|
halo-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä halo-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Tervehdys kaikille,
Cygnuskin oli ja meni. Jaostokokous oli pääasiallisesti viimeisen vuoden
muistelua. Lauantai-iltana näytin muutaman dian Cygnuksen saunan
pukuhuoneeseen valikoituneelle katseliljakunnalle. Mutta ei Cygnuksesta nyt
tämän enempää.
Cygnuksen jaostokokouksessa olleet tietävät, että Vaalan 23.1.2002
näytelmän yhteydessä kerroin kuvista tekemistäni mittauksista sille oudolle
46° seudulla näkyvälle kaarelle. Tuolloin jo totesin mikrometriluupilla
tekemieni mittausten vihjaavan siihen suuntaan, että kyseinen kaari ei ole
tavanomaista 46° tavaraa (kaari on liian lähellä Aurinkoa) ja että kaari on
ilmeisesti liian kaukana Valkean taivaan vieraissa mainostetulle
moninkertaisen osuman (joka syntyy lovilaatoista) 46° sivuauringolle.
Tuolloin vihjaisin että "Tränkle alkaa kummittelemaan". Saksalainen
halotutkija Eberhard Tränkle, joka on nyt jo kuollut ja kuopattu, oli heppu
joka ei ainoastaan käynyt kahdesti Suomessa halojaoston vieraana vaan myös
ajoi aikoinaan moninkertaisen sironnan haloja kuin käärmettä pyssyyn ja
selitti mm. Greenlerin kanssa tekemässään artikkelissa Saskatoonin 46°
sivuauringot moninkertaisen sironnan 44° sivuauringoksi (= sivuauringon
sivuaurinko).
Kyseinen teoria on kuitenkin kohdannut jonkinmoista vastustusta ainakin
meidän suomalaisten toimesta (nostan syyllisenä oman käteni ylös).
Yksi syy tähän on se, että Saskatoonin 46 sauri oli todella selvä ja
värikäs. Se tuntuu luonottomalta tulokselta moninkertaisesta sironnasta.
Varsinkin kun lovilaatoissa tapahtuvat "moninkertainen osuma" (kiteestä
kerran poistunut säde osuu kiteen loven jälkeen uudelleen samaan kiteeseen)
tuntui tarjoavan erittäin varteenotettavan vaihtoehtoisen teoria.
Lovilaatalla pystyy nimittäin simuloimaan värikkäitäkin 46° saureja. Kolmas
ja kenties klassisin selitys 46 saurille oli pylväskiteen vaihtoehtoinen
Parry-asento, joista periaatteessa syntyy aitoja 46° saureja. Aitoja sen
vuoksi, että kyseessä olisi silloin 90° prisman synnyttämistä
sivuauringoista. Viimeksi mainittu teoria tosin on ongelmallinen sen
vuoksi, ettei liiketilan synnyttämiä monia muita haloja ole koskaan
havaittu ja liiketilan olemassa olo on erittäin kyseenalainen. Mikä sitten
on se oikea selitys Saskatoonin ja Vaalan haloille?
Ongelman ratkaisu on ollut aina löydettävissä tarkoin mitatuista kuvista,
sillä kolmen eri teorian synnyttämien 46° sivuaurinkojen etäisyydet
Auringosta ovat hiukan toisistaan poikkeavia.
Tämän vertailun on aikaisemmin estänyt lähinnä se, että Saskatoonin kuvia
ei ole hirveän tarkasti kyetty mittaamaan. Samalla linssillä otettuja
tähtikuvia ei ole ollut käytössä. Erityisesti Ripleyn ottamissa kuvissa on
kuitenkin vihjettä siitä, että 46° rengas/sivuavat ovat selvästi kauempana
kuin mystinen värillinen 46° sivuaurinko. Näin ollen vaihtoehtoisen
Parry-pylvään synnyttämä 46° sivuaurinko on pois laskuista heti kättelyssä.
Ongelmaksi on jäänyt teoriat moninkertaisesta sironnasta ja osumasta.
Onneksi Vaalan tapauksessa mittauksien tilanne on Saskatoonin tapausta
parempi, sillä samalla linssillä on tullut otettua pitkäänkin valotettuja
tähtikuvia.
