Arkisto
- elokuu 2009
- heinäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- syyskuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- kesäkuu 2007
- toukokuu 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- marraskuu 2006
- lokakuu 2006
- syyskuu 2006
- elokuu 2006
Nasa julkaisi maailmanlaajuisen korkeuskartan
Nasa on julkaissut tähän asti tarkimman vapaasti saatavilla olevan maailmanlaajuisen korkeuskartan. Japanin talousministeriön kanssa yhteistyönä julkaistu data kattaa maailman lähes kokonaan 83 asteen etäisyydelle päiväntasaajasta 30 metrin erotustarkkuudella.
”Tämä on täydellisin yhtenäinen maailmanlaajuinen digitaalinen korkeusdata, joka on vapaasti saatavilla”, kehuu Aster-projektin tutkija Woody Turner. ”Tämä ainutlaatuinen datasetti hyödyttää käyttäjiä ja tutkijoita monenlaisissa tehtävissä, jotka tarvitsevat korkeus- ja maastotietoja.”
Tähän asti tarkin vapaasti saatavilla oleva topografiakartta oli sukkulalennolla tehty tutkakartoitus, joka ulottui vain 60. leveysasteelle. Tämän vuoksi joissakin Nasan tarjoamissa ohjelmissa, kuten Nasa World Windin ensimmäisissä versioissa ei ollut tarkkaa korkeusdataa Suomesta.
Nyt julkaistua dataa voidaan soveltaa useissa ilmaisohjelmissa, kuten esimerkiksi erilaisissa lentosimulaattoreissa ja virtuaalikartoissa. Google Earth -ohjelma käyttää toistaiseksi kaupallista saman tarkkuusluokan dataa.
Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Ulysses-aurinkoluotain lopettaa toimintansa
Aurinkoa läheltä tutkinut Ulysses-luotain kytketään pois päältä yli 18 vuoden toiminnan jälkeen. ESAn ja Nasan yhteistyönä rakennettu luotain on yksi kauimmin koskaan toimineista avaruusaluksista. Syynä lopettamiseen on ydinpariston vähitellen heikennyt tehotuotto.
”Tiistai tulee olemaan hyvin surullinen päivä kun lähetämme viimeiset käskyt Ulyssekselle”, luonnehtii ESAn puolesta luotaimen käyttöjohtajana toimiva Nigel Angold. ”Olen kuitenkin hyvin ylpeä siitä, että olemme päässeet näin pitkälle lähes kahden vuosikymmenen aikana. Sen pitkäikäisyys on näyte kansainvälisen yhteistyön kestävyydestä.”
Ulysses laukaistiin matkaan avaruussukkula Discoveryn kyydissä lokakuussa 1990. Se ohjattiin tekemään lähiohitus Jupiterista ja sen jälkeen rata vei Ulysseksen kolmelle lähiohitukselle Auringosta. Etenkin lähellä Auringon napa-alueita tehdyt mittaukset toivat paljon lisätietoa kotitähtemme toiminnasta.
Lue lisää ESAn sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Jumiutunut Spirit jatkaa tutkimuksiaan
Marsin hiekkaan juuttunut Spirit-kulkija on pystynyt jatkamaan tieteellisiä havaintojaan. Nasa miettii parhaillaan menetelmiä, joilla kulkija voitaisiin saada taas liikkumaan.
”Onni onnettomuudessa on, että alue on eräs mielenkiintoisimmista paikoista, joissa Spirit on käynyt”, arvioi Spiritin tutkimuslaitteiden asiantuntija Ray Arvidson. ”Pystymme paikanpäällä tutkimaan jokaista kerrosta, jokainen mielenkiintoinen pyörien paljastama kerros on eri värinen.”
Kerrostumat sisältävät tulivuoritoiminnan synnyttämää hiekkaa sekä sulfaatti- ja piipipitoisia hiekkoja, jotka ovat luultavasti tuulen levittämiä.
Spirit juuttui hiekkaan huhtikuussa kun se ajoi alueelle, jossa ohuen tumman pintahiekkakerroksen alla oli upottavampia vaaleampia hiekkakerroksia. Pyörät ovat uponneet yli puolivälinsä syvyydelle hiekkaan.
Toinen Spirit-kulkijan etupyöristä jumiutui jo yli kolme vuotta sitten. Ongelman vuoksi kulkija on liikkunut takaperin ja on Opportunityä huomattavasti rajoitetumpi liikkuvuudeltaan.
Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Jääkausien ja galaktisen kierron yhteyttä epäillään
Uusi tutkimus kyseenalaistaa hypoteesin siitä, että jääkausien esiintyminen ja Auringon liike Linnunradan spiraalihaarojen läpi olisivat yhteydessä toisiinsa.
Tähän asti yhtenä pääsyistä maapallon pitkäaikaisiin lämpötilavaihteluihin on pidetty Nir Shavivin ja Ján Veizerin vuonna 2003 esittämää teoriaa. Sen mukaan Linnunradan spiraalihaarojen alueella esiintyvä suurempi kosmisten säteiden määrä olisi vastuussa Maan ilmaston hyvin pitkäaikaisista muutoksista.
