Arkisto
- elokuu 2009
- heinäkuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- syyskuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- kesäkuu 2007
- toukokuu 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- marraskuu 2006
- lokakuu 2006
- syyskuu 2006
- elokuu 2006
Meteoriittilöytö kertoo maankuorta muistuttavasta asteroidista
Varhaisessa aurinkokunnassa oli asteroideja, joiden ulko-osien koostumus muistutti maapallon kuorikerrosta. Arvostetussa Nature-lehdessä viime viikolla julkaistu tutkimus perustuu kahden Etelämantereelta löytyneen meteoriitin analyysiin.
”Erikoista näissä kivissä on niiden koostumus, joka muistuttaa maapallon mantereiden kuoresta löytyvää andesiittia”, kertoo James Day Marylandin yliopiston geologian osastolta. ”Koskaan aiemmin ei ole löydetty tällaisia meteoriitteja.”
Kyseessä ei voi olla maapallolta tai joltain muulta kiviplaneetalta avaruuteen lentäneistä kappaleista. Meteoriittikivien oksidien isotooppikoostumus nimittäin tukee juuri asteroidia niiden alkuperäisenä lähteenä.
Lue lisää Marylandin yliopiston sivuilta (englanniksi)
Vanhasta tähtijärjestelmästä löytyi jälkiä planeettojen törmäyksestä
Tutkiessaan auringonkaltaista tähteä BD+20 307 tutkijat ovat löytäneet viitteitä kahden kiviplaneetan törmäyksestä. Löytö on yllättävä, sillä kyseessä on miljardeja vuosia vanha tähtijärjestelmä. Protoplaneettojen ja planeettojen keskinäisiä kolereita tapahtuu nuorissa tähtijärjestelmissä. Vanhoissa tähtijärjestelmissä planeettojen pitäisi olla oman aurinkokuntamme tapaan vakailla radoilla.
”Se on kuin Maa ja Venus olisivat törmänneet toisiinsa. Tutkijat eivät ole koskaan aiemmin nähneet mitään vastaavaa”, kertoi löydön julkaissut Benjamin Zuckerman Yhdysvaltain tähtitieteellisen seuran (AAS) kokouksessa Long Beachissä Kaliforniassa. ”Nähtävästi suuria katastrofaalisia törmäyksiä voi syntyä myös täysin kehittyneessä planeettajärjestelmässä.”
BD+20 307 on kaksoistähtijärjestelmä, mutta tutkijat uskovat, että syy planeettakolariin on vielä tuntematon himmeä kolmas tähti. Mahdollinen kolmas tähti samassa järjestelmällä on voinut tuottaa painovoimahäiriön, joka on johtanut kahden planeetan keskinäiseen törmäykseen. Teoria on uskottava, sillä suurimmalla osalla kaksoistähdistä tiedetään olevan vielä kolmas tähti kumppaninaan. (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä no 2/2009)
Aiheesta lisää Universe today -uutissivustolla (englanniksi)
Vastaa
Pöly vihjaa vieraista kiviplaneetoista
Tutkijat ovat löytäneet pölyä kuuden kuolleen tähden ympäriltä. Löytynyt pöly näyttää olevan samankaltaista materiaalia kuin mistä maapallo on muodostunut. Tulokset julkistettiin Yhdysvaltain tähtitieteellisen seuran (AAS) kokouksessa Long Beachissä Kaliforniassa.
Kuolleet tähdet ovat niin sanottuja valkoisia kääpiötähtiä, jollaiseksi Aurinkokin tulee muuttumaan elämänsä loppuvaiheilla. Kivisten planeettojen materiaalia muistuttavan pölyn puolestaan uskotaan olevan liian lähelle tähteä joutuneiden ja siksi hajonneiden asteroidien jäännöksiä.
Havainnot tehtiin Spitzer-avaruusteleskoopilla. Kaksi samanlaista aurinkokuntaa tunnettiin jo aiemmin, joten nyt löydetyt kuusi uutta kohdetta nostavat tämänkaltaisten tunnettujen järjestelmien määrän jo kahdeksaan. Kyseessä ei siis voi enää olla vain harvinainen poikkeus. Havainnot viittaavatkin siihen, että kiviset planeetat tähtien ympärillä ovat yleisiä.
Aiheesta lisää Spitzer-avaruusteleskoopin sivuilla (englanniksi)
Vastaa
Vahva kosminen kohina askarruttaa Nasaa
Nasan tutkimusryhmä raportoi löytäneensä arvoituksellisen vahvan kosmisen radiokohinan. Löytö tehtiin analysoimalla stratosfääripallon mukana 40 kilometrin korkeuteen lennätetyn ARCADE-laitteen mittauksia.
”Maailmankaikkeus heitti meille yllätyksen”, kommentoi Alan Kogut Nasan Goddardin avaruuslentokeskuksesta. ”Sen sijaan, että olisimme löytäneet odottamamme heikon signaalin, löysimmekin kohinaa, joka oli kuusi kertaa voimakkaampaa kuin kukaan oli ennustanut.”