Niinpä tein tuossa viimein kotia päästyäni tarkempia tähtikuviin perustuvia
mittauksia Vaalan näytelmän 23.1.2002 oudolle kaarelle ja
vertailusimulaatioita moninkertaisella sironnalla ja moninkertaisella
osumalla. Simulaatioiden ja teorian mukaan moninkertaisen sironnan
tapauksessa 46° sauri on jotakuinkin kaksi kertaa niin kaukana Auringosta
kuin 22° sivuauringot. Moninkertaisella osumalla 46° sauri on mitattavasti
kauempana kuin moninkertaisen sironnan synnyttämä 46° sauri ja
simulaatioiden mukaan Vaalan tapauksessa se on jopa 46° rengastakin
kauempana (arviolta noin 45.2°)! Ero on joka tapauksessa niin selvä, että
käytännössä jo mikrometriluupilla tekemieni mittauksen tulokset riittivät
puhumaan moninkertaisen sironnan puolesta Vaalan tapauksessa!
Moninkertaisessa osumassa lovilaatassa on muitakin ongelmia, esim. liian
syvät lovet tuottavat toisen kaaren heti 46° saurin taakse.
Tein kuitenkin kriittisimmän testin ja mittasin tähtikuvan perusteella 22°
sivuauringon ja 44° sivuauringon (nyt sitä voi siksi jo kutsua) etäisyydet
Vaalan näytelmästä. Tulos: 22° sivuauringon sisäreunan etäisyys Auringon
keskustasta on luokkaa 21.4° (±0.1°) ja 44° sivuauringon etäisyys on
luokkaa 43.3° (±0.2°). Kun verrataan tulosta 22° renkaan teoreettiseen
etäisyyteen 21.36° ja 46° renkaan teoreettiseen etäisyyteen 44.44° (arvot
ovat oudon pienet, koska molemmat arvot ovat punaiselle valolle n=1.307 ja
teoreettisessa laskussa käytetyn pistemäisen valolähteen tulos on korjattu
vastaamaan paremmin mittausta vähentämällä tuloksesta Auringon kiekon säde
0.25°), huomataan että 22° renkaan mittaus on varsin tarkka, mutta Vaalan
44° sivuaurinko on noin 1.2° liian lähellä Aurinkoa ollakseen jokin
tavanomainen 46° halo. Tämä arvo on myös niin lähellä arvoa 2 x 21.4° =
42.8°, että se puhuu monikertaisen sironnan puolesta. Huom! 44° saurin arvo
ei ole tarkalleen 2 x 21.4° koska sivuauringon etäisyys on mitattu halon
sisäreunasta jossa halo ei ole kirkkaimmillaan ja ei näin ollen kykene
synnyttämään näkyvää haloa 42.8° etäisyydelle. Mutta sivuauringon
kirkkaimman osan etäisyys Auringosta on noin 21.7° ja silloin 2 x 21.7° =
43.4° eli lähes täsmälleen mitattu arvo Vaalan 44° saurille!
Loppujen lopuksi, mittausten, laskujen ja simulaatioiden pohjalta on
todettava, että Vaalan 46° seudun oudon kaaren voi nykytiedoin selittää
vain moninkertaisella sironnalla laattakiteissä.
