|
ilmakeha-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä ilmakeha-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
> Juu, taisin nyt sekottaa ajatukset tähtien suoran valon ja
> yöpilvistä sironneen valon polarisaatioista. Yöpilvethän on
> polarisoituneet samoin kuin taustaivas ja tummenevat
> polarisaatiosuotimella sen mukana (Yöpilvet on korkealla =>
> tähdet on korkeammalla => tähtien valo polarisointunutta,
> noin meni ilmeisesti meikäläisen virheellinen
> ajatuskulku...). Kokeilin yöpilvien tunnistamista
> polarisaatiosuodattimella viime kesänä ja hyvin toimi, jopa
> melkoisen cirrusmassan seasta kykeni erottamaan yöpilvet
> niiden selvästi erillaisen polarisaation avulla jos ne vain
> oli riittävän kaukana Auringosta.
Sehän tutkittu asia, että yöpilvien valo on melko polarisoitunutta
ja vieläpä suunnilleen samoin kuin taustataivas. En ole varma,
mikä mekanismi polarisoitumisen aiheuttaa. Onko kyseessä jo yöpilvihiukkasista
tapahtunut sironta/heijastuminen vai polarisoituuko
valo kulkiessa pitkän matkan ilmakehän läpi, jolloin yöpilvistäkin
heijastunutta valoa siroaa. Joka tapauksessahan yöpilviähän ei saa
polarisaatiosuotimella paremmin näkyviin missään suotimen asennossa.
Suodin auttaa ainoastaan tunnistamaan yöpilvet tavallisista yläpilvistä,
jotka tietyssä hämärän vaihessa ovat sen verran Auringon kajon
valaisemia, että erehdyttävästi muistuttavat yöpilviä (tai päinvastoin
yöpilvet ovat yläpilvien näköisiä, ihan miten vaan). Yläpilvistä heijastunut
valo ei ole polarisoitunutta samalla tavalla kuin yöpilvistä
tuleva valo. Näin polarisaatiosuodin auttaa erottamaan yöpilvet tavallisista.
Yöpilvet käyttäytyvät kuten taustataivas eli himmenevät tietyillä
suotimen asennoilla. Tämä muuten sitten alkaa toimia vasta noin
40-50 asteen kulmilla Aurinkoon nähden. Vastasuunnasta en ole varma,
ei ole tullut koskaan kokeilluksi, mutta noin 90 asteen kulmassa Auringosta
ilmiö on voimakkaimmillaan.
Mikäli tähtien valo jotenkin polarisoituisi ilmakehän vaikutuksesta,
niin ei kai suodin kauheasti auttaisi, koska taustan ja valonlähteen
polarisaatio olisi samankaltainen eli tähdetkin tummuisi samalla.
Tuo Jarmon huomio siitä, että on hyödyllistä käyttää riittävän vaaleita
polarisoivia aurinkolaseja yöpilvien tunnistukseen, on hyvä painaa mieleen.
Viitaten sekä Jarmon että Jarkon kommentteihin yöpilvien näkymisestä
Oulun korkeudell, niin valitettavasti siellä joutuu odottelemaan aika
pitkään. Keskikesän yöpilvet rajoittuvat aika vahvasti ihan eteläiselle
rannikolle. Muistelen, että jo Keski-Suomessa (Jämsässä Rajalan Leo toimesta)
on kyllä nähty ekat yöpilvet jo kesäkuun lopulla, mutta silloinkin
kyseessä oli hyvin kirkas ja vahva yöpilvimuoto. Pohjoisemmassa hyvä
vertailukohta olisi ehkä Markku Ruonalan monena vuonna Kemissä tekemät
havainnot, mutta nyt minulla ei ole materiaalia eli vanhoja yöpilviraportteja
käytössä, kun niitä ei ole saatu siirrettyä verkkoon vielä.
Joku mututuntuma on, ettei Kemissä ennen 25.7. olisi yökkösiä nähty.
Oulu kuitenkin on noin leveysasteen etelämmässä eli uskoisin heinäkuun
puolenvälin tienoilla olevan mahdollisuuksia eli ihan piakkoin. Siis
silmät tarkkana siellä Oulussakin. Aluksi displayt vaivat olla yli
zenittinkin.
Jos yöpilvioppaan (http://www.ursa.fi/ursa/jaostot/ilmakeha/yp-opas/)
graafisia almanakkoja katsotaan, niin Oulussa saavutetaan -4° raja
Auringon korkeudessa noin 17.7. Mutta sekään ei ihan ehdoton raja ole.
Muistelen, että ennätys on -3°, kun yöpilviä on nähty. Tämän havainnon
teki Pekkolan Marko joskus 1980-luvulla Rautalammilla tai Kuopiossa.
Tuolloin kirkas yöpilvimuoto näkyi lähes eteläisessä horisontissa.
-VeikkoM-
|