Kuvan viimeistely
Edellä mainittujen operaatioiden jälkeen meillä on valmis lineaarinen esitys kohteesta, joka ei välttämättä näytä toivotulta lopputulokselta. Iris esittää kuvat lineaarisena poiketen esimerkiksi Canonin ohjelmistoista tai JPG tiedostomuodosta, joka esittää kuvan logaritmisena. Logaritmiseen esitysmuotoon voi halutessaan mennä konvertoimalla kuvan logaritmiseksi valikosta View->Logarithm. Jälkikäsittelyssä on syytä käyttää tiettyjä toimintoja harkiten, ettei kuvasta tule ylikäsitellyn näköistä ja ettei siihen muodostu ikävän näköisiä artefakteja. Yritän yleensä selvitä käyttämättä esimerkiksi unsharp maskia tai dekonvoluutioita. Niillä korjattavia ongelmia kannattaa yrittää ratkaista jo kuvan ottovaiheessa. Aina kannattaa yrittää ottaa mahdollisimman hyvä lähtödata. Hyvin seurattuja ja tarkennettuja pitkiä osavalotuksia, jotka ovat huolellisesti kalibroituja ei päihitä mikään keinotekoinen kuvanparannusalgoritmi.
Tässä vaiheessa lienee syytä vielä muistuttaa, että kaikki (toisin kuin tämä Logarithm) operaatiot eivät sisällä undo-puskuria, jolla voisi edellisen operaation peruuttaa. Joten kannattaa ehdottomasti tallennella välivaiheita. Seuraavassa jälkikäsittelyn kannalta hyödyllisiä toimintoja:
Offset. Valkotasapainoa säädettäessä BLACK komento normalisoi taustan keskimäärin mustaksi, jolloin osa kuvainformaatiosta päätyi nollan alapuolelle. Offset (jota ei pidä sekoittaa samannimiseen kalibrointikuvaan) toiminnolla kuvaan voidaan lisätä vakioarvo, jolla nollan alapuolella olevaa dataa saadaan näkyviin. Taustataivas kannattaa säätää niin, että himmeimmät kohteen osat erottuvat mukavasti, mutta tausta ei ole silti liian kirkas. Offset löytyy valikosta Processing->Add.. tai komentorivillä jos halutaan lisätä esimerkiksi 1000ADUa:
OFFSET 1000
Rajaaminen. WINDOW -komentojen avulla kuvasta voi rajata pois esimerkiksi pinoamisesta jääneitä huonoja reunoja. Valikosta löytyvä Crop komento on erittäin hankala käyttää, joten tässä kannattaa käyttää komentorivikomentoa WIN. Komennon antamisen jälkeen Iris odottaa käyttäjältä hiirellä osoitettuja pisteitä, jotka kertovat rajauksen äärimmäiset nurkat.
Dynamiikan venyttäminen. Kuten aiemmin jo todettiin, Iris esittää kuvat lineaarisella vasteella, joten kuvasta saa useimmissa tapauksissa paljon näyttävämmän venyttämällä sen dynamiikkaa. Dynamiikan venyttämiseen Iriksessä on kaksi hyvää työkalua View valikossa: Dynamic Stretching ja Color Stretching. Color Stretching käyttää kuvan venyttämisessä menetelmää joka samalla kasvattaa värikylläisyyttä. Sillä kannattaa aluksi venyttää kuvaa niin, että on väreihin tyytyväinen ja jatkaa edelleen Dynamic Stretchingillä jos on tarpeen. Intensiteettiä (Intensity) kannattaa heti alussa laittaa reilusti, ettei Iris purista dynamiikkaa liian pienelle numeeriselle alueelle.
Gradienttien Poisto. Esimerkiksi epätasainen valosaaste voi kuvissa aiheuttaa taustan epätasaisuutta, eli gradienttia, jota ei saa poistettua kalibroimalla. Iriksessä on muutamia mainioita menetelmiä taustataivaaseen jääneiden gradienttien poistamiseen. Helppokäyttöisimmät niistä on valikosta löytyvä Processing->Remove Gradient.., jonka avulla pääsee oletusasetuksillakin melko hyvään tulokseen ja komento SUBSKY, joka etsii myös automaattisesti taustataivaan ja pyrkii tasoittamaan taustan. SUBSKY komennon jälkeen kannattaa liikauttaa visualisointityökalua, koska jostain syystä Iris jättää mittapisteet kuvaan näkyviin, kunnes sitä säädetään.
Kuva 17: Valmis kuva on jo huomattavasti alkuperäistään esteettisempi. Reilu kahden tunnin valotus 10 minuutin osavalotuksilla antaa hyvät edellytykset jälkikäsittelylle. Kuva: Vesa Kankare 2006, Itäinen Harsosumu NGC 6992
Seuraava Luku: Vienti muihin sovelluksiin