Arkisto
- elokuu 2009
- heinäkuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- lokakuu 2007
- syyskuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- kesäkuu 2007
- toukokuu 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- marraskuu 2006
- lokakuu 2006
- syyskuu 2006
- elokuu 2006
Uusin T+a ilmestyy maanantaina
Tämän vuoden viimeinen Tähdet ja avaruus -lehti ilmestyy maanantaina 3. joulukuuta.
Lehdessä 7/2007 esitellään ainutlaatuisen suurpurkauksen läpikäyneen Holmes-komeetan tarina, pohditaan minne kaikki maailmankaikkeuden antimateria on kadonnut ja kerrotaan Peruun iskeytyneen meteoriitin aikaansaamasta kraatterista.
Uusimmassa numerossa tutustutaan myös laukaisuikkunan käsitteeseen, tutkitaan erilaisia tapoja suojata avaruusmatkailijat kosmisilta säteiltä sekä kerrotaan miten suomalainen harrastaja Arto Oksanen onnistui löytämään gammapurkauksen jälkihehkun.
Ensi vuonna Tähdet ja avaruus -lehti tiivistää julkaisutahtiaan: lehti ilmestyy ensimmäistä kertaa kahdeksan numeron voimalla. Ursan jäsenmaksu, joka sisältää koko vuosikerran, tulee olemaan 37 euroa.
Tarkemman numeron 7/2007 sisällysluettelon näet tästä linkistä.
Myös Venuksessa salamoi
Euroopan avaruusjärjestön Venus Express -luotain on kerännyt ensimmäiset todisteet Venuksessa tapahtuvasta salamoinnista. Tulosten mukaan salamat saattavat räiskyä naapuriplaneetallamme jopa useammin kuin täällä maapallolla.
Aiemmin salamointia on nähty vain kolmella planeetalla. Maapallolla, Jupiterilla ja Saturnuksella salamointi liittyy vesipilviin. Venus on kuitenkin harvinainen poikkeus sillä siellä salamat syntyvät rikkihappopilvissä.
Uusin havainto on osa marraskuun 29. päivä Naturessa julkaistavaa Venus Expressin löydöistä kertovaa artikkelisarjaa. Lisää tietoa Venuksen salamoinnista löytyy Nasan sivuilta (englanniksi)
Vastaa
MRO kuvasi Marsin kuita
Marsin kuut Phobos ja Deimos on kuvattu käyttämällä Mars Reconnaissance Orbiter -luotaimen CRISM-kameraa.
Ensimmäisen kerran Marsin kuita kuvasivat Mariner 9 -luotain sekä Vikingien kiertolaisluotaimet. Luotainten mittauksista kävi ilmi, että kuut ovat hyvin tummia. Phobos heijastaa ainoastaan 5 prosenttia ja Deimos 7 prosenttia siihen osuvasta valosta, kun Maan Kuun heijastuskyky on 12 prosenttia.
Ensimmäisten luotainkuvien perusteella Marsin kuita pidettiin kondriitti-tyyppisinä asteroideina, jotka Mars on kaapannut painovoimallaan. Uudempien tutkimusten mukaan ne muistuttavat kuitenkin enemmän ulommasta aurinkokunnasta löytyviä D-tyypin asteroideja. Molemmat kuut ovat myös selvästi punertavampia kuin ensimmäisistä luotainkuvista aikoinaan pääteltiin.
Lähempänä kiertävä ja suurempi 21-kilometrinen Phobos näyttää Marsin pinnalta katsottuna halkaisijaltaan noin kolmasosan kokoiselta verrattuna Kuun näkymiseen Maasta. Kauempana kiertävä pienempi 12-kilometrinen Deimos taas erottuu vain kirkkaana tähtimäisenä kohteena.
Aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Kiina julkaisi luotaimensa ensimmäisen kuvan Kuusta
Kiinan avaruushallinto on julkistanut ensimmäisen kuvan lokakuun 24. päivä laukaistulta luotaimeltaan. ”Kuun kiertoradalla olevan Chang’e 1:n ensimmäinen kuva osoittaa kuuluotaimen olevan täydellinen menestys”, todetaan Kiinan avaruushallinnon sivuilla.
Chang’e 1 on tekniikaltaan huomattavasti Japanilaisten Kaguyaa yksinkertaisempi ja hieman pienempi kooltaan. Sen suunniteltu toiminta-aika on yksi vuosi.
Luotain kiertää Kuuta 200 kilometrin korkeudella ja sen erotuskyvyn on luvattu olevan parhaimmillaan 160 metriä Kuun pinnalla. Chang’e 1 on saanut nimensä kiinalaisen Kuuhun lentäneen jumalattaren mukaan.
