Arkisto
- elokuu 2009
- heinäkuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- syyskuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- kesäkuu 2007
- toukokuu 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- marraskuu 2006
- lokakuu 2006
- syyskuu 2006
- elokuu 2006
YK julisti vuoden 2009 kansainväliseksi tähtitieteen vuodeksi
Vuonna 2009 tulee kuluneeksi 400 vuotta siitä kun Galileo Galilei käytti kaukoputkea ensimmäisen kerran tähtitieteen tekemiseen. Tähtikaukoputken keksiminen aloitti huiman tähtitieteellisten löytöjen sarjan ja mullisti näin luonnontieteet sekä oman maailmankuvamme. Tämän kunniaksi YK julisti tällä viikolla vuoden 2009 kansainväliseksi tähtitieteen vuodeksi.
Reilun vuoden päästä alkava tähtitieteen vuosi tulee näkymään lukuisina tähtitieteeseen liittyvinä tapahtumina ympäri maailmaa. Suomessa Ursa ja maamme yli 40 tähtiharrastusseuraa ovat jo aloittaneet yhdessä yliopistojen sekä koulujen kanssa useiden tähtitieteen vuoteen liittyvien tapahtumien ja näyttelyiden suunnittelun.
Tapahtumien kautta varsinkin nuoret voivat omin havainnoin ja tutkimuksin hahmottaa maailmankaikkeutta ja asemaansa siinä. Jupiterin kuiden pimennyksiä havainnoimalla voi määrittää oman maantieteellisen sijaintinsa ja verrata verkossa tuloksia muiden nuorten saamiin tuloksiin. Monista kilpailuista haastavin lienee tehtävä suunnitella siirtokunta kiertoradalle tai vieraan planeetan pinnalle.
Kansainvälisen tähtitieteen vuoden yleiset sivut (englanniksi)
Spitzer arvioi planetaarisen sumun pölymäärän
Tutkijat ovat pystyneet mittaamaan supernovaräjähdyksessä syntyneen valtavan pölymäärän käyttämällä apunaan infrapunan aallonpituusalueen Spitzer-avaruusteleskooppia. Kyseessä on ensimmäinen kerta kun pölyn määrä pystyttiin arvioimaan tarkasti – sitä vaikuttaa olevan sumussa noin 10 000 Maan massan verran.
”Voimme todeta yksiselitteisesti, että havaitsemamme pöly syntyi Cassiopeia A:n räjähdyksessä”, selostaa Nasan Spitzer tiedekeskuksen Jeonghee Rho. ”Koska Cassiopeia A on omassa galaksissamme, pystymme tutustumaan sen yksityiskohtiin kunnolla.”
Pöly on välttämätöntä kiviplaneettojen ja myös elämän syntymiselle, sillä kaikki kehomme raskaammat alkuaineet ovat alun perin tähtipölyä. Maailmankaikkeuden ollessa nuori, ensimmäisen sukupolven tähdillä sitä ei vielä ollut.
Massiivisten tähtien supernovaräjähdykset levittävät avaruuteen pölyä, josta osa jatkaa kiertokulkuaan kerääntyen uusien kaasusta tiivistyvien tähtien ympärillä planeetoiksi.
Aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Marsnäytteen hakemista suunnitellaan
ESA ja Nasa suunnittelevat yhdessä robottiluotaimella tehtävää marsnäytteen hakemista miehitettyjen lentojen valmistelua varten. Vaikka Marsin olosuhteita ja pinta-aineksen koostumusta on analysoitu monen laskeutujan ja marskulkijan voimin, pystyttäisiin Marsia tutkimaan paljon paremmin, jos tutkijoilla olisi aito näyte käytössään Maassa.
”Marsnäytteen tutkimuksesta saatavat mahdolliset nykyiset tutkimushypoteesit kumoavat löydöt ovat meille ensiarvoisen tärkeitä”, selostaa Nasan marstutkimusohjelman johtaja Doug McCuistion. ”Työskentelemme saadaksemme lennon toteutettua seuraavan vuosikymmenen aikana. Kaikki avaruuslentoja tekevät valtiot on kutsuttu mukaan työryhmään.”
Kansainvälinen työryhmä on nimeltään IMARS (International Mars Architecture for Return of Samples). Seuraavina askeleina kohti näytteenpalautuslentoa ovat vaatimusten määrittelyt sekä näytteiden Maassa suoritettavan analyysin yksityiskohdat. Myös kansainvälisen yhteistoiminnan laajuus on vielä lyömättä lukkoon.
Aiheesta lisää ESAn sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Galaksi ampui naapuriaan
Jättiläismäisestä mustasta aukosta lähtenyt voimakas suihku näyttää törmäävän naapurissa olevaan galaksiin. Tutkijoiden mukaan tämä galaksista toiseen kulkeva suihku saattaa turmella sen tielle osuneet elämälle kelvolliset planeetat, mutta samalla myös lisätä tähtien syntyä.
