Meteoriparven aktiivisuus

<< 2.3. Meteoriparvet | Sisällysluettelo | 2.5. Sporadiset meteorit >>

2.4. Meteoriparvien aktiivisuus

Useimpien parvien meteoreja voidaan havaita joka vuosi, mutta osa parvista on aktiivisia vain muutamien vuosien tai vuosikymmenten välein. Hyvä esimerkki näistä on leonidien tähdenlentoparvi, joka on ollut erittäin aktiivinen noin 33 vuoden välein. Leonidejä nähtiin runsaasti viimeksi vuoden 2000 tienoilla.

Tällaiset meteorimyrskyt eivät kuitenkaan aina toistu tarkalleen 33 vuoden välein, koska parven muodostamat meteoroidivirrat ovat monimutkaisesti ja monisyisesti epäsäännöllisyyksiä. Kun Maa lävistää emokomeetasta kauan sitten purkautuneen, mieluiten mahdollisimman tiiviinä säilyneen meteoroidivirra, joka osuu vielä hyvin kohdalle, voidaan havaita meteorimyrsky. Ajoittaisesti aktiivisen meteoriparven "välivuosinakin" voidaan havaita joitakin parveen kuuluvia meteoreja. Yleensä parven aktiivisuus on kuitenkin heikko.

Perseidien ja leonidien meteoriparvien aktivoitumisen myötä 1990-luvulla tuli meteoritutkijoilta harrastajien piiriin tieteellisissä julkaisuissa ahkerasti käytetty termi outburst, eli meteoriryöppy. Outburst-ilmiöillä tarkoitetaan meteoriparven aktiivisuuden tilastollisesti merkittävää kasvua sen normaalista vuosittaisesta tasosta.

Näyttävimmillään ilmiö esiintyy meteorimyrskynä, kuten leonidit tai draconidit, joiden aktiivisuus voi kasvaa jopa kymmeniin tähdenlentoihin minuutissa.

Tavanomaisempia ryöppyjä on esiintynyt ja ennustettu tulevaisuudessa esiintyvän useilla kymmenillä parvilla (esim. alfa-aurigidit ja alfa-monocerotidit). Tällöin tähdenlentoja on havaittavissa muutamasta aina sataan meteoriin tunnissa.

Ilmiö syntyy maapallon törmätessä meteoriparven emokomeetan radalle jääneeseen poikkeavaan tihentymään. Näitä tihentymiä on jokaisella Maan radan lähettyviltä ohittavilla komeettojen radoilla kymmeniä, mutta vain harvoin jonkin niistä kiertorataan aiheutunut häiriö tuo osan virtaa törmäyskurssille Maan kanssa. Yleensä outburstin kesto vaihtelee minuuteista muutamiin tunteihin. Kyseessä on harvinainen luonnonilmiö, josta kerätään jatkuvasti uutta tietoa. Outbursteja esiintyy lähes joka vuosi ja joinakin vuosina useita. Ennustemallien kehittyessä on myös niiden havaittu määrä kasvanut, mutta läheskään kaikkia ei voida ennustaa. Havainnot ovat siis tarpeen.

Vuosittain aktiivisilla parvilla, kuten perseideillä hiukkaset ovat tasaisemmin jakautuneet Aurinkoa kiertävälle radalleen, joten joka vuosi elokuussa havaitaan suunnilleen yhtä suuri määrä perseidejä. Tammikuun alussa näkyvät kvadrantidit ovat aktiivisia vain muutaman päivän ja varsinainen maksimi kestää vain pari kolme tuntia, kun taas tauridien tähdenlentoparvi on aktiivinen lähes kaksi kuukautta.

Parvien radiantti, eli säteilypiste liikkuu hitaasti tähtien suhteen, mikä tulee ottaa huomioon havaintoja tehdessä, jotta voisi varmuudella tunnistaa näkemänsä meteorin kuuluvan juuri tiettyyn parveen. Radiantin liike on seurausta Maan liikkeestä Auringon suhteen. Koska Maa siis liikkuu, muuttuu myös Maan ja meteoriparven radan kohtaamiskulma. Kuvat 20 ja 21 havainnollistavat radiantin liikettä.

Kuva 2.4.1. Radiantin liike. Maan ja meteoriparven radan kohtaamiskulma muuttuu.

Kuva 2.4.2. Perseidien meteoriparven radiantin liikkuminen 21.7. – 16.8. välisenä aikana.