Kiina suunnittelee kuusipyöräisen kuukulkijan laukaisemista vuonna 2012 ja ihmisen lähettämistä Kuuhun vuonna 2022.
Kuva Kiinan avaruushallinnon sivuilla
Chang’e 1 wikipediassa (englanniksi)
Vastaa
Avaruuskävelyllä tutkittiin aurinkopaneelien ongelmia
Kansainvälisen avaruusaseman komentaja Peggy Whitson ja lentoinsinööri Dan Tani suorittivat yli seitsentuntisen avaruuskävelyn lauantaina 24. marraskuuta. Astronautit jatkoivat uuden Harmony-kiinnitysmodulin asennustöitä, mutta tutkivat samalla myös aurinkopaneelien ongelmia.
Ensimmäisen kerran aseman oikeanpuoleisten aurinkopaneelien pääniveltä tutkittiin jo lokakuun lopussa tehdyllä avaruuskävelyllä, koska sen pyörimisessä oli havaittu tärinää ja kasvanutta tehonkulutusta. Tällöin nivelen ympäristöstä löydettiin hankauksen synnyttämiä metallilastuja. Nyt tutkimusta jatkettiin ja lastuja löytyi lisää nivelen eri puolilta. Samalla etsittiin merkkejä niiden alkuperästä.
Avaruusaseman tukirangan päänivelet ovat noin 3 metriä halkaisijaltaan ja 1200 kilogrammaa massaltaan. Pyörivät nivelet mahdollistavat laakeroiduilla moottoreillaan aurinkopaneelien pyörittämisen ”melonnan lailla” niiden Auringon puolelle saamiseksi.
Avaruuskävelyn varsinaiseen tehtävään kuului aseman jäähdytykseen käytetyn ammoniakkikierron letkujen kiinnitys sekä tehonsiirtojärjestelmän viimeisteleminen toimintakuntoon. Seuraava suuri askel on Eurooppalaisen tutkimusmoduli Columbuksen lisääminen asemaan joulukuun 6. päivä laukaistavaksi suunnitellulla Atlantis-sukkulan lennolla.
Aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Kuuasunnon prototyyppi testataan etelämantereella
Nasa ja amerikkalainen Kansallinen tiedesäätiö NSF aikovat testata kaasulla täytettäviä asumuksia etelämantereen äärimmäisissä oloissa. Tulevaisuudessa astronautit saattavat pystyttää samankaltaisia suojia myös Kuuhun.
Vasta kehitetyt 35 neliömetrin kokoiset asumukset voidaan paineistaa ja lämmittää niin että sisällä olevat ihmiset pystyvät vapaasti hengittämään ja elämään.
Nasan suunnitelmien mukaan Kuuhun on tarkoitus rakentaa pysyvä kiinteä asema. Kaasulla täytettävät asumukset voisivat kuitenkin kulkea tulevien kuuautojen mukana jotta astronautit pystyisivät tarvittaessa rakentamaan väliaikaisen asumuksen kauas varsinaisesta tukikohdasta. Näin astronauttien olisi mahdollista tehdä paljon pitempiä matkoja ja jäädä tutkimaan kiinnostavia paikkoja pitkäksikin ajaksi.
Aiheesta lisää NSF:n sivuilla
Testeihin lähtevä puhallettava asunto nähtynä sisältä
Vastaa
Valencian mukaan supermaapalloilla on mannerlaattoja
Tutkija Diana Valencian mukaan paitsi maapallolla myös yhdestä kymmeneen maapallon massaisilla supermaapalloilla voi olla mannerlaattoja. ”Näiden planeettojen lämpö ja kemiallinen kehitys määräävät sen, ovatko ne elinkelpoisia”, Valencia kertoo. ”Samalla lämpötila ja kemialliset ominaisuudet ovat läheisesti yhteydessä laattatektoniikkaan.”
Maapallolla mannerlaatat ovat hallinneet planeettamme geologista kehitystä. Maa on kuitenkin ainoa tunnettu planeetta, jossa mannerlaattoja tiedetään olevan. Laattojen olemassaoloa on ehdotettu myös yhdeksi elämän edellytykseksi.
Valencian julkaisema tutkimus (englanniksi)
Vastaa
Raketti kiidättää opiskelijoiden koelaitteistot avaruuden rajoille
Euroopan avaruusjärjestö on avannut opiskelijoille kilpailun, jossa parhaat koelaitteistot pääsevät luotausraketin kyydissä avaruuden rajoille. Toisena mahdollisuutena on lähettää koelaitteisto stratosfääripallon mukana 30 kilometrin korkeuteen.
