|
myrskybongarit-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä myrskybongarit-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Juha Paulavuo wrote:
> Oikos hyviä vinkejä pilvikuvaukseen.
Pilvikuvaus on loppujen lopuksi tosi vaikeaa, jos tavoittelee
erinomaisia tuloksia, joskus mahdotonta ihan teknisistä syistä.
Toisaalta onnistunut tulos on hyvin palkitseva.
Kokeileminen opettaa. Ja ihan yleisellä tasolla voisi neuvoa, että
valokuvauksen alkutaipaleella jonkun alan perusteoksen lukeminen
madaltaa aloituskynnystä paljon. Vaikka omassa kamerassa ei olisikaan
manuaalisäätöjä, jollaisiin teoksissa usein viitataan, niin
valokuvauksen perusteorian tunteminen auttaa ymmärtämään sitä, mitä se
täysautomaattinen kamera yrittää tehdä, ja missä voi mennä vikaan.
> Ongelman on automaattinen
> tarkennus( ei, en saa sitä pois).
Tyypillisesti kamera tarkentaa ja sen jälkeen lukitsee tarkennuksen, kun
laukaisunappi painetaan puoleen väliin. Eli suuntaa kameran etsimen
keskikohta (johon kamera yleensä tarkentaa) horisonttiin, paina
laikaisunappi puoleen väliin, odota pieni hetki jotta kamera ehtii
tarkentaa ja lukita, ja suuntaa kamera sen jälkeen uudelleen taivaalle
laukaisunappi koko ajan puoliväliin painettuna suuntaan, jota haluat kuvata.
Sillä että horisontissa on esim. puiden latvoja esim. 2km etäisyydellä,
ja että pilvet ovat esim. 5km etäisyydellä, ei tavallisesti ole mitään
käytännön merkitystä. En nyt tässä lähde höpisemään sen enempää ns.
hyperfokaalietäisyydestä, mutta kiinnostuneet voi hakea netistä lisää
tietoa. Ks. esim: http://www.fortunecity.com/victorian/bronte/264/matsku.htm
Myös pilvettömän taivaan ja pilven rajasta saattaa löytyä riittävän
suuri ja terävä kontrastiero, johon kamera osaa tarkentaa.
Yleensä tarkentamisen jälkeen ei kannata kajota enää polttoväliin (eli
zoomata), tai jos polttoväliä muuttaa, kannattaa tarkentaa uudelleen.
Tähänkin sääntöön on poikkeuksia, mutta sitä voi ainakin aluksi pitää
turvallisena nyrkkisääntönä.
Jotkut pokkarit saattaa lukita myös valotuksen, kun laukaisunappi
painetaan puoleen väliin. Silloin seuraksena saattaa olla pilvien
ylivalottuminen, erityisesti jos kohdistettiin horisonttiin. Kannattaa
kokeilla, kuinka se oma kamera käyttäytyy. Järjestelmäkameroissa
valotuksen lukitsemiseen on yleensä oma nappinsa, tai valotuksen voi
ainakin säätää käsin kiinteään arvoon.
> kontrasti on joskus lähes olematon
Asian arvioinnissa olisi avuksi, jos ongelmalliseksi koettu kuva olisi
nähtävillä jossain, kuten esim. www-sivuilla.
Jos taivas on sitä surullisen kuuluisaa "harmaata mössöä", jota tänäkin
kesänä on paljon jouduttu katselemaan, niin siinä ei luonnossakaan ole
suuria kontrastieroja, ja kameralla on taipumus vielä hiukan huonontaa
sitä. Tätä tasapaksua harmaata mössöä voi kuvankäsittelyohjelman levels-
tai curves-säädöillä yrittää parantaa, mutta sitten pitää miettiä,
pyrkiikö kuvankäsittelyllä vain lähemmäs todellisuutta, eli korjaa
kameran puutteita ja tavoittelee sitä miten itse oikeasti näki, vai
haluaako mennäänkö manipulaation puolelle, eli tekee kuvasta "paremman
näköisen", kuin mitä se oli edes luonnossa.
Jos taas kuvataan esim. auringon valossa kylpeviä poutapilviä, jotka on
hyvin kirkkaita, voi vähäinen kontrasti kuvassa johtua siitä, että kuva
on ylivalotettu, eli kuva ns. "palaa puhki", eli suurin osa pilveä on
kuvassa puhtaan vitivalkoista.
Yksi automaattisen valotusmittauksen perusongelma juontaa juurensa
vahvasti siitä, että kamera on tyhmä kapistus, eikä se tiedä mitä
kuvataan - tummaihoista henkilöä syömässä lakua hiilikellarissa, vaiko
valkoista jänistä talvihangilla. Siksipä kamera aina olettaa (karkeasti
ottaen), että kuvattava kohde on ns. keskiharmaa, eli että kohde
heijastaa n. 18% siihen lankeavasta valosta. Siitä seuraa, että sitä
tummemmat kohteet ylivalottuu ja vaaleammat kohteet alivalottuu. Jos
valotus mitataan kirkkaan valkoisista pilvistä, niin automatiikalla on
siis taipumus alivalottaa, ja kuvassa pilvi onkin tylsän harmaa.
Monasti täysautomaattisissakin pokkareissa, joissa ei ole mitään
erityisiä käsisäätöjä, on valotuksen korjausasetukset. Niistä voi
komentaa kameraa valottamaan enemmän tai vähemmän, kuin mitä sen
automatiikka itsessään normaalisti tekisi. Englanninkielinen termi
kameran valikossa voisi olla esim. "exposure compensation" tms.
Minkään digin tai filmin valotusvara ei riitä toistamaan sitä hurjaa
valoisuuseroa, joka kirkkaan pilven ja yleensä paljon tummemman maan
välillä on. Niinpä usein joutuu vain tyytymään siihen, että molempia ei
saa valotettua oikein samaan ruutuun, vaan että pilvet palaa puhki tai
maa jää tumman mustaksi. Silloin joutuu valitsemaan, kumpi on tärkeämpi.
Jos muutkin myrskykuvausvinkit kiinnostaa, niin kirjoitin taannoin
aiheesta niitä näitä Aukea.netissä olleen näyttelyni kommentteihin.
Lähinnä salamoiden kuvaamisesta pimeällä ja kuvaamisesta huonossa säässä:
http://aukea.net/mp/db/Kokoelmahaut/etusivu/?num=2146947
Samalla käytän tilaisuutta hyväkseni, ja spämmään linkin
kuvagalleriaani, jossa on uusia kuvia kuluneen viikon tiistailta (9.8.2005):
http://mantynen.com/teemu/foto/displayimage.ph?album=16&pos=19
--
Teemu Mäntynen
--
Myrskybongareiden sähköpostilista: myrskybongarit-l_ät_ursa.fi ***
Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/cgi-bin/majordomo?myrskybongarit-l&ro ***
Listan www-arkisto: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/myrskybongarit-l/summary.html
|