|
myrskybongarit-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä myrskybongarit-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Hei,
Eilen sitten koitti eteläisen Suomen bongareilla varmaan kesän
ennakkokohkatuin päivä. Tähän asti setit olivatkin menneet lähinnä
vain länteen tai ylös poroille. Odotukset olivat jo päivällä
korkealla ennusteita tutkiessa ja myrskybongarien irc-kanavalla
(#myrskybongarit _ät_irc.shadowfire.org) alkoi armoton kuhina, että kuka
suuntaa minnekin ja kelle autottomalle järjestyy kyyti mistäkin.
Näppis kävi kuumana ja puhelimet pirisivät.
Allekirjoittanut lähti Lahdesta melkein suoraan töistä yhdessä
Luoma-Pukkilan Samin kanssa kohti Riihimäkeä, jonne sitten matkalla
sovittiin erään ison ketjun liikenneasemalle Helsingistä tulevan
seurueen (Pauli Jokinen, Panu Lahtinen ja Petri Nurkka-Tuorila) kanssa
treffit. Hetken aikaa ihmeteltiin siinä jäätelöä syödessä, että mitäs
nyt ja minne pitäis mennä. Konsultoitiin seurueen meteorologia joka
kirjaimellisesti rapsutti ohimoaan pähkäillessään. Huudeltiin
irc-kanavalla taas, että ketä on liikenteessä ja päädyttiin sopimaan
Palmin Esan ja Karvisen Eeron kanssa miitinkiä Sääksmäellä
legendaarisella Viidennumerolla. Siellä olikin melkoinen porukka
lopulta kasassa kun myös Eklundin Tom liittyi seuraan. Ja kas, päivän
ekat salamatkin. Riihimäen suunnasta lähestyi pieni solu, joka
ilahdutti meitä ainakin yhdellä maapaukulla läväyttäessään maihin
jossain Hämeenlinnan suunnalla. ”Hurjan” 6,6 m/s puuskan sain mitattua
Eoleen. Istuttiin rannassa, kuvattiin pilviä ja mietittiin, että
onkohan tässä nyt tosissaan ainekset oikein megabustolaan. No, isossa
porukassa sekin on hauskempaa. :D
Mereltä alkoikin sitten iltaa kohti nousta tummaa hässäkkää kohti
rannikkoa ja tehtiin ratkaisu lähteä ajamaan taas kohti Riihimäkeä.
Tehtiin ircin kautta toimintasuunnitelmaa kun ajeltiin neljän auton
letkassa kohti etelää. Suunnitelmat muuttuivat monta kertaa matkan
aikana ja vaihteeksi sillä eräällä liikenneasemalla Riihimäellä
pidettiin tankkausten lomassa ja mammatuspilviä ihaillen aivoriiheä,
että mihis nyt. Päätettin lähteä etsimään peltoaukeaa jostain
lähistöltä. Sellaiseksi osoittautui sitten Hyvinkään Kytäjä. Nopea
päätös, että kuka lähtee vetämään letkaa ja vauhdilla taas tien
päälle. Kytäjällä sitten melkein ensimmäisellä sopivalla peltoaukealla
tien varteen parkkiin ja katselemaan komean näköisiä pilviä, joista
osa kuivui kokoon ja osa jatkoi kasvuaan hurjaa vauhtia.
Paikallisiakin(?) tuntui kiinnostavan meidän touhut. Eräskin auto meni
neljä kertaa ohitse ja toinen ainakin kaksi kertaa. Melkoinen ralli
kävi siis tiellä.
Taas piti tien päällä tehdä pikaisia päätöksiä, että lähdetäänkö
länteen vai ei. No, päätettiin sitten lähteä ja pienen mutkan kautta
päädyttiin suuntaamaan kohti Forssaa. Tämä alue Hämeestä onkin kivaa
seutua myrskybongareille, pelkkää loputonta puuränniä. Mikä toki
olikin tiedossa jo ennakkoon. Eikun selaamaan karttoja, että mistä
löytyisi järvenranta tai peltoaukea ja mahdollinen kuvauspaikka.
Salamat räimivät maihin meidän länsipuolella, vyörypilvi puski
kohisten eteenpäin ja irc-kanavalla kiroiltiin suurinpiirtein että
miten saisi kyllä tulla derecho ja vetää Hämeestä kaikki puut pois.
Kymppitiellä sitten vedettiin levähdysalueelle parkkiin, mutta sieltä
tulikin sitten lähes suuren maailman tyylinen lentävä lähtö kun Tom
totesi, että ”mennään”. Meidän seurue lähti melkein renkaat ulvoen
vetämään letkaa kohti Forssaa ja siellä sitten ensimmäiselle
peltoaukealle Teurossa lähellä Lautaporrasta. Matkalla osuttiin
melkoiseen puuskaan kun puut kävi lähes 45 asteen kulmassa ja pieniä
oksia ties minkä rojun saattelemana lensi tielle. Onneksi ei saatu
mitään vahinkoa eikä siinä kohtaa riittänyt voimakkuus niittämään
metsää.
