Ulkoplaneetat

Kolme Mariner-luotainta lensi Marsin ohi 1960-luvulla. Alusten havainnot
paljastivat, että Marsin ilmakehä on ohut, kylmä ja kuiva. Ohut atmosfääri
muodostuu lähes yksinomaan hiilidioksidista, sen ilmanpaine oli alle 1% maapallon ilmakehän paineesta maanpinnan tasolla. Marinerien kuvissa
ei kuviteltuja kanavia ei näkynyt, ei vettä, eikä kasvillisuutta. Pinta oli kuun kaltainen täynnä kraattereita.

Vuonna 1965 lähetti Mariner 4 -niminen avaruusluotain lähikuvia Marsista, ja hienot teoriat elämästä Marsissa alkoivat romuttua: ei todisteita elollisesta elämästä, vain kraatereita ja kuivia uomia punaisella Marsin kamaralla.

Vuonna 1976 avaruusluotaimet Viking Landers 1 ja 2 laskeutuivat Marsiin ja ottivat sieltä maaperänäytteitä. Merkkejä kemiallisista reaktioista oli havaittavissa, mutta elävistä mikro-organismeista saati suuremmista elämänmuodoista ei löytynyt mitään todisteita. Näytteiden perusteella Marsin uskottiinkin olevan eloton: UV-säteily, ankara kuivuus ja hapettuva maaperä eivät voi tarjota mahdollisuuksia minkäänlaiselle elämälle Marsin pinnalla.

Hubble Avaruusteleskoopilla tehdyt havainnot ovat osoittaneet, että olosuhteet Viking-alusten laskeutumisen aikoihin eivät olleet mitenkään tyypillisiä. Marsin ilmakehä näyttää nyt sekä kylmemmältä että kuivemmalta kuin mitä Viking-laskeutujat havaitsivat.

Mariner- ja Vikinki-luotainten lähettämät tiedot kuluneitten parin-kolmenkymmenen vuoden ajalta osoittavat, että Marsilla on ollut mutkikas säähistoria, jonka aikana on ehkä vallinnut useita lämpimiä ajanjaksoja. Tiettyinä aikoina valtaisat vesimäärät ovat virranneet planeetalla vapaana.

Elämää pakkasessa Etelänapamantereella sijaitsevasta Dry Valleysn (Suom. Kuiva laakso) hiekkakivissä n. 3-8 cm syvyydessä olevista suolapitoisista kerrostumista löytyi leviä, sekä Penicillium suvun hometta. Tiedemiesten mukaan suolapitoisuus on niin korkea. että vesi säilyy jopa -50 asteen pakkasessa nestemäisenä. Vaikka nestemäistä vettä on ainoastaan vähäisiä määriä, se mahdollistaa silti levien ja bakteerien esiintymisen. Kasvuolosuhteet muistuttavat hyvin paljon sitä, mitä Marsin pinnalla kuvitellaan olevan tällä hetkellä.

Samoihin aikoihin Marssin kiertoradalle saapunut Mars Express on tehnyt tarkkaa kartoitustyötä Marssin pinnasta.

Maahan on pudonnut pieni joukko meteoriitteja, joiden uskotaan olevan peräisin Marsista. Viimeisin löydös on vuodelta 1996, jolloin ensimmäisen kerran Marsista tulleesta meteoriitista (nimi: Allan Hills 84001) kyettiin tunnistamaan orgaanisten yhdisteiden jäänteitä. Löydöksestä on kiistelty puoleen ja toiseen. Vuoden 1998 alussa kaksi tutkijaryhmää julkisti tutkimustuloksensa, joiden mukaan Mars-meteoriitin orgaaniset hiiliyhdisteet ovatkin tavanomaista, maanpäällistä orgaanista hiiltä. Toiveesta elämän löytymiselle Marsin pinnalta ei ole kuitenkaan luovuttu; tutkimukset jatkuvat ja uusia todisteita elämästä kertovista yhdisteistä kaivataan kuumeisesti.

Jupiter

Jupiterin kuut

Galileo Galilei löysi Jupiterin neljä suurinta kuuta (Io, Europa, Ganymede ja Callisto) vuonna 1610 suunnatessaan kaukoputkensa kohti Jupiteria, mistä kuut ovat saaneetkin nimensä Galilein kuut (Galilean Satellites). Jupiterin kuista Ganymedes on aurinkokunnan suurin kuu, jonka läpimitta on 5300 kilometriä. Se on siten Merkuriustakin suurempi. Noin puolet kuun massasta on vettä tai jäätä. Kraatterien määrästä ja pinnan rakenteesta näkyy, että Ganymedessä on eri ikäisiä alueita, joten pinta on osittain uudistunut.

Eurooppakuu kiinnostaa tutkijoita siksi, että on todettu, että kilometrien paksun jään alla on meri. Aina kun löytyy vettä, tutkijat kiinnostuvat elämän mahdollisuudesta.

Saturnus

Uranus, Neptunus ja Pluto

Pikkuplaneetat, pyrstötähdet ja meteoroidit