Kohde tunnetaan nimellä 3C321 ja se koostuu kahdesta toisiaan kiertävästä galaksista. Nasan Chandra-avaruusteleskooppi on havainnut jättiläismäisen mustan aukon molempien galaksien keskustassa, mutta suuremmasta galaksista lähtee valtava suihku lähes suoraan kohti pienempää galaksia.
Mustien aukkojen suihkut sisältävät paljon voimakasta röntgen- ja gammasäteilyä sekä lähes valonnopeudella kulkevia hiukkasia. Yhdessä nämä voivat helposti tuhota eteen sattuvan planeetan otsonikerroksen sekä ylemmän ilmakehän tehden elämän planeetan pinnalla mahdottomaksi. Kyseisessä tapauksessa suihkun vaikutus on poikkeuksellisen suuri, sillä galaksit ovat vain noin 20 000 valovuoden päässä toisistaan. Tämä vastaa suunnilleen maapallon ja oman galaksimme keskustan välistä etäisyyttä.
Erikoista nyt havaitussa ilmiössä on myös sen lyhyt kesto. Havainnot viittaavat siihen, että törmäyksen alkamisesta on noin miljoona vuotta – kosmisessa mittakaavassa tapahtuma alkoi siis vain silmänräpäys sitten. Kyseessä on siten erittäin harvinainen ilmiö ja tutkijoille myös ainutlaatuinen tilaisuus tutkia mustien aukkojen suihkuja. (Aiheesta lisää seuraavassa Tähdet ja avaruus -lehden numerossa)
Lisää Chandra-teleskoopin sivuilla (englanniksi)
Vastaa
Integral kokosi kartan galaktisesta naapurustostamme
Euroopan avaruusjärjestön Integral-avaruusobservatorio on tehnyt tähän asti laajimman taivaan kartoituksen suurienergisten röntgensäteiden aallonpituusalueella. Havainnoista näkyy selvästi, miten epätasaisesti kohteet ovat sijoittuneet taivaalla.
Maailmankaikkeus on suuressa mittakaavassa melko tasainen, mutta parinsadan miljoonan valovuoden säteisessä lähinaapurustossamme havaitaan paljonkin epäsäännöllisyyttä. Tämän epähomogeenisuuden uskotaan johtuvan pienistä häiriöistä nuoren universumin syntyessä ja laajetessa.
Suurienergiset eli ”kovat” röntgensäteet läpäisevät kaasun täyttämät alueet eikä Linnunrata haittaa juurikaan niillä tehtyä kartoitusta toisin kuin ”pehmeillä” röntgensäteillä. Ylempi kartta on koottu Integral-luotaimen havainnoista ja esittää galaksiytimien tiheyttä eri suunnilla lähinaapurustossamme. Alempi vertailukartta on tehty maanpäällisten Auger-teleskooppien havainnoista yläilmakehään törmäävistä gammasäteistä.
Integral-avaruusobservatorio laukaistiin kiertoradalle lokakuussa 2002. Sen alun perin kaksivuotiseksi suunniteltua toiminta-aikaa pidennettiin aina vuoteen 2010 asti moitteettoman toimintansa ansiosta.
Aiheesta lisää ESAn sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Selene kartoittaa Kuun pintakoostumuksen
Japanilaisten Selene-kuuluotaimen ensimmäiset spektrianalyysit on julkaistu. Aiemmin ”Maan nousu”-kuvallaan suurta yleisöä haltioittaneen luotaimen on tarkoitus kartoittaa koko Kuun pinta spektrometrillaan sen mineraalijakauman selvittämiseksi.
Selenen spektrometri mittaa suoraan alaspäin luotaimen kiertäessä Kuuta 100 kilometrin korkeudessa. Instrumentin keilan leveys Kuun pinnalla on ainoastaan 500 metriä, joten vähitellen koottavasta kartasta tulee sangen erotuskykyinen.
Näkyvän valon ja infrapunan alueella tehtävät mittaukset auttavat tunnistamaan Kuun pinnan mineraalien jakaumaa. Maasta tehtävät mittaukset rajoittuvat vain meille näkyvään puoleen Kuusta ja ilmakehä haittaa suuresti tarkkaa analyysia. Tämän lisäksi luotain tekee mittauksia myös röntgen- ja gammasäteiden alueella. Näin saadaan äärimmäisen tärkeää tietoa Kuun synnystä ja evoluutiosta.
Aiheesta lisää Jaxan sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Ensimmäinen yritys vastasi Googlen kuuhaasteeseen
Viime viikolla Odyssey Moon -niminen yritys ilmoitti tavoitteestaan päästä Kuun pinnalle. Näin siitä tuli ensimmäinen Googlen 20 miljoonan dollarin Lunar X -palkintoa tavoitteleva ryhmä. Palkinnon saa ensimmäinen yksityisrahoitteinen yritys, joka kuljettaa onnistuneesti laskeutujan Kuun pinnalle ja lähettää sieltä kuvia maapallolle. Lisää rahaa olisi luvassa myös muiden tavoitteiden saavuttamisesta.
Kuussa näyttää olevan pian luotaimia ruuhkaksi asti, sillä useiden valtioiden avaruusjärjestöt ovat jo aiemmin ilmoittaneet suunnitelmistaan rakentaa lähivuosina lisää kuuluotaimia. Muun muassa Kiina, USA, Venäjä, Japani, Britannia sekä Intia ovat kaikki suunnittelemassa omia Kuuhun lähetettäviä avaruusaluksia. Näistä ainakin osan on tarkoitus myös laskeutua kiertolaisemme pinnalle.
Lue lisää Googlen Lunar X -palkinnon sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Avaruussukkula joutui jättiläishämähäkin uhriksi
Tämän viikon parhaimman palan avaruushuumoria tarjosi Digitoday-nettiuutislehti, joka kertoi kuinka avaruussukkula Atlantiksen laukaisukameran kuvaa seuraavat näkivät jättiläishämähäkin hyökkäävän aluksen kimppuun kesken lähtölaskennan.
”Hämähäkki ei kuitenkaan yrittänyt kaataa avaruussukkulaa vaikka siltä näyttikin ötökän tallustellessa 26 sekuntia kameran linssillä”, Digitodayn artikkelissa todetaan.
Alkuperäinen laukaisuvideo hämähäkkeineen YouTubessa
Leikelty humoristisempi versio äänillä
Lue myös Digitoday-uutissivuston artikkeli
Vastaa
Saturnuksen renkaat saattavat olla miljardien vuosien ikäisiä
Saturnuksella on saattanut olla ympärillään renkaat koko planeetan eliniän ajan. Tutkijat päätyivät tähän tulokseen analysoituaan Cassini-luotaimen uusia havaintoja.
Uusi ikäarvio on erittäin yllättävä, sillä aiemmin uskottiin, että renkaat säilyvät vain ehkä muutamia satoja miljoonia vuosia. Näin ollen renkaat olisivat olleet aurinkokunnan mittakaavassa vain lyhytaikainen ilmiö.
Cassinin tekemien havaintojen perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että renkaiden ikä vaihtelee hyvin paljon, ja niissä oleva materiaali uudistuu jatkuvasti. ”Me havaitsimme laajaa ja nopeaa renkaiden materian kierrättämistä, jossa kuita jatkuvasti hajoaa renkaiden hiukkasiksi, jotka sitten kerääntyvät yhteen ja uudelleen muodostavat kuut”, yhtenä Cassinin päätutkijoista toimiva Larry Esposito kertoo Nasan tiedotteessa.
Lue lisää Nasan sivustolta (englanniksi)
Vastaa
Europa-kuun jään paksuus arveluttaa tutkijoita
Jupiterin Europa-kuun jään paksuuden arvioimiseen on kehitetty uusia malleja. Kuun pinnan alla uskotaan piilevän sula valtameri, joka saattaisi muodostaa oivallisen ympäristön elämän esiintymiselle.
Uusien mallien kehittäminen on ollut mahdollista Europasta kerättyjen tietojen, kuten Galileo-luotaimen 90-luvulla tekemien tutkamittausten, massa-arvioiden ja magneettikenttämittausten avulla. Yksi mielenkiintoisimmista tutkittavista parametreista jään paksuuden lisäksi on valtameren suolapitoisuus.
Osa uusista Europaan liittyvistä oivalluksista on saatu Saturnuksen Enceladus-kuun geysirejä tutkimalla. Enceladuksella ei uskota olevan nestemäistä kerrosta, mutta vulkaaninen lämpö nousee silti sen pintaa peittävän jään raoista avaruuteen. Varmuutta Europan valtameren ominaisuuksista ei luultavasti saada ennen kuin sitä päästään tutkimaan paikanpäältä.
Moniin avoimista kysymyksistä olisi vastannut suunniteltu jättiluotain JIMO (Jupiter Icy Moons Orbiter), joka kuitenkin peruutettiin pari vuotta sitten osana Nasan rahoituksen siirtämistä tiedelennoista George W. Bushin ajamaan kuuohjelmaan. Toteutuessaan JIMO olisi kiertänyt vuoronperään useita Jupiterin suurista kuista ja tutkinut niitä voimakkaalla tutkallaan ydinreaktorinsa tarjoaman suuren tehon ansiosta.
Aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)