Kohinan alkuperä on pystytty rajaamaan kotigalaksimme ulkopuolelle, mutta tämän kosmisen radiotaustasäteilyn lähde on vielä mysteeri. Tutkimusryhmän mukaan kyseessä eivät myöskään voi olla radioaallonpituuksilla aktiiviset galaksit.
ARCADE on ensimmäinen laite, joka on pystynyt havainnoimaan taivasta radioaaltojen alueella tarpeeksi suurella tarkkuudella löydetyn signaalin huomaamiseksi. Sen antureiden lämpökohinan vähentämiseksi ne upotettiin nestemäiseen heliumiin, joka kylmensi anturit 2,7 kelviniin eli samaan lämpötilaan kuin kosminen taustasäteily.
Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Mustat aukot syntyivät ennen galakseja
Mustat aukot syntyivät maailmankaikkeuteen ensin, ja vasta sitten galaksit kehittyivät mustien aukkojen ympärille. Tulos julkistettiin tällä viikolla Yhdysvaltain tähtitieteellisen seuran (AAS) kokouksessa Long Beachissä Kaliforniassa.
Useimpien galaksien keskustoissa tiedetään lymyävän supermassiivinen musta aukko. Mustan aukon ja sitä ympäröivän galaksin välillä tiedettiin olevan selvä yhteys, koska galaksin keskuspullistuman massa on aina noin tuhat kertaa sen keskellä olevan mustan aukon massa. Tätä yhteyttä kuitenkin kutsuttiin kosmiseksi muna vai kana ongelmaksi, sillä tutkijat eivät tienneet kehittyvätkö supermassiivinen musta aukko ja galaksi yhdessä vai onko toisen syntyminen seurausta toisen olemassa olosta.
Nyt julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että nuoressa universumissa mustat aukot olivat kehityksessään edellä, ja siten siis luultavasti säätelivät myös galaksin kasvua. Tutkijoiden mukaan seuraava suuri haaste on selvittää tarkemmin, millä keinoilla keskustan suuri musta aukko ja ympäröivä galaksi käytännössä vaikuttavat toistensa kasvuun.
Aiheesta lisää Spaceref-uutissivustolla (englanniksi)
Vastaa
Chandra kuvasi supernovajäänteen muutoksia
Nasan Chandra-röntgenteleskooppi on onnistunut havaitsemaan muutoksia Cassiopeia A:n supernovajäänteessä. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun supernovajäänteessä on pystytty havaitsemaan muutoksia, aiemmin havainnot ovat olleet vain staattisia. Tutkimus julkistettiin Yhdysvaltain tähtitieteellisen seuran (AAS) kokouksessa Long Beachissä Kaliforniassa
”Chandran avulla olemme havainnoineet Cassiopeia A:ta vain hyvin pienen aikaa sen elämänskaalassa, mutta olemme löytäneet ihmeellisiä ilmiöitä”, ylpeilee Smithsonianin observatoriossa työskentelevä Daniel Patnaude. ”Pystymme käyttämään havaintojamme oppiaksemme lisää tähden räjähdyksen seurauksista.”
Chandran ottamien röntgenalueen kuvien avulla on pystytty myös hahmottelemaan supernovajäänteen kolmiulotteista rakennetta. Vähitellen laajeneva kaasupilvi tuo avaruuteen raskaita alkuaineita, jotka myöhemmin toimivat uusien tähtien planeettojen rakennusaineina.
Cassiopeia A on planetaarinen sumu, joka on jäänne 330 vuotta sitten näkyneestä tähden supernovaräjähdyksestä. Se sijaitsee meistä noin 11 000 valovuoden etäisyydellä.
Lue lisää Harvard-Smithsonianin sivuilta (englanniksi)
Videoiksi koostettuja animaatioita muutoksista Chandra-röntgenteleskoopin sivuilla (englanniksi)
Vastaa
Linnunrata on yhtä iso kuin Andromeda
Uusi radioteleskooppitutkimus paljastaa Auringon kiertonopeuden kotigalaksissamme olevan viidenneksen luultua suurempi. Yllättävä tulos julkistettiin Yhdysvaltain tähtitieteellisen seuran (AAS) kokouksessa Long Beachissä Kaliforniassa ja sillä on radikaaleja seurauksia kuvaamme omasta kotigalaksistamme.
Auringon ja muiden tähtien nopeuksien avulla voidaan laskea galaksimme massa, joten nyt tehdyt havainnot viittaavat siihen, että Linnunrata olisi peräti 50 prosenttia ennen oletettua massiivisempi. Samasta syystä galaksimme on myös noin 15 prosenttia uskottua leveämpi.
Uusien lukujen valossa Linnunrata vaikuttaa olevan samaa kokoluokkaa naapurimme Andromedan kanssa. Aiemmin Andromedan galaksia pidettiin oman Paikallisen galaksiryhmämme suurimpana jäsenenä.
Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että useimmat tähtiä synnyttävät pilvet kiertävät Linnunradan keskustaa ennemminkin ellipsi- kuin ympyräradoilla. Galaksilla vaikuttaisi myös olevan neljä isoa spiraalihaaraa, joskin vanhoja tähtiä löytyy jostain syystä vain kahdesta niistä.
Tutkimus suoritettiin VLBI-laitteistolla, joka koostuu kymmenestä radioteleskoopista, joiden sijainnit ulottuvat Yhdysvaltain itärannikolta Karibian merelle ja Havaijiin asti. (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä numero 2/2009.)
Lue lisää Harvard-Smithsonianin CfA:n sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Komeetta Lulin kirkastunee paljain silmin näkyväksi
Aurinkoa parhaillaan lähestyvä komeetta tulee kirkastumaan himmeästi paljain silmin näkyväksi. Nimikoodia C/2007 N3 (Lulin) kantava komeetta kirkastuu ennusteiden mukaan magnitudin 6 kirkkauteen tammikuun lopussa ja saavuttaa maksimikirkkautensa, noin magnitudin 4,5, helmikuun puolivälissä.
Lulin on hyvin eksentrisellä radalla eli se käy erittäin kaukana Auringosta kauimmaisessa pisteessään. Komeetan aiemmasta vierailusta aurinkokunnan sisäosissa on luultavasti kymmeniä tuhansia vuosia.
Komeetan löysivät Quanzhi Ye ja Chi Sheng Lin heinäkuussa 2007. Nimensä komeetta sai Lin työskentelypaikan, Taiwanissa sijaitsevan Lulinin observatorion mukaan.
Tällä hetkellä komeetan kirkkaus on noin magnitudia 7,5 ja se on matalalla itätaivaalla juuri ennen Auringon nousua. Havaintomahdollisuudet paranevat kevään mittaan.
Etsintäohjeet sekä lisää aiheesta seuraavassa Tähdet ja avaruus -lehdessä 1/2009. Komeetan tiedot myös Seiichi Yoshidan sivuilla (englanniksi). Komeetan etsinkartta löytyy puolestaan Heavens-above.com-sivustolta.
Vastaa
Nasa kuvasi Phoenix-laskeutujaa
Nasa on kuvannut MRO-luotaimen HiRISE-kameralla Phoenix-laskeutujaa Marsin pinnalla. Joulukuun loppupuolella otettu kuva on ensimmäinen laskeutujasta sen lopetettua toimintansa marraskuun alussa.
Paikallista aikaa iltapäivällä otetussa kuvassa ei vielä näy huurretta planeetan pinnalla. Sitä kuitenkin oletetaan alkavan esiintyä pian ja laskeutuja voi peittyä parin kuukauden päästä jopa metrien paksuisen jään alle.
On erittäin epätodennäköistä, että Phoenix heräisi enää toimintakykyiseksi siinä vaiheessa kun kevät koittaa sen laskeutumisalueelle ja valoa olisi tarpeeksi aurinkopaneeleille.
Phoenix laskeutui Marsiin 26. toukokuuta. Se jatkoi toimintaansa ansiokkaasti huomattavasti kauemmin kuin sen suunnittelun vaatimat 90 solia eri Marsin vuorokautta. Pimenevä syksy napa-alueella heikensi vähitellen laskeutujan toimintamahdollisuuksia. Viimeinen tietoliikenneyhteys laskeutujaan saatiin 2. marraskuuta.
Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Katso suurempi kuva HiRISE-kameran sivuilta
Vastaa
Spiritille ja Opportunitylle tulee täyteen viisi vuotta Marsissa
Marskulkijat Spirit ja Opportunity juhlivat pian viisivuotista taivaltaan punaisen planeetan pinnalla. Tammikuun 4. ja 25. päivänä 2004 Marsiin laskeutuneet konkarimönkijät ovat palvelleet pidempään kuin kukaan uskalsi toivoa. Nyt ne ovat ottaneet suunnan kohti uusia tutkimuskohteita.
Marsin eteläisen pallonpuoliskon kevät on alkamassa. Marsin mennyt talvi oli erityisen hankala pölyn peittämälle Spirit-kulkijalle ja sen luultiin jo hyytyvän lopullisesti. Lisääntyvän auringonvalon myötä mönkijällä riittää taas virtaa uusiin haasteisiin.
Seuraavaksi Spirit suuntaa kulkunsa kohti Goddard-kraatteria sekä sen lähellä olevaa kumparetta. ”Goddard ei vaikuta törmäyskraatterilta”, kertoo Steve Squyres yhdysvaltalaisesta Cornellin yliopistosta. ”Arvelemme, että se on vulkaaninen räjähdyskraatteri. Se olisi jotain aivan uutta meille.”
Opportunity jatkaa puolestaan pitkää taivaltaan kohti Endeavour-kraatteria. Halkaisijaltaan parikymmenkilometrinen Endeavour on yli 20 kertaa suurempi kuin Victoria-kraatteri, jota tutkien Opportunity vietti viimeisimmät pari vuotta.
Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)