Ruotsin Kiirunassa sijaitsevalta Esrangesta laukaistaan luotausraketteja jopa 400 kilometrin korkeuteen. Kilpailussa käytettävät raketit ovat hieman pienempiä.
Rexus-raketti on 5,6 metriä pitkä ja massaltaan 515 kiloa. Raketti nousee noin 26 sekunnin ajan 20 g:n kiihtyvyydellä kohti korkeuksia, minkä jälkeen se lentää vapaassa pudotusliikkeessä kaaren, joka nousee noin 95 kilometrin korkeuteen.
Bexus-stratosfääripallon mukana koelaitteisto voi päästä muutamaksi tunniksi noin 30 kilometrin korkeuteen. Olosuhteet siellä ovat vaativat, sillä lämpötila voi laskea 70 pakkasasteeseen ja ilmanpaine 10 millibaariin – juurikin samoihin arvoihin, joita Marsin pinnalla koetaan.
Kilpailuun osallistuvan opiskelijaryhmän tulee koostua 18-28-vuotiaista opiskelijoista. Deadline projektisuunnitelman jättämiselle on 7. tammikuuta 2008. Laitteistot pääsevät lentämään maaliskuussa 2009.
Aiheesta lisää ESAn sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Valkoisilta kääpiöiltä löytyi hiilikaasukehiä
Arizonan yliopiston tutkija Patrick Dufour on löytänyt kahdeksan valkoista kääpiötä joilla näyttää olevan pelkästä hiilestä muodostunut kaasukehä. Toinen mahdollisuus on, että tutkijat näkevät kaasukehän sijaan suoraan valkoisen kääpiön ytimeen.
Tähden käytettyä kaiken polttoaineensa siitä saattaa syntyä valkoinen kääpiö. Tavallisten valkoisten kääpiöiden uskotaan muodostuvan hiilestä ja hapesta koostuvasta ytimestä sekä tätä ympäröivästä vety- tai heliumkaasukehästä. Malli on toiminut hyvin viileillä valkoisilla kääpiöillä, mutta Dufourin nyt löytämien kahdeksan kuuman valkoisen kääpiön kaasukehissä ei näy merkkiäkään vedystä tai heliumista.
Tutkijat uskovat, että hiilikaasukehät ovat muodostuneet valkoisten kääpiöiden suuren kuumuuden ansiosta. Hiilikaasukehän synty saattaa kuitenkin vaatia ennestään tuntemattomia kehitysvaiheita näiden tähtien elämässä. Tulokset julkaistiin tänään ilmestyvässä Nature-lehdessä.
Aiheesta lisää Space daily -uutissivustolla (englanniksi).
Vastaa
Kuun kaltainen seuralainen on harvinaisuus
Nasan Spitzer-avaruusteleskoopin avulla saatujen uusimpien tulosten mukaan oman Kuumme kaltaiset törmäyksessä syntyneet seuralaiset kiviplaneetoilla ovat todella harvinaisia. Niitä esiintyy ehkä vain 5-10 prosentilla tähtijärjestelmistä.
”Kun kuu syntyy valtavassa törmäyksessä pitäisi pölyä lentää kaikkialle”, kommentoi Nadya Gorlova Floridan yliopistosta. ”Jos syntyviä kuita olisi paljon olisimme havainneet paljon pölyä tähtien ympärillä – tällaisia havaintoja ei kuitenkaan ole.”
Nykyään yleisesti hyväksytyn teorian mukaan Kuu sai alkunsa noin 30-50 miljoonaa vuotta Auringon syntymän jälkeen, vain vähän sen jälkeen kun kiviplaneetat alkoivat tiivistyä. Noin Marsin kokoinen kappale törmäsi protomaahan ja irrotti sen kuoresta suuren määrän ainetta. Osa tästä aineesta putosi takaisin maanpinnalle, mutta osa kerääntyi muodostamaan Kuun.
Kaikkien muiden Aurinkokunnan kuiden uskotaan muodostuneen joko samanaikaisesti emoplaneettojensa kanssa tai sitten ne ovat emoplaneetan kaappaamia kappaleita.
Gorlovan tutkijaryhmä etsi viitteitä Kuun synnyttäneen kaltaisista törmäyksistä noin 400 tähdeltä, jotka kaikki ovat noin 30 miljoonan vuoden ikäisiä. Vain yhdessä näistä tähtisysteemeistä havaittiin etsitty pölymäärä. Kun otetaan huomioon aika, jonka pöly olisi havaittavissa, päädyttiin arvioon että Kuun kaltaisen seuralaisen muodostuminen tähtijärjestelmässä tapahtuu korkeintaan 5-10 prosentilla tapauksista.
Lue aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)