Arkisto
- elokuu 2009
- heinäkuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- syyskuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- kesäkuu 2007
- toukokuu 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- marraskuu 2006
- lokakuu 2006
- syyskuu 2006
- elokuu 2006
Spirit-kulkijalla on ongelmia
Marskulkija Spirit on kohdannut odottamattomia ongelmia tällä viikolla. Se ei käskystä huolimatta ole liikkunut paikaltaan, vaikka vastaakin muuten tietoliikenteeseen ja on pystynyt ottamaan muutamia kuvia.
”Meillä ei ole hyvää selitystä vielä sille, miksi Spirit on toiminut näin viime päivinä”, myöntää kulkijoiden käskytyksestä vastaava Sharon Laubach JPL:sta. ”Seuraava askeleemme on diagnosointi.”
Eräs mahdollinen selitys ongelmalle on kosmisten säteiden aiheuttama tilapäinen ongelma kulkijan muistikomponenteissa. Matkaa aiotaan yrittää jatkaa nyt viikonlopun aikana.
Spirit on muutenkin ollut epäonnisempi kuin kaksoiskappaleensa Opportunity. Spiritin toinen etupyörä lukkiutui vuonna 2006, mikä on hidastanut kulkijan matkaa. Spirit on myöskin joutunut pysähtelemään enemmän, koska käytettävissä olevaa tehoa ei ole ollut tarpeeksi.
Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Sade täytti Titanin järvet
Tutkijat ovat ensimmäistä kertaa havainneet sateen täyttävän vieraalla taivaankappaleella olevia järviä. Cassini-luotaimen kuvissa näkyy, miten Saturnuksen suurimman kuun Titanin pinnalla sijaitsevien hiilivetyjärvien muodot muuttuvat peräkkäisinä vuosina otettujen kuvien välissä.
Varhaisemmissa kuvissa järvien lähistöllä on suuria pilvimuodostelmia. Tutkijat uskovatkin, että nyt havaitut muutokset ovat syntyneet voimakkaiden sateiden seurauksena. Luultavasti samalla muodostui myös kokonaan uusia järviä.
Kuvassa mahdolliset uudet järvet on merkitty valkoisella ympyrällä ja lähistöllä edelleen näkyvät pilvet valkoisilla viivoilla. Löytö tehtiin Titanin eteläisiltä alueilta vuosina 2004 ja 2005 otetuista kuvista. Samalla julkaistiin myös päivitetty kartta Titanin pinnasta.
Aiheesta lisää Cassini-luotaimen sivuilla (englanniksi)
Vastaa
Asteroidi jäljittelee maapallon rataa
Maapallon läheltä on löydetty 10-metrinen asteroidi, jonka rata muistuttaa poikkeuksellisen paljon planeettamme rataa Auringon ympäri.
Samanlaisia Maan rataa tavalla tai toisella seuraavia asteroideja tunnetaan vain muutama kappale. Esimerkiksi nimen ”2003 YN107” saanut noin 20-metrinen asteroidi saapui Maan lähelle vuonna 1999 ja kiersi planeettaamme niin sanotulla korkkiruuviradalla seitsemän vuoden ajan.
Nyt löydetty, koodinimellä 2009 BD ristitty kohde tulee lähimmillään 644 000 kilometrin eli noin 1,6 Kuun etäisyyden päähän maapallosta. Tutkijoiden mukaan sen rataan ei liity törmäysvaaraa maapalloon. Alustavien arvioiden mukaan uusi seuralaisemme pysyy planeettamme lähettyvillä ainakin vuoden 2010 marraskuuhun asti.
Aiheesta lisää Universe Today -uutissivustolla
Vastaa
Jättiläisplaneettojen sisusta on luultua eksoottisempi
Uusien simulaatioiden mukaan aurinkokuntamme suurimpien planeettojen sisustoissa vallitsee oletettua eksoottisemmat olosuhteet. Lawrence Livermoren kansallisessa laboratoriossa tehdyssä tutkimuksessa keskityttiin vedyn ja heliumin käyttäytymiseen suuressa paineessa ja lämpötilassa.
”Simulaatioidemme tulokset viittaavat siihen, että suuri osa Saturnuksen sisustasta on olosuhteissa, joissa vedyn ja heliumin faasit erottuvat toisistaan”, selostaa simulaatioryhmässä työskennellyt Miguel Morales. ”Tämä voi selittää eron nykyään käytettyjen mallien ja havaintojen välillä.”
Ongelma nykyisin yleisesti käytetyissä malleissa on se, miten Saturnus voi säteillä noin kaksinkertaisen määrän energiaa siihen nähden, minkä se saa auringonvalosta.
