|
halo-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä halo-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Kun harvinaiset halot vierailevat vain vähän aikaa, esimerkiksi vain muutamia
minuutteja, tällöin ehtii valokuvallisesti dokumentoimaan huomattavasti enemmän
kuin mitä ehtisi visuaalisesti tarkistamaan. Sama pätee kirkkaalle auringon
lähistölle jonka katsominen yleensä sokaisee hetkeksi niin, ettei vastapuolen
himmeämpiä halomuotoja tahdo erottaa. Omien testailujeni mukaan kuitenkin halot
ilmentyvät valokuvissa himmeämpinä kuin mitä ne visuaalisesti ovat. Silmän
dynamiikka on huomattavasti parempi mitä parhaimmallakaan filmillä. Filmin
eduksi voi siis laskea ennemmin nopeuden ja väsymättömyyden.
Olen kyllä joskus törmännyt siihenkin, etten mielestäni ole edes toisen
valokuvasta nähnyt sellaisia halomuotoja mitä siinä kuvanottajan mukaan on,
joten valokuvankin tulkinnassa taitaa olla eroja. Idioottivarma valokuva kai
vaatii kirkkaudeltaan luokkaa 3-5 olevia haloja, jolloin 1-2 kirkkautiset
muodot jäävät aika haaleiksi. Tosin jos taivas on puhdas pilvikuiduista on
erottuminen filmilläkin parempi.
Mieleeni on jostain kuvausohjeesta jäänyt, että halokuvissa kannattaa luottaa
valotusmittariin ja ehkä korjata hieman ylivalotuksen puolelle. Olisin itse
juuri toista mieltä, eli mieluummin lievä alivalotus jolloin filmi ei pala
puhki ja värit pysyvät kylläisinä. Valotusmittarin arvoihinkin kannattaa
kiinnittää huomiota, eli onko keskustapainotteinen vai kokokuva-alan mittaus.
Niin ja aurinko aina piiloon ellei sitten omista 10 000 euron linssiä, joka ei
turhia heijastele.
Taitaa tosiaan olla halokuvauskin ihan makuasia, eli tulokset riippuvat niin
paljon näytelmän laadusta, kuvaajasta kuin välineistäkin...
|