Tiistaista perjantaihin kestänyt varsinainen rakennustyö sai oman "kivan lisämausteensa" jokapäiväisestä räntäsateesta. Rännäntukkiman torninmäen nouseminen kevytperäisellä pakettiautolla on aivan oma hommansa. Pariin otteeseen mäki hiekoitettiin lapiopelillä, kunnes hoksasin tilata Kaupungilta aurauksen ja hiekoituksen.
Toinen sateen aiheuttama riesa oli puutavaran ja levyjen sahaus. Märässä räntäsateessa se ei ole kovinkaan miellyttävää puuhaa, joten suoritimme ko. työvaiheet pääsääntöisesti tornin portaikossa. Kaksi miestä ja ahtaus, sanoisin.
Rakentaminen aloitettiin lattiasta roppaamalla kulmalaudat betoniin kiinni. Rautojen päälle kiinnitettiin lattiakoolaukset, ja sen jälkeen se villoitettiin ja levytettiin. Seinäkoolaukset kiinnitettiin holkkiankkureilla. Pystykoolauksilla tuettiin samalla ylätason lattiaa jonka kannatinpalkkien täkkipultit olivat aikalailla väsyneet. Lattia oli laskeutunut näiltä kohdin 1,5 - 2 cm. Aika tekee tehtävänsä.
Katto villoitettiin suoraan ylätason lattian runkopuiden väleihin, joten laajennusosan lattia nousi vanhaan nähden noin 25 cm. Tulihan siihen melkoinen kynnys, mutta onhan väki tottunut pimeässä tornissa kulkemaan. Tärkein syy lattian korotukseen oli alemman portaikon "päänkolistamis" -ongelma, joka ylempänä on hyvinkin konkreettisesti todetttu. Rouvisen idea taas oli monikulmainen portaikon päälle nouseva tilaratkaisu, jota minä ensin hieman vastustin liian suuritöisenä. Late ei antanut periksi, vaan nikkaroi sen minun villoittaessani kattoa. Ratkaisu osoittautui myöhemmin todella hyvin toimivaksi ja tilaa tuovaksi.
Sisustukseen osallistuikin sitten puhtaasi Siriuksen oma väki. Jalo rakenteli Kilpisellä uudet hyllyt, ja porukalla ne sitten asennettiin paikalleen. Jalo myöskin suunnitteli tietokoneille meneville sähköjohdoille merkkivalon ja katkaisijan ja asensi ne paikoilleen. Jalo hommasi seinälle myöskin tuikitärkeän ison ilmoitustaulun. Tätä kirjoittaessa paikat on muuten kunnossa, paitsi että uudet matot vielä puuttu ja seinille tarvitsisi komeita kuvia.
Tähän loppuun haluaisin vielä kiittää Rouvisen Lauria, joka antoi työpanoksensa, autonsa, ja työkalunsa Siriuksen käyttöön. Hän ei jostain kumman syystä ole edes Siriuksen jäsen!