|
myrskybongarit-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä myrskybongarit-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Moikka bongarikansa,
Omalta osaltani heinäkuun ensimmäinen meni melkoiseksi ajeluksi ja
pyörimiseksi kotinurkilla, mutta lopulta saldona oli ihan ok
ukkosilta. Ei mitään huippusettiä, mutta ihan kivaa salamointia.
Kuinka ilta sitten eteni...
Lähdin töistä Forssasta siinä klo. 16:sta jälkeen ja noihin aikoihin
Virttaan nurkilla oli jo jonkin aikaa ollut aika muhkeaa sadekaikua.
Toisaalta Forssaa "lähestyi" etelästä jonkinsortin kuuroja ja myös
kotinurkilla Akaan seudulla oli jonkinlaista settiä liikenteessä.
Arvoin aikani, että lähtisikö Virttaan suuntaan, jonne kyllä olisi
ollut mainiot tieyhteydet, mutta kotimatkasta tulisi aikas pitkä vai
odottelisinko Forssaa lähestyviä juttuja ja ajelisin sitten kohti
Pirkanmaata. Valitsin enemmän laiskuutta korostavan vaihtoehdon ja
ajelin Forssan pohjoispuolen aukeille odottelemaan. Taivaalla näkyi
muutamia satavia kuuroja ja pari just ja just mitan täyttävää pilveä,
mutta...nostin kytkintä ja pysähdyin 9-tien varteen Kylmäkoskella.
Kylmäkoskella alkoi sitten illan toinen vaihe. Suoraan 9-tien päällä
sekä siitä hieman "pohjoiseen" näkyi pienehköjä kasvavia torneja,
joiden alla sateetonta, ja sitten kauempana lähinnä mössöä, paljon
mössöä. Salamia ei näkynyt eikä kuulunut, mutta kasvavista torneista
lähin oli hienosti niin lähellä, että sen pohja näytti olevan melkein
tien päällä ja pilven huippua sai katsoa jonnekin 80 asteen
korkeudelle. Pilven pohja oli täydellisesti näkyvissä ja kauttaaltaan
niin teräväpiirteisen röpelöinen, että kovasti näytti oikeasti
aktiivisen nousuvirtauksen pohjalta. Eipä aikaakaan, kun sateettomalle
alueelle ilmestyi ensimmäiset sadejuovat ja sitten salamat. Pilvet
näyttivät ajelehtivat pois pohjoiseen, joten lähdin liikkeelle ja
suuntasin kohti Vesilahtea. Ajellessani Akaan pohjoisen taajaman läpi
kohdalle sattui hyvin suuripisarainen sade. Varmaan noin 10 kilometrin
ajan tuntui satavan pelkästään hyvin isoja pisaroita, sellaisia joiden
osumasta pläjähtää tuulilasiin sellainen +-8 sentin lätty ja joiden
ääni auton pelleissä kuulostaa melkein raesateelta. Ajelin ökypisara
sateen läpi ja pois sen alta Vesilahden Koskenkylään, jossa aikani
katselin 9-tien varressa hetkeä aiemmin alkanutta salamointia.
Seuraavaksi pysähdyin Vesilahden Narvaan, josta löytyi mukava
hiljainen ja sateeton tienpätkä salamoinnin katseluun sekä kuvaamisen
yrittämiseen. Tässä vaiheessa ja tuosta näkökulmasta pilvet olivat
totaalista mössöä, mutta salamointi oli suht aktiivista. Jyrinää
melkein muutaman sekunnin välein ja näkyviä salamiakin ihan ok määrä.
Yllättäen täältä tarttui mukaan jopa yksi rehellinen
luomusalamikuva..Salamointi kuitenkin siirtyi, kuten sen pitääkin, ja
minä päätin vielä ajella hieman enemmän pohjoiseen...Hetken ajelin
vielä sateessa pohjoiseen ja katselin salamointia auton tuulilasin
läpi, mutta sitten totesin, että nyt riittää. Kohti kotia...
Matkalla kotia kohden mössöt vaihtuivat ja taivas alkoi selkenemään.