Uusi hypoteesi on, että kun Jupiter ja Saturnus vähitellen jäähtyvät, vety ja helium eivät pysty sekoittumaan keskenään yhtä hyvin kuin aiemmin. Siksi heliumista koostuvat pisarat satavat alaspäin kohti planeetan keskustaa vapauttaen potentiaalienergiansa lämpönä.
Lue lisää Lawrence Livermore National Laboratoryn sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Nasa rakentaa ensimmäistä Orion-aluksen koekappaletta
Nasa valmistelee parhaillaan seuraavan sukupolven miehitetyn aluksensa ensimmäistä koelentoa. Kuluvan vuoden kesällä on tarkoitus suorittaa ensimmäinen laukaisutesti, jossa käytetään raketin ensimmäistä vaihetta viemään kapseli 40 kilometrin korkeuteen, mistä sen on määrä palata laskuvarjojen varassa mereen.
”Laukaisu kertoo meille, mitkä asiat ovat suunnittelussa oikein ja mitkä väärin”, kertoo testiprojektin varajohtaja Jonathan Cruz. ”Meillä on suuri luottamus alukseen, mutta tarvitsemme kahden minuutin lentodatan ennen kuin pystymme jatkamaan rakettikehityksen seuraavaan vaiheeseen.”
Orionin kantoraketin, Ares I:n, ensimmäinen vaihe koostuu muunnellusta avaruussukkulan apuraketista. Hyvin pitkän ja kapean raketin aerodynaaminen stabiilisuus on yksi testattavista asioista. Täysin kiinteää polttoainetta käyttävän moottorin soveltuvuus miehitettyihin lentoihin on myös joidenkin mielestä arveluttavaa.
Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Katso video testialuksen valmisteluista Nasan sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Tanskan tulipallo päätyi Itämeren ylle
Tammikuun 17. päivänä eteläisen Itämeren yllä lensi poikkeuksellisen kirkas tulipallo. Ilmiö oli parhaiten nähtävissä Etelä-Ruotsissa ja itäisessä Tanskassa, mutta se havaittiin myös Hollannista, Saksasta ja Puolasta käsin.
Kello 20.09 paikallista aikaa näkynyt tulipallo aiheutti runsaasti puheluja poliisille ja hätäkeskuksiin. Kappaleen lento oli kestänyt noin kahdeksan sekuntia ja sen aiheuttama paineaalto kuultiin voimakkaana pamauksena Tanskassa. Parissa vuorokaudessa ilmiöstä raportoi yli 400 silminnäkijää. Tulipallo tallentui valvontakameran kuviin Etelä-Ruotsin Skånessa. Videolla näkyy kuinka upea tulipallo katoaa pilvien taakse ennen kirkasta välähdystä. Kohde näkyi juuri ja juuri myös hollantilaisen meteorikameran kuva-alueen reunalla.
Tanskalainen astronomi Michael Linden-Vørnlen arvioi aiemmin, että kappale päätti lentonsa Itämeren yllä Tanskan edustalla. Mikäli kohteesta putosi meteoriitteja, niiden todennäköisin laskeutumisalue on Linden-Vørnlenin mukaan Lollandin ja Falsterin saarten eteläpuolella.
Ursan tulipallotyöryhmän matemaatikko Esko Lyytinen perehtyi tapauksen video- ja havaintomateriaaliin. Lyytisen mukaan kappaleen nopeus on ollut niin suuri, että se on voinut suurehkosta koostaan huolimatta tuhoutua kokonaan ilmakehässä.
Valvontakameran video tulipallosta ruotsalaisen Expressen-lehden nettisivuilla (alussa mainos)
Vastaa
Myös kaksoistähdillä on usein planeettoja
Uuden tutkimuksen mukaan planeettaköyhinä pidetyt kaksoistähdet saattavat olla planeettojen ympäröimiä suhteellisen usein. Painovoimasimulaatioissa pienimassainen planeetta sinkoutuu yleensä pois kahden massiivisen tähden läheltä. Planeettakunnat saattavat kuitenkin olla mahdollisia erityistapauksissa, esimerkiksi tähtien ollessa hyvin lähellä toisiaan.
”Uskomme, että tähtiä ympäröivä kaasu on varma todistusaineisto meneillään olevalle jättiläisplaneetan muodostumiselle kaksoistähtijärjestelmässä”, kertoo kuvausmenetelmiin erikoistunut Joel Kastner Rochesterin teknillisestä korkeakoulusta. ”Tutkimamme tähdet ovat niin lähellä toisiaan, että havaitsemamme molekyylit muistuttavat paljolti yksittäisten tähtien kiekkoja, ja tämä on linkki planeettojen synnylle yksittäisten ja kaksoistähtien ympärillä.”