Spitzer-avaruusteleskoopin havaintojen mukaan galaksimme kierteishaarat ovat kuitenkin rakenteiltaan epäsäännöllisempiä kuin aiemmin on luultu. Näin ollen Auringon paikan vaihtelu suhteessa spiraalihaaroihin ei voi olla niin tasaista kuin on oletettu. Näin ollen se ei voine selittää tasaisesti 140 miljoonan vuoden sykleissä tapahtuneita ilmastomuutoksia.
Eräs galaktinen vaihtoehto hyvin pitkäaikaisten ilmastonmuutosten synnylle voisi sen sijaan olla Auringon liike suhteessa galaksin ratatasoon. Aurinkokunta sukeltaa aika ajoin läpi galaksimme ratatason, jossa on esimerkiksi enemmän tähtienvälistä pölyä kuin samaisen tason ylä- ja alapuolella.
Lue lisää Physicsworldin sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Tulivuorenpurkaus kuvattiin avaruusasemalta
Kansainvälisen avaruusaseman astronautit ihailivat aitiopaikalta Sarychevin tulivuoren purkausta. Kuriilien saarilla sijaitseva tulivuori syöksi tuhkaa taivaalle kesäkuun 12. päivänä alkaneen aktiivisuutensa aikana.
Vain vähän aikaa räjähdysmäisen purkauksen jälkeen otetussa kuvassa erottuva valkea pilvi on vesihöyryä, joka lauhtuu noustessaan korkealle tuhkapatsaan yläpuolella. Tuhkapatsas on juuri nousemassa lauhdepilven läpi astronauttien ottamissa kuvissa.
Kuvassa tulivuoren rinnettä alas vyöryy pyroklastinen tuhkapilvi, joka sisältää tuhkaa, sulan laavan pisaroita ja purkauskaasuja. Eräs mielenkiintoisista yksityiskohdista on myös tulivuoren ympärille syntynyt pyöreä aukko ympäröivään pilviverhoon. Tutkijat eivät ole yksimielisiä sen syntymekanismista.
Purkauspilven kolmiulotteisuus ja liike käyvät hyvin ilmi Nasan kokoamasta animaatiosta, jossa liikkuva avaruusasema tarjoaa näkymän hieman eri suunnista.
Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Punasini-laseilla katsottava 3D-kuva purkauksesta (englanniksi)
Kuvista koostettu animaatio avaruusaseman liikkuessa
Vastaa
Enceladuksen pinnan alla voi olla sula meri
Saturnuksen Enceladus-kuun sisuksista purkautuvista jääsuihkuista on saatu uutta tietoa. Kuun etelänavan tiikeriraitoina tunnetulta alueelta purkautuvista jäähileistä on löytynyt suoloja, jotka viittaavat siihen, että nestemäistä vettä on suuria määriä kuun sisuksissa.
Suolojen määrän perusteella tutkijat uskovat sen liuenneen kivikerroksista nestemäiseen veteen pitkän ajan kuluessa. Havainnon myötä myös suihkujen syntyprosessin ymmärrys on parantunut.
”Alkuperäinen käsitys siitä, että purkaukset ovat väkivaltaisia geysirejä on muuttumassa”, kuvailee Frank Postberg Max Planck instituutista Saksasta. ”Nyt ne näyttävät enemmän tasaisilta höyryn ja jään suihkuilta, jotka virtaavat suuresta vesialtaasta.”
Postbergin ryhmän tutkimus julkaistiin tänään ilmestyvässä Nature-lehdessä. Tutkijat eivät vielä ole varmoja, ovatko kyseessä vain nestemäisen veden taskut jääkuoren ja kiviytimen välissä vai löytyykö kuun sisältä kokonainen sula valtamerikerros.
Cassini-luotain on tehnyt Enceladuksesta useita lähiohituksia, joiden aikana on tutkittu kuun jäägeysirien koostumusta. Enceladus on halkaisijaltaan noin 500 kilometriä ja kiertää Saturnusta kaksi kertaa planeetan halkaisijan etäisyydellä.
Lue lisää ESAn sivuilta (englanniksi)
Nasan uutinen aiheesta (englanniksi)
Vastaa
Haumeaa tutkitaan Hubblen avulla
Erikoinen Haumea-kääpiöplaneetta paljastaa tutkijoille vähitellen yksityiskohtiaan. Eniten tietoa antavat Haumean kuiden ylitykset, joita seurataan maanpäällisten kaukoputkien lisäksi myös vastikään huolletun Hubblen avulla.
Haumean kaksi pientä kuuta, Hiʻiaka ja Namaka tekevät mahdolliseksi yksityiskohtaisen tiedon saamisen Haumean muodosta. Kääpiöplaneetan löytäjä Mike Brown Caltechista organisoi havaintoja kuiden ylikuluista.