Löydettiin sitten se peltoaukea ja taas oli autoa letkassa parkissa
tien vieressä paikallisten ihmetykseksi. Menipä yksi paloautokin
ohitse, mutta ei ollut hälytysajossa sillä hetkellä. Komea olikin
pilvi! Erittäin laajaa pyörimistä oli havaittavissa vyörypilven takana
pilvenpohjassa ja todella dramaattisen näköisen pilvenreunan muodosti
siitäkin näkökulmasta. Salamat räimivät hyvää tahtia. Ihmeteltiin
vain, että miten ei kuulu ääntä. Nähtävästi sijoituttiin tuuleen
nähden siten, ettei ääni kantanut meille asti kuin aivan
satunnaisesti. Kuvattiin siinä sitten aikamme kuka enemmän tai
vähemmän onnistuen ja hauskaa oli.
Panu kuvasi allekirjoittaneen ja erään jaostonvetäjän keskustelusta
videopätkän, josta uhattiin tehdä jaoston virallinen mainos.
M: ”Tuli sentään vihdoin keliä muuallekin kuin Pirkanmaalle ja Pohjanmaalle”
E: ”Lahdessahan ukkostaa aina”
M: ”No eikä ukkosta, ite olet saanut tällä viikolla joka päivä kesän
parhaan ukkosen”
E: ”Höpö höpö, eilenkään ei ollut päivällä mitään. Yhden salaman näin.
Ja olihan siellä Lahdessa se Nastolan trombikin”
M: ”Ensinnäkin Nastola ei ole Lahdessa ja toisekseen siellä mitään
trombia ollut”
E: ”No olihan!”
M ”No eipäs ollu!”
P: ”Tästä tuli muuten hieno video!”
Reissun erikoisinkin (ja varmaan toiseksi vaarallisin…) juttu tuli
havaittua siellä Forssassa. Kuvattiin luoteeseen puskevaa pilveä ja
oltiin toki suunnattu kuvauskalustokin siihen suuntaan. Käännyin
puhumaan Panulle ja Esalle, jotka seisoivat melkein takanani. Ja kas,
salama löi maihin meidän takana, hyvin kauaksi varsinaisesta
ukkostavasta solusta. Mihinkähän mahtoi läväyttää. Nätisti löi maihin
ja tosiaan suunnalle, että eipä oikeastaan siellä päinkään ukkostanut.
Tässä olikin nyt sitten ihan näköhavaintona sellainen vaarallinen
kauas pilven huipusta lyövä positiivinen maasalama. Näistä niitä
pahimpia vahinkoja ihmisille tuntuu tulevan kun tuollaista ei niin
vaan osaa varoa. Etenkin jos varsinainen ukkossolu on jonkin
maastokohteen takana piilossa.
Aikamme kuvattuamme porukka päätti hajaantua kukin kohti kotia.
Allekirjoittaneelle ja Samille osui vielä reissun vaarallisin osuus
kohdalle kotimatkalla ja meinasi tulla rysähtävä pysäys kymppitieltä
melkein heti Lopen suuntaan käännyttyämme. Hirvi juoksi eteen tien
vasemmalta puolelta ja päätti sitten siirtyä toiselle puolelle tietä
just meidän kohdalta. Onneksi kuljettaja oli valppaana ja selvittiin
rajulla jarrutuksella ja käsien tärinällä. Piti vielä Riihimäellä
pysähtyä kolmannen kerran samassa paikassa hakemaan hermoja
rauhoittava teekupillinen mukaan. Sydän hakkasi varmaan viittäsataa
vielä hyvän matkaa.
Lahtea lähestyttäessä kuultiin irc-kanavan kautta, että sinne näkyy
kaakosta kalevantulia. Poikettiin Metsäkankaan kautta vielä
katselemassa Salpausselän päältä kun idempänä rätki. Komea olikin
valoshow ja tuli havaintoa vielä kalevantulista ja elosalamoista.
Väsymys alkoi kuitenkin painaa jo sen verran, että allekirjoittanut
piti käydä heittämässä kotiin, että pysyy perjantain edes melkein
hereillä töissä.
Hieno oli reissu ja paljon jäi sitten lopulta käteen. :) Mukavaa
seuraa, naurunremakoita, huonoa läppää, satsi valokuvia, havaintoina
ainakin mammatuspilvet, vyörypilvi, alapilvimassan pyöriminen, kova
salamointi, kalevantulet ja elosalamat. Kuvia laitan verkkoon kunhan
(illalla?) saan ne kamerasta. Corepunch jäi tällä(kin) kertaa
tekemättä, mikä oli kyllä tuolla kelissä paras vaihtoehto. Säilyi
sitten eräs bemarikin lommoitta... ;-) Sen verran kovaa puuskaa
pukkasi ja puuta kaatoi tuo Forssan ylikin puskenut MCS(?), että ei
ollut mitään asiaa suoraan alle kun halusi pysyä turvallisilla
vesillä.
Laittakaahan muutkin eiliseltä kertomuksia, kuvia ja havaintoja
näytille. :) Erityisen paljon kiinnostaa yöllinen itä- ja keski-Suomen
yli pyyhkäissyt mahdollinen derecho. Kyllähän tästä kohkattiinkin,
että saataiskohan Unto II. Vai olisikohan tämä sitten Olavi tai Asta?
Marja W.
--
http://marjis.kuvat.fi/kuvat/
--
Myrskybongareiden sähköpostilista: myrskybongarit-l_ät_ursa.fi ***
Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html ***
Listan www-arkisto: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/myrskybongarit-l/summary.html
|