|
halo-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä halo-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Heitänpä minäkin passiivisena halohavaitsijana mutta aktiivisena
kuvankäsittelijänä kommennttini tähän harvinaisen mielenkiintoiseen
keskusteluun:
Kuten jotkut ovat asiaa jo kommentoineetkin, syynä digikuvien 'heikkouteen
halokuvauksessa' on niiden kyky erotella harmaasävyjä. Useinmiten
harrastajakamerat toimivat RGB väriavaruudessa ja jokainen värikomponentti
talletataan kahdeksalla bitillä (0-255). Tällöin kamera kykenee (teoriassa)
erottelemaan huimat 16 miljoonaa värisävyä, mutta vain noin 255 harmaasävyä.
Vaaleaa taivasta kuvattaessa harmaasävyerot ovat pieniä ja ne tallettuvat
muutaman harmaasävytason sisään synnyttäen mm. Veikon mainitsemia
aurinkokeskisiä renkaita. Apua tähän on (kalliimmissa) kameroissa jotka
kykenevät tallettamaan kuvia useammalla bitillä ja joista ne saa vielä
kamerasta uloskin.
Sama ongelma tulee vastaan myös skannauksessa ja paperivedoksissa joissa
usein käytetään 24-bittistä (8+8+8) RGB-väriavaruutta.
Kuvankäsittelyssä apua saa kuvien pinoamisella (siis yhteenlaskulla tai
keskiarvoituksella) kunhan vain työskennellään suuremalla bittimäärällä.
Itse olen joskus kokeillut halokuvien käsittelyä MaximDL softalla
(erikoissofta CCD-kuvien käsittelyyn), muuttaen digikamerakuvat ensin
16-bittisiksi harmaasävykuviksi ja sitten laskemalla useita kuvia yhteen.
Tämän jälkeen esim. gradientteja voi poistaa ja kuvan sävyskaalausta muuttaa
jyrkemmäksi jolloin himmeämmätkin halot tulevat mukavasti (ja
kiistattomasti) näkyviin. Jos kuvia on paljon, niin liikkuvat yksityiskohtat
kuten pilvet voidaan poistaa mediaanisuodatuksella. Sama tekniikka auttaa
myös skannattuihin kuviin.
Petterin ehdottama kuvan pienennys toimii myös periaatteessa samalla tavalla
harmaasävyjä lisäämällä, kunhan väriavaruus on vain riittävän suuri.
Yhteenlaskettua kuvaa voi ja kannattaa sitäkin usein pienentää.
Jos jollakulla on useita kuvia (mitä enemmän sen parempi) jostain
(kiistanalaisesta?) halonäytelmästä, niin voin yrittää niiden käsittelyä.
CCD-kuvista (jotka toki ovat jo alunperinkin 16-bittisiä) revitään tällä
tekniikalla rutiininomaisesti näkyviin vain aavistuksen taustataivasta
kirkkaampia yksityiskohtia.
Olen kyllä hieman skeptinen himmeimpien halokuvien visuaalisesta
tulkinnasta. Vaikka useampi haloasiantuntija väittää saman halomuodon
näkevänsä ei tällainen 'mittaus' ole täysin (ainakaan tieteellisesti)
luotettava. Havaintopsykologia astuu välttämättä mukaan, vaikka kuinka
yrittäisi olla objektiivinen. Jos kuvaa pitää 'osata katsoa oikein', ei sen
todistusvoima ole visuaalihavaintoa kummempi. Ihmissilmä on hyvä näkemään
juuri sen mitä odottaa. Vrt. Marsin kanavat, joita näkivät sen ajan
parhaatkin havaitsijat ja asiantuntijat.
Halorariteettikomiteassa, jos sellainen joskus perustetaan, pitäisi olla
mukana kuvien katseluun ja analysointiin erikoistunut mutta haloja
tuntematon jäsen. :)
arto
--
Arto Oksanen
puheenjohtaja
Jyväskylän Sirius ry
puh: 040-5659438, fax: 014-4157803, sähköposti: arto.oksanen_at_jklsirius.fi
Jyväskylän Sirius ry, Kyllikinkatu 1, 40100 Jyväskylä
-----Original Message-----
From: Petteri Kankaro [mailto:Petteri.Kankaro_at_pp.inet.fi]
Sent: 27. maaliskuuta 2003 9:39
To: halo-l_at_ursa.fi
Subject: [halo-l] Kuvankäsittelytekniikasta
Valokuvauspiireissä on kova vääntä filmin ja digin välillä. Toiset eivät
hyväksy digiä lainkaan ja toisen taas pitävät filmiä vanhanaikaisena. Ei
taida onneksi olla halopiireissä tällaista tappelua, vaan digi on otettu
välineeksi siinä missä filmikin.
Mutta millaisia tekniikoita käytätte halokuvien tarkkuuden parantamiseen?
Ainakin Ismo Luukkonen on muistaakseni ensimmäisenä tekniikkaa julkisesti
hyödyntänyt, olenko oikeassa? Voisitko Ismo tehdä tänne alueelle pienen
opasviestin, josta muutkin voisivat ottaa oppia kuvien muokkaukseen.
Ja toki muutkin, jotka olette joskus kuvankäsittelyä harrastaneet voisitte
sivistää meitä muita harrastajia?
Monesti esimerkiksi digikuvissa pelkästään kuvan koon muutos esimerkiksi
2000 pikselisestä 200 pikseliin tuo enemmän esiin, efekti on vähän sama kuin
Jarmon kokotaivaspeili/laajakulmalinssi -vertaus. Jatkossa voisimme puhua
digikuvasta sekä digitaalikameralla otettuna, että filmistä skannattuna
kuvana.
|