Tietysti taivas myös paljasti jokseenkin komeita kaukaisia
ukkoskuuroja ja mieleen alkoi hiipiä ajatus, että jos sitten kokeilisi
vielä onneaan...Nooh, ajelin kohti ja pysähtelin ottamaan kuvia
kaukaisista pilvistä. Päästyäni melkein kotiin, päätin vielä kerran
tarkistaa datapuolta, että missä möröt ovat ja tietysti...löysin
itseni seuraavaksi taas Kylmäkoskelta ottamassa vastaan etelän
suunnasta vyöryvää kuuropilvien rykelmää. Näkymä pelloilta ei ollut
mikään maailman mahtavin, mutta on se joskus huonompikin ollut.
Suoraan edessä oli reilusti satava alue, joka myös salamoi
harvakseltaan. Sivulla pilvien lomasta pilkotti jotain kaukaisempaa
isohkoa tornia ja taas suoraan päällä oli hyvin yksityiskohtainen
pilvenpohja, joka näytti tosi paljon aktiivisen nousuvirtauksen
pohjalta ja toi puseroon pienen pelon jostain ylläripyllärisalamista.
Eipä aikaakaan, kunnes tuo pilven pohja pudotti ensimmäisen pienen
sadejuovan ja sitten heti perään salamin. Päätin seurata sitä ja
lähdin taas Akaan suuntaan. Muutaman minsan päästä pysähdyin viel'ä
kokeilemaan toisen luomusalamin metsästystä. Tässä vaiheessa yksi
pieni muutaman asteen levyinen sadejuova oli paisunut tummaksi varmaan
35 asteen levyiseksi ryöpyksi ja salamit viuhuivat muutaman kerran
minuutissa. Pilven reuna pudotteli muutamankin suht reilulla
kerraisuudella olevan maasalaman, mutta toista luomusalamaa ei
kennolle tarttunut. Kerran taisi käydä jopa niin, että salama sammui
juuri kuvan oton ajaksi ja sitten syttyi taas. Tässä vaiheessa
sademössön reunaan muodostui hieno selvärajainen nousuvirtaustorni,
jonka alla sateeton alue. En tosin onnistunut samaan siitä hyvää
kuvaa, kun autoilin vähän huonoja reittejä. Pariin otteeseen näytti
jopa siltä kuin sateettomalla alueella olisi ollut jonkinlainen
wannabe-seinäpilvi, mutta tiedä häntä. Olin kuitenkin sen verran
kaukana, että kaikki mitä nousuvirtauksen alla tapahtui, olivat vain
nättejä silhuetteja horisontissa. Jossain vaiheessa sateettoman alueen
viereen alkoi kasvaa uusia torneja ja arvelin, että noista voisi
hyvinkin kehittyä ukkossoluja. Olinkin valinnan edessä, karrikoidusti
sanottuna salamointi tien vasemmalla puolen tai nuo uudet
mahdollisesti tulevat ukkossolut tien oikealla puolen. Miettiessäni
hyviä pysähdyspaikkoja, tuli mieleen vain sellaisia vaihtoehtoja,
joista näkyy joko toinen tai toinen. Valitsin nuo uudet solut ja jätin
salamoinnit suurimmaksi osaksi puiden taakse. Ajelin taas kerran
Nokian puolelle ja eihän niistä uusista soluista sitten kehittynyt
mitään, vaikka yksi alkoi jo alasintakin tehdä ja lopulta
salamointikin hiipui. Vaikka en salamia kovin hyvin paikalta
nähnytkään, alkuvaiheissa jyrinä oli ihan kohtuullisen tiheää ja kyllä
muutama viuhahti riittävän lähelle, että ok näkymänkin sai. Ehkä illan
paras olikin tuolta paikalta melkein päälle napsahtanut jonkin sortin
anvil crawleri.
Anyway, ei mikään huippupäivä, mutta olisi ollut kesän paras
muutamanikin aiempana 2000-luvun kesänä. Visuaalisesti näkemäni
salamointi ei ollut lähelläkään kovaa missään vaiheessa, mutta kyllä
muutaman kerran minuutissa tahtia oli jonkin verran. Illan parasta
antia olivat kuitenkin ne hetken, kun sai nähdä seurata taivasta
vasten piirtyvää nousuvirtaus tornia ja sen ala olleen sateettoman
alueen silhuettia ja sen elämää vasten kirkkaampaa taustataivasta.
Huippuotoksia ei päivältä tullut, mutta tuossa omat räpsyni.
http://tomeklund.kuvat.fi/kuvat/storms/1+july+2011/
t. Tom E
--
Myrskybongareiden sähköpostilista: myrskybongarit-l@ursa.fi ***
Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html ***
Listan www-arkisto: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/myrskybongarit-l/summary.html
|