Hubblen parin viikon kuluttua tehtävien havaintojen toivotaan parantavan huomattavasti kääpiöplaneetan tuntemusta. Toistaiseksi kuiden ylitysaika toisistaan tunnetaan vain noin viiden tunnin tarkkuudella, mutta Hubblen avulla sen uskotaan parantuvan vai muutamaan sekuntiin. Sen ansiosta myös Haumean muodon arviot tarkentuvat.
Haumea ja sen kuut lienevät syntyneet suurten törmäysten tuotteena miljardeja vuosia sitten. Myös muita saman törmäysperheen kappaleita on löydetty. Törmäyksen tarkempi ymmärtäminen voisi selittäää Haumean outoa muotoa sekä sitä, miksi sen pinnalla ei vaikuta olevan pölyä lainkaan.
Lue lisää Space.com:in sivuilta (englanniksi)
Tietoa Haumeasta ja sen kuiden ylikuluista Mike Brownin sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Nasan luotaimet ohittavat tänään Kuun
Viisi päivää sitten laukaistut Nasan LRO ja LCROSS -luotaimet ohittavat tänään Kuun. Tapahtumaa voi seurata Nasan nettivideoiden kautta iltapäivällä. LCROSS-luotain lähettää kuvia suorana lähetyksenä.
Lähiohituksen yhteydessä LRO asettuu Kuuta kiertävälle ellipsiradalle, jonka korkeus lasketaan myöhemmin noin 50 kilometriin.
LCROSS sekä siinä kiinni oleva Centaur-rakettivaihe sen sijaan ohjataan Kuun gravitaation avulla laajalle Maata kiertävälle radalle, joka on lähes kohtisuorassa Kuun ratatasoon nähden. Tällainen rata mahdollistaa myöhemmin törmäyksen jyrkässä kulmassa lähelle Kuun etelänapaa.
Törmäys Kuun pintaan tapahtuu 9. lokakuuta ja sen toivotaan paljastavan mahdollisia Kuun etelänavan alueen jääesiintymiä. Ikuisen varjon kraattereissa ja lähellä etelänapaa komeettatörmäyksistä peräisin oleva jää pystyisi säilymään pitkiä aikoja.
Nasa TV:n videolähetys lähiohituksesta starttaa kello 12.30 Suomen aikaa ja ratamanooveri aloitetaan kello 12.47. Suoraa videokuvaa LCROSS-luotaimesta sekä sen telemetriatietoja lähetetään noin kello 16.
Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Animaatio ja kuvia LCROSS-luotaimen radasta (englanniksi)
LCROSS-luotaimen videolähetys (alkaa noin kello 16.10) (englanniksi)
Vastaa
Lähitähden räjähdys polttaisi Maan ilmakehää
Nasan johtama tutkijaryhmä arvioi tähdissä tapahtuvien purkausten vaarallisuutta Maan elämälle. Tutkimus on alansa laajin ja käsittelee erilaisia vaaran aiheuttajia, kuten lähistöllä tapahtuvia supernovia tai hypernovia ja niiden luomia gammapurkauksia.
”Yritämme päästä entistä tarkempaan arvioon siitä, miten vaarallinen tietynlainen tapahtuma olisi”, kertoo Brian Thomas Washburnin yliopistosta Kansasista. ”Gammapurkaus voisi vahingoittaa Maata vakavasti vielä 6500 valovuoden etäisyydeltä.”
Suuri gammasäteiden määrä polttaisi osan ilmakehän typestä ja hapesta typpioksidiksi ja vaurioittaisi otsonikerrosta. Etenkin kasviplankton kärsisi tilanteesta ja sen väheneminen vaikuttaisi koko biosfääriin.
Tutkijat uskovat, että 450 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut lajien joukkokato saattoi aiheutua tällaisesta tapahtumasta.
Lue lisää Nasan Astrobiology magazinen sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Turistilentojen avaruussataman rakennustyöt aloitettiin
Uuden Meksikon autiomaassa on aloitettu ”Avaruussatama Amerikka” -hankkeen rakennustyöt. Kyseessä on ensimmäinen täysin siviilikäyttöön rakennettava avaruuskeskus, jota käytetään turistien lennättämiseen avaruuden rajoille.
”Rakennustöiden aloittaminen on suuri virstanpylväs Virgin Galacticille, joka investoi yli 300 miljoonaa dollaria uuteen avaruuslaukaisujärjestelmään, jota operoidaan Avaruussatama Amerikasta sen avauduttua”, selostaa yhtiön pääjohtaja Will Whitehorn.
Virgin Galactic kehittelee parhaillaan SpaceShipTwo-alusta yhdessä Scaled Composites -yhtiön kanssa. Avaruuden rajalle matkansa varanneita turisteja on jo yli 200. Lennot aloitetaan aikaisintaan vuonna 2011.
Virgin Galactic -yhtiön sivut (englanniksi)