|
halo-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä halo-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
> Näitä keskusteluja harvinaisista haloista seuranneena tulee
> väkisin mieleen että ovatko ne loppujen lopuksi niin
> hirvittävän harvinaisia kumminkaan?
> Otan esimerksi linnut. Monia lajeja on pidetty aiemmin
> Suomessa huippuharvinaisina. Mutta nykyään, kun
> lintuharrastajia on ehkä 20 000 ja määrityskirjallisuutta on
> kaikilla, monet näistä huippuharvinaisuuksista ovatkin vain
> pikkuharvinaisuuksia.
> Samoin voi käydä haloille. Nyt meitä halojen päälle jotain
> ymmärtäviä on vain muutama kourallinen. Me katamme Suomen
> pinta-alasta vain pienen murto-osan. Paikallisista
> halonäytelmistä jää meiltä näkemättä varmaan 99% tai jotain
> siihen suuntaan.
Linnut eivät ehkä ole aivan vertailukelpoinen kohde halojen
kanssa, kun linnut on konkreettisiä kiinteitä olemassa olevia
luontokappaleita. Halot taas syntyvät olosuhteiden suosiessa,
jos ovat syntyäkseen.
Mutta totta on, että jos havaintoverkko olisi kattavampi,
aina jotain mielenkiintoistä saataisiin näkyviin enemmän.
Kuitenkin, jos olosuhteet eivät hyvälaatuisten yläpilvien tai
jääsumun suhteen ole suosiolliset, niin tiheäkään havaintoverkko
ei auta.
Halot eivät varmaan ole monessakaan tapauksessa (ainakaan
pikkuharvinaisuuksien suhteen) niin harvinaisia kuin tilastomme
antavat ymmärtää. Havaintoverkkomme kattavuus on aika ohut.
Sitten on lisäksi se tiedon puute, mitä voisi näkyä.
Käsittääkseni millään paikkakunnalla ei ole nykyään sellaista
havaitsijapeittoa, että voisimme olla varmoja, että lähes
kaikki nähtävissä oleva voitaisiin saalistaa. Jos takavuosina
pääkaupunkiseudulla oli kyllä lähes tuollainen peitto. Paljoa
ei varmaan jäänyt huomaamatta.
Nykyään onneksi digikuvaus on yleistänyt luontokuvaamista
niin, että "maallikkohavaitsijatkin" saattavat saalistaa
hyvää tutkimusaineistoa ja näin lisätä havaintoverkon
peittoa.
Halojen harvinaisuutta voitaisiin arvioida myös fysikaaliselta
pohjalta. Perimmäisenä halojen syntymiseen vaikuttaa vain
yksi tekijä valonkulku kiteessä. Tämä on hajoitettavissa
kuitenkin ainakin muutamaan osatekijään:
jääkiteen muoto - jääkiteen liiketila - valonlähteen korkeus
Mitä vaikeammin tietty kombinaatio näistä on saavutettavissa,
sitä harvinaisempi joku halomuoto luonnollisesti on.
Ykköstekijästä voidaan kai sanoa, että erilaisia variaatioita
jääkiteistä esiintyy runsaasti. Toki lienee jotain erikoistapauksia,
jotka selvästikin ovat harvinaisempia jo fysikaalista
syistä (esim. erikoiset kitemuodot).
Kakkostekijästä kai voidaan sanoa, että mitä sidotumpia
jääkiteen pyöriminen on, sitä harvinaisempia ovat tilanteet,
jossa tällaisia liiketiloja esinntyy. Niinpä halomuodot, jotka
vaativat, ettei kide paljon heilahtele, keinu eikä pyöri,
ovat harvinaisia. Sitten taisi olla jotain erikoisia pyörimisliikkeitä
(Lowitzin kaarten tapaus), joita tuntuisi olevan
vaikea saavuttaa.
Kolmostilanne luonnollisesti sulkee pois paljon vuorokauden
aikoja ja maantieteellisiä sijaintejakin. On olemassa haloja,
jotka näkyvät kunnolla vain tietyillä Auringon/Kuun korkeuksilla.
-VeikkoM-
|