Mikä sitten mahdollisti niinkin uskomattoman efektin kuin sivuauringon
sivuauringon syntymisen? Mielenkiintoista on se, että Saskatoonin ja Vaalan
tapauksissa esim. sääolot ovat vastanneet toisiaan hyvin paljon. Lämpötilat
ovat olleet parin asteen tarkkuudella samat ja kelin kehitys pilvisestä
lumisateesta jääsumunäytelmään ovat identtiset. Nämä keliolosuhteet ovat
ilmeisesti luoneet todella laaja-alaisen puhtaita kiteitä sisältäneen
jääsumupilven. Esim. Vaalan tapauksesta on myös Kaleva-lehdessä julkaistu
kuva, joka on otettu linnuntietä 15 km päässä minun havaintopaikasta
mitattuna lähes tarkalleen vasta-aurinkopisteen suuntaan! Lisäksi näytelmä
kesti yli 2 tuntia kaikkinensa lähes muuttumattomana ja autoillen totesin
pilven jatkuvan ainakin 15 km minusta Aurinkoon päin. Kyse oli siis
jääsumualueesta jonka läpimitta oli ainakin 30 kilometriä! Tämä kaikki
vihjaa siihen, että kyseinen jääkidepilvi on ollut laaja ja mahdollisuus
sivuauringon valaisemille sekundäärisille sivuauringoille on ollut
otollinen. Ilmeisesti kidepilven laajuus on ratkaisevampaa kuin sen tiheys
ja kenties tiheä kidepilvi sisältäisi paljon enemmän näytelmää sumentavaa
roskaa. Vaalan tapauksessa en edes löytänyt riittävän tiheää kohtaa
pilvestä kunnollista kidenäytettä varten! Siitäkin huolimatta Vaalan
sivuauringot olivat järkyttävän kirkaat, vaikka ei ne kyllä dioissa näytä
aivan niin pahoilta kuin visuaalinen muistikuvani niistä on. Eipä tuo ole
ensimmäinen kerta kun kuvat pettävät. Tosin, harvoin sauri on niin kirkas,
että se jäiseltä tienpinnalta kykenee selvästi heijastumaan kuten eräissä
Vaalan kuvissa...
Ai niin, Vaalan 44 saurin kaarimainen olemus johtunee varmaan siitä, että
näytelmässä oli mukana mm. Lowitz-liiketilan kiteitä (mm. Schultzin kaaret
eli entiset heijastuneet Lowitzit näkyvät kuvissa). Saskatoonin kuvissa
sivuaurinkojen kirkkaimmat kohdat ovat hyvin pienialaiset ja siksi
Saskatoonin 44 saurista on tullut kompaktimpi halo. Niin, on syytä todeta
että Saskatoonissa on myös ollut mukana moninkertainen sironta, sillä
simulaatioiden mukaan lovilaattalla 46 sauri olisi ollut myös Saskatoonissa
kauempana kuin 46° rengas. Kumma juttu, ettei tuota ole aikaisemmin
huomioitu tarpeeksi. Yksi syy tosin on se, että 46° halot Saskatoonin
tapauksessa ovat himmeät. Lovilaatan 46 sauri olisi Saskatoonissa ollut
kuitenkin niin selvästi 46 halojen takana, että saatoin todeta asian
pelkästään vertaamalla kuvaa simulaatioon.
Kaiken tämän lopputulos on se, että Tränklen idealle moninkertaisesta
sironnasta halojen selityksenä on annettava jonkinmoinen kunnianpalautus.
Niin, ja nyt Kernin kaarikin saa takaisin yhden varteenotettavan teorian.
Kernin kaarihan on edelleen kuvaamatta ja se saattaisi näin ollen olla
zykin horisonttirengas. Niin ja Saskatoonissahan havaittiin myös 66 saurit.
Kuten jokainen huomaa, olen tässä käyttänyt nimeä 44° Saskatoonin ja Vaalan
ilmiölle. 46° sauri olisikin huono nimi ilmiölle, joka sijaitsee
parhaimmillaan alle 44 ° päässä Auringosta. Kun tässä nyt tuli mielessäni
jotain selvyyttä sille, että moninkertainen sironta on sittenkin olemassa
oleva tekijä haloissa, on jatkossa syytä puhua moninkertaisen sironnan
yhteydessä 44° sivuauringosta (22° sivuauringon 22° sivuaurinko = 2 x 22° =
44°). Itse asiassa Tränkle ja Greenler käyttävät sivuauringon
sivuauringosta nimeä 44° sivuaurinko heidän artikkelissaan vuodelta 1987 ja
he tekevätkin selvän eron 46° sivuaurinko-nimeen: "Therefore we think that
what have been called 46° parhelia in the past are 44° parhelia resulting
from double scattering by oriented plates."
Onneksi Riikonen on päivittämässä Valkean taivaan vieraita, sillä
monikertaisen sironnan ja 46° sivuaurinkojen kohdat on selvästikin
pistettävä uusiksi rankalla kädellä...
Että tuo halojen maailma on ihmeellinen!
Jarmo
Jarmo Moilanen / Ursan halojaosto
Säräisniementie 250
91760 SÄRÄISNIEMI
halot_at_ursa.fi
|