Kaukoputken ostajan opas

 

Olemme koonneet yleisimmät kaukoputkiin liittyvät kysymykset tähän pikaoppaaseen, ja toivomme siitä olevan apua erityisesti ensimmäistä kaukoputkeaan hankkiville. Sopivan mallin valintaan kannattaa kysyä myös asiantuntijan mielipidettä, ota rohkeasti yhteyttä Ursaan! Kaikille Ursasta kaukoputken ostaneille tai putken hankintaa suunnitteleville on tarjolla maksuton yhden illan mittainen kurssi Opastus kaukoputken käyttöön (ks. Ursan kurssikalenteri).

Mitä kaukoputkella näkee?

Taivaan havaintokohteet näyttävät hienommilta valokuvissa kuin kaukoputkeen katsottaessa. Kirjojen ja lehtien kuvat on otettu pitkillä valotusajoilla suurilla kaukoputkilla ja kuvia on yleensä aina käsitelty voimakkaasti. Monet kuvat on lisäksi otettu ilmakehän ulkopuolelta ja hienoimmat kuvat planeetoista ovat peräisin lähellä planeettaa lentäneiltä avaruusluotaimilta.

Harrastelijaputkilla ei kovin suuriin suurennuksiin päästä, eikä silmä erota värejä kuin harvoista kirkkaista kohteista. Planeetat näyttävät kaukoputkessa aina pienikokoisilta, mutta Kuu on näyttävä jo pienelläkin putkella. Yksittäiset tähdet pysyvät pistemäisinä, joten niistä ei ole kaukoputkikohteiksi. Eräät kirkkaat kaksoistähdet ovat kuitenkin kauniita kohteita, jos niiden eri värit erottuvat. Aurinkokunnan ulkopuoliset kohteet, tähtijoukot, sumut ja galaksit ovat pääosin himmeitä, ja niiden löytäminen taivaalta on voi olla vaikeaa ilman tietokoneavusteista kaukoputkea. Kaukoputken käytössä vaikeinta onkin himmeiden kