemaan kiinnittyy venäläinen Progress-huoltoalus.
Aiheesta lisää Nasan sivuilla (englanniksi)
Vastaa
Uusi pienten vihreiden galaksien luokka löytyi
Galaxy Zoo -projektin avulla varhaisesta universumista on löytynyt pienten vihreiden galaksien luokka. Projektissa tavalliset ihmiset käyvät läpi tutkijoiden ottamia valokuvia ja arvioivat kuvissa näkyvien galaksien ominaisuuksia.
Harvinaiset galaksit ovat 1,5–5 miljardin valovuoden etäisyydellä, kymmenen kertaa omaa galaksiamme pienempiä ja sata kertaa kevyempiä. Yllättäen näissä varhaisissa minigalakseissa syntyy kuitenkin tähtiä kymmenen kertaa niin nopeasti kuin Linnunradassa.
Näitä vihreiden herneiden lempinimen saaneita kohteita löytyi miljoonan galaksin joukosta yhteensä vain 250 kappaletta.
”Yksikään ihminen ei olisi voinut tehdä tätä yksin”, kommentoi tutkimusta johtanut Carolin Cardamone Yalen yliopistosta. ”Vaikka olisimme onnistuneet käymään läpi 10 000 valokuvaa, olisimme törmänneen vain muutamaan vihreään herneeseen, emmekä olisi tunnistaneet niitä omaksi galaksiluokaksi.”
Aiheesta lisää Yalen yliopiston sivuilla (englanniksi)
Galaxy Zoo 2 -projekti (englanniksi)
Vastaa
Hubble kuvasi Jupiterin törmäysarven
Hubble-avaruusteleskooppi on kuvannut Jupiterista löydettyä tuoretta törmäysjälkeä. Jäljen uskotaan syntyneen pienen komeetan tai asteroidin iskeydyttyä jättiläisplaneettaan reilu viikko sitten.
Kuva otettiin uudella WFC 3 -kameralla, joka asennettiin Hubbleen toukokuussa suoritetun huoltolennon yhteydessä. Samalla kuva oli ensimmäinen huoltolennon jälkeen otettu tieteellinen otos. Nasan mukaan kameraa ei ole ehditty vielä täysin kalibroida, mutta kuva todistaa huoltolennon onnistuneen.
Nasassa työskentelevä Amy Simon-Miller arvioi törmääjän olleen halkaisijaltaan usean jalkapallokentän kokoinen. Törmäyksessä vapautuneen energian uskotaan olleen tuhansia kertoja kuuluisaa vuoden 1908 Tunguskan räjähdystä voimakkaampi.
Katso suurempi kuva. Aiheesta lisää tulevassa Tähdet ja avaruus -lehdessä 5/2009 sekä Nasan sivuilla (englanniksi)
Vastaa
Ionimoottori veisi Marsiin 40 päivässä
Tutkijat testaavat uutta moottoritekniikkaa, joka toimiessaan voisi lyhentää matka-ajan Marsiin vain 40 päivään. Lyhytkestoisella matkalla miehistön altistus avaruuden haitalliselle säteilylle jäisi pieneksi ja astronauttien lähettäminen punaiselle planeetalle olisi paljon helpompaa.
Nykyisillä kemiallisilla rakettimoottoreilla matka Marsiin kestää noin kuusi kuukautta. Uuden huiman matkanopeuden salaisuus ovat ionimoottorit kuten kehitteillä oleva VASIMR. ”Se lienee kaikkien aikojen suurin suprajohtava plasmalähde,” kertoo Jared Squire moottorin rakentaneesta Ad Astra -yrityksestä.
Ionimoottoreita on jo käytetty muutamissa aurinkokuntaluotaimissa, mutta VASIMR olisi jopa sata kertaa entisiä tehokkaampi. Se käyttää uudentyyppistä, radiotaajuuksilla toimivaa generaattoria kiihdyttämään varattuja hiukkasia. Moottoria on tarkoitus päästä testaamaan avaruudessa ensimmäistä kertaa vuonna 2012 tai 2013.
Aiheesta lisää New Scientist -lehden sivulla (englanniksi)
Vastaa
Astronautit suorittivat neljännen avaruuskävelynsä
Endeavour-sukkulan astronautit suorittivat viime yönä jo neljännen avaruuskävelynsä Kansainvälisellä avaruusasemalla. Yli seitsemän tuntia kestäneen kävelyn aikana vaihdettiin neljä 170 kiloa painavaa paristoa.
Edellisellä eli kolmannella avaruuskävelyllä koettiin todellisia hankaluuksia, kun hiilidioksiditaso astronautti Chris Cassidyn avaruuspuvun sisällä kasvoi liian korkeaksi. Tuolloin kävely jouduttiin keskeyttämään puoli tuntia etuajassa.
Aiemmin tällä viikolla astronautti David Wolf opasti myös, miten avaruuskypärä päässä aivastetaan oikeaoppisesti. ”Tähtää mahdollisimman alas. Muuten aivastus sotkee näkymän, eikä lasia pysty puhdistamaan.” Wolf joutui kyseisen ongelman eteen sukkulalennon toisella avaruuskävelyllä.
Viimeinen eli viides STS-127-lennon avaruuskävely on tarkoitus suorittaa maanantaina. Suunnitelmien mukaan Endeavour palaa 16-päiväiseltä lennoltaan Maahan 31. heinäkuuta.
Lisää avaruusaseman tapahtumista Nasan sivuilla (englanniksi)
Vastaa
Suuri ”saippuakupla” kuvattiin avaruudesta
Avaruudesta on löytynyt aivan jättiläismäiseltä saippuakuplalta näyttävä muodostelma. Viime viikolla viralliseksi nimekseen PN G75.5+1.7 saanut kohde on todellisuudessa niin sanottu planetaarinen sumu.
Planetaariset sumut syntyvät, kun elämänsä loppuvaiheissa oleva tähti puhaltaa uloimmat kerroksensa avaruuteen. Kuvassa näkyvä sumu on muodostunut jo kauan sitten, sillä tutkijat löysivät kohteesta havaintoja kuudentoista vuoden takaa. Tässä ajassa sumun koko ei näytä suuremmin muuttuneen.
Planetaariset sumut ovat usein muodoltaan symmetrisiä, mutta lähes täysin pyöreä saippuakuplasumu päihittää toverinsa. Tutkijat epäilevätkin, että kyseessä saattaa olla sylinterin muotoinen planetaarinen sumu, jota satumme katsomaan suoraan ylhäältä.
Katso kuvia muista upeista planetaarisista sumuista
Aiheesta lisää Mount Wilson Observatoryn sivuilla (englanniksi)
Vastaa
Kuoleva jättiläistähti saattoi mahdollistaa Maan elämän
Uuden tutkimuksen mukaan nuoren Auringon lähellä sijainnut jättiläistähti on vaikuttanut ratkaisevasti Maan ja muiden planeettojen koostumukseen. Kuusi kertaa Auringon massainen tähti olisi varhaisista meteoriiteista havaittujen radioaktiivisten aineiden lähde.
”Miljoonan vuoden kuluessa aurinkokunnan muodostumisesta radioaktiiviset aineet hajosivat. Tämä lämmitti kiviä, joiden sisälle ne olivat jääneet loukkuun,” selittää tutkija Maria Lugaro Monashin yliopistosta Australiasta. Radioaktiivisilla aineilla on yhteys Maan elämän muodostumiseen, sillä maapallon veden uskotaan olevan pääosin peräisin näistä aurinkokunnan ensimmäisistä suurista kivikappaleista.
Seuraavaksi Lugaro työtovereineen aikoo tutkia, kuinka yleistä on, että syntyvän aurinkokunnan lähellä sattuu sijaitsemaan kuoleva jättiläistähti. ”Tätä kautta saamme lopulta tietoa siitä, millä todennäköisyydellä muiden aurinkokuntien maankaltaisilla planeetoilla on vettä”, hän summaa.
Aiheesta lisää Monashin yliopiston sivuilla (englanniksi)
Vastaa
Aasian auringonpimennystä seurattiin haastavissa oloissa
Aasiassa on juuri katseltu kuluvan vuosisadan pisintä auringonpimennystä. Tyynen valtameren yllä täydellinen pimennys kesti jopa 6 minuuttia ja 39 sekuntia. Monsuunikauden pilvet peittivät useimmissa paikoissa näkymän ilmiöön ja verraten harvat onnistuivat näkemään täydellisen vaiheen.
Intiassa ja Nepalissa pimennyksen uskotaan olevan hyvä enne, jos sitä seuraa pyhästä vedestä käsin. Ihmisiä kerääntyi tuhansittain pieniinkin jokiin ja lampiin. Kiinassa tiedotusvälineet arvioivat miljoonien kansalaisten siirtyneen täydellisyysvyöhykkeelle.
Tähdet ja avaruuden -lukijamatkalla olleet 78 suomalaista kokivat dramatiikkaa pilvisen ja sateisen Shanghain eteläpuolella. Vesisateen yhä kestäessä pilvipeite oheni ratkaisevasti vain kymmenkunta minuuttia ennen auringonsirpin kapeutumista täydelliseksi pimennykseksi.
Esiin tulivat Kuun laaksojen läpi helminauhana näkyneet Auringon viimeiset säteet ja seuraavaksi Kuun varjo ympäröi Hangzhoun lahden. Yön pimeyden keskellä Auringon koronan rengasmainen hohde puhkesi näkyviin yläpilvien läpi. Vuosisadan pisin pimennys päättyi ”timanttisormus”-ilmiön timanttiin, joka loisti 10 000 kertaa täyttäkuuta kirkkaampana pisteenä Hangzhoun lahden ylittävän maailman pisimmän sillan yllä.
Lähes kaikki Shanghain seudulla liikkuneista ulkomaisista pimennysretkikunnista epäonnistuivat jäätyään liian paksujen pilvien alle. Ilmiön onnistuivat näkemään Hangzhoun itäpuolella sijaitsevan 36-kilometrisen sillan eteläpäässä suomalaiset, puolalaiset ja yhdysvaltalaisen Sky & Telescope -lehden ryhmä.
Katso myös auringonpimennysvideo BBC-uutistoimiston sivuilla (englanniksi)
Aiheesta lisää BBC:n sivuilla (englanniksi)