Ursa   Viestintä   Listat   halo-l   ~   Etusivu   Haku   Uudet sivut  

 

halo-l [ät] ursa.fi

viestiarkisto

Tämä halo-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa, että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo liittynyt listalle.

» Listan/viestin loppuun

 

Päiväysnäkymä Ketjunäkymä Aihenäkymä Kirjoittajanäkymä

Kirjoittajan mukaan: Jarmo Moilanen (moilanja_at_hidden_email_address.net)
Päiväyksen mukaan: 25.03.2003


Hienoa, että on jotain keskustelua...

Mielestäni halojen dokumentoinnin luotettavuusjärjestys on jotakuinkin seuraava:

  1. hyvä diafilmi (ehdottomasti)
  2. huono diafilmi
  3. hyvä digikamera (ne auton hintaiset)
  4. hyvä värinegafilmi (siis nega, ei paperiprintti negasta)
  5. digikamera (tavallisen pulliaisen budjettiin sopiva)
  6. huono värinegafilmi
  7. paperikopio värinegasta
  8. huono digikamera
  9. halohavaitsija
  10. maallikko joka näkee haloja

Diafilmillä on paljon etuja joita ei ole millään muulla systeemillä. En nyt rupea niitä tässä luettelemaan, mutta ainakaan minä en koskaan aio käyttää muuta kuin diaa halojen kuvaamiseen. 25-100 ASAa auringon haloille ovat sopivia, toiset filmimerkit parempia kuin toiset jne. Kuun haloille voi kokeilla 400 ASAn diafilmiäkin.

Digikameroilla saa jo nykyisin hyviä kuvia, mutta kukkarolle sopivaan hintaan saatavat eivät vielä tahdo pärjätä värinegalle. Lisäksi digikameran kuvista on hankalaa tehdä hyviä mittauksia, koska harvalla digikameralla saa otettua tähtikuvia vertailua varten. Kaikki kuvankäsittelyssä tulevat lisähyödyt ovat myös diallekin käytössä.

Värinegasta saa suoraan skannaamalla irti lähes diantasoista tulosta. Ongelma vain on siinä, että sitä pitää oikeastaan verrata digikameran kuvaan, koska käyttökelpoinen kuva on silloin täysin sähköisessä muodossa. Lisäksi filmilaaduissa on selviä eroja.

Loppujen lopuksi kaikkein heikoin havainnon dokumentoija on ihminen. Ihminen on suoraan sanoen onneton havaintoinstrumentti. Visuaalihavaintoon liittyy kaikki mahdolliset inhimilliset virhelähteet ja läjäpäin olosuhteista johtuvia ongelmia ja vielä lopuksi kokemus- ja tietopohjaisia ongelmia. Ihminen voi esimerkiksi nähdä mitä haluaa. Ihminen voi myös tulkita näkemäänsä alitajuisesti mm. täydentämällä puuttuvia osia ja tekemällä pilvistä "varmoja haloja" jne. Puhumattakaan täydestä kusetuksesta.

Petterin väite, että visuaalisesti näkee enemmän kuin kuviin tarttuu on umpikuja. Kuka koskaan voi todistaa tuon väitteen? Vaikka esimerkiksi jotkin halot näyttävät todella näkyvän heikommin filmillä kuin visuaalisesti, ne kuitenkin tuppaa näkymään filmillä edes jotenkin. Joten lähtisin kyllä ihan yksiselitteisesti siitä, että jos haloa ei näy filmillä ei sitä ollut taivaallakaan (ainakaan kuvaamisen aikaan). Esimerkiksi itse en aina voi luotaa omiinkaan visuaalihavaintoihin kovinkaan paljon ja joskus kuvat ovat todistaneet ettei kannattanutkaan.

Lisäksi on tunnettu tosiasia, että tilanne on käytännössä toisin päin eli kuvista löytyy usein haloja joita havaitsija ei nähnyt, kuten Ismokin totesi.

Se seikka, että joku näkee diasta "vähemmän" tai "enemmän" kuin toinen, on jo kauan sitten todettu tosiasia. Dioja pitää osata katsoa ja lisäksi pitää olla erittäin hyvin perillä miten halot sijoittuvat kuvan tilanteessa, lisäksi kokemus ei ole pahitteeksi. Tämä on valitettavasti meihin ihmisiin liittyvä seikka, joka tulee jatkossakin pysymään tällaisena... Lisäksi olen huomannut, että jotkin ihmiset eivät osaa käyttää silmiään muutenkaan ja jotkut eivät edes tahdo nähdä mitään...

Toisaalta myös digikuvista toinen voi nähdä enemmän kuin toinen. Sain juuri yhden digikuvan Ruotsissa, siinä pitäisi olla lähettäjän mukaan parikin Lowitzin kaarta... No, Parry siellä on (lähettäjä ei sitä huomannut), mutta Lowitzeja siinä ei kyllä ole...

Kauan sitten Riikonen koetti kehittää lintuharrastajilta tuttua rariteettikomitea-ajatusta harvinaisten halojen havaintojen vahvistamiseksi, mutta homma jäi konkretisoitumatta, mutta sellaiselle todella olisi tarvetta.

Jarmo

Päiväysnäkymä Ketjunäkymä Aihenäkymä Kirjoittajanäkymä