Tutkimuksen havainnot tehtiin 30-metrisellä radioteleskoopilla. Kohteena oli 210 valovuoden etäisyydellä sijaitseva tähtijärjestelmä V4046 Jousimiehen tähdistössä. Sen tähdet ovat vain 10 miljoonaa vuotta vanhoja ja kiertävät toisiaan vain 10 Auringon halkaisijan päässä toisistaan.
Lue lisää Nasan Astrobiologian verkkolehden sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Kuu käänsi kasvonsa 3,9 miljardia vuotta sitten
Kuun kiertoaika on lukittunut niin, että sama puoli Kuuta osoittaa aina maapalloa kohti. Miljardeja vuosia sitten kiertolaisemme oli kuitenkin luultavasti kääntyneenä toisin päin, väittävät Mark Wieczorek ja Matthieu Le Feuvre.
Icarus-lehdessä julkaistu teoria perustuu Kuun kraattereiden lukumääriin. Koska kiertolaisemme nykyinen läntinen puoli on jatkuvasti menosuuntaan päin, pitäisi tällä puolella olla noin 30 prosenttia enemmän kraattereita itäiseen puoleen verrattuna. Ilmiötä voi verrata autolla ajoon sateessa – liikkuvan auton etuosaan iskeytyy selvästi enemmän vesipisaroita kuin takaosaan.
Kuussa kraattereita löytyy kuitenkin enemmän väärältä eli itäiseltä puolelta. Alueen kraatterit ovat myös keskimäärin tavallista vanhempia. Tutkijoiden mukaan kääntyminen on saattanut tapahtua noin 3,9 miljardia vuotta sitten suuren asteroiditörmäyksen myötä.
Aiheesta lisää New Scientist -lehden verkkosivuilla (englanniksi)
Vastaa
Sotilassatelliitit vakoilevat toisiaan
Yhdysvaltojen puolustusministeriö käyttää pieniä vakoiluluotaimia hajonneen satelliitin valokuvaamiseen. Vaikka nyt tutkimusten kohteena onkin Yhdysvaltojen oma, ohjusten laukaisua valvomaan rakennettu luotain, voidaan samoja menetelmiä käyttää myös varsinaiseen satelliittien vakoiluun.
”Enää ei ole montaakaan todella uutta asiaa, joita teemme avaruudessa, mutta tämä on ehdottomasti uutta”, sotilassovelluksia pohtivassa GlobalSecurity.Org-yhtiössä työskentelevä John Pike toteaa spaceflightnow.com-uutissivustolla.
Noin 40 000 kilometrin korkeudella työskentelevien pienten Mitex-luotaimien tehtävänä on siirtyä huomaamattomasti tutkittavan satelliitin läheisyyteen, ja lähettää kohteesta tarkkoja valokuvia Maahan. Teoriassa samankaltaiset sotilasluotaimet pystyisivät myös tekemään yllätyshyökkäyksiä vihollismaan satelliitteja vastaan.
Aiheesta lisää spaceflightnow.com-uutissivustolla (englanniksi)
Vastaa
Japani laukaisi kasvihuoneilmiötä tutkivan satelliitin
Japani laukaisi onnistuneesti GOSAT-satelliitin aikaisin perjantaiaamuna Suomen aikaa. Satelliitin tehtävänä on mitata kasvihuonekaasujen määrää ympäri maailmaa.
Satelliitti mittaa kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin ja metaanin määrää noin 56 000 pisteessä ilmakehässä 3 vuorokauden välein. Tämä on valtava parannus tarkkuudessa, sillä aiemmin lentokoneesta tehtäviä mittauksia on tyypillisesti suoritettu vain parissa sadassa pisteessä.
H-2A-raketilla suoritettua laukaisua yritettiin jo kahdesti aiemmin tällä viikolla, mutta sitä jouduttiin lykkäämään teknisten ongelmien vuoksi. Perinteiseen tapaan GOSATilla on länsimaisen nimensä lisäksi japaninkielinen nimi, IBUKI.
Myös Nasalla on valmisteilla oma hiilidioksidin määrää mittaava satelliittinsa, Orbiting Carbon Observatory (OCO), joka on määrä laukaista aikaisintaan helmikuun lopussa.
Lue lisää JAXAn sivuilta (englanniksi)