Ulyssus -avaruusluotaimen lähettämien tietojen perusteella, aurinkotuuli virtaa napa-alueilta noin kaksinkertaisella nopeudella (900 km/s) verrattuna alemmilta leveysasteilta virtaava aurinkotuuleen.
Voyager mittasi aurinkotuulta vielä Pluton tuolla puolen. Aurinkotuuli pysähtyy törmätessään tähtien väliseen kaasuun; tätä kohtaa kutsutaan heliopaussiksi. Aurinkotuulen purkaus ohitti Voyager 1:n ja 2:n törmäten lopulta heliopaussiin. Molemma luotaimet havaitsivat siitä aiheutuvan radiosignaalin.
Auringossa tapahtuneen kuuman massapurkauksen aiheuttama radiosignaali ohitti
Voyagerit 100 päivän kuluttua ja 300 päivän
kuluttua plasmapulssi kohtasi magneettisen rajapinnan ja aiheutti radiosignaalin.
Kesti siis 400 päivää, kun massapurkaus kulki Auringosta heliopaussiin.
Siitä tiedetään, että heliopaussi on neljä kertaa kauempana Auringosta kuin
Pluto. Sinne saakka Auringon vaikutus siis ulottuu.
Tutkijoita on hämmästyttänyt erityisesti Auringon sykkyräinen magneettikenttä. Ulysses-luotaimen tekemien havaintojen pohjalta on löytänyt syyn ilmiöön. Sykkyräisyyden aiheuttaa ns. Alfven aaltoilu joka saa plasman värähtelemään kohtisuorasti magneettisiin voimaviivoihin nähden. Alfven aallot ovat saaneet nimensä keksijänsä, ruotsalaisen fyysikko Hannes Alfvenin mukaan, joka esitti näitä koskevan teorian jo vuonna 1942.
Tällä hetkellä Aurinkoa tutkii mm. SOHO -luotain, joka lähettää maahan päivittäin kuvia Auringosta eri aallonpituuksilla: Aurinkoa, aurinkotuulta ja niiden vuorovaikutusta Maapallon kanssa on tutkinut lukematon joukko avaruusluotaimia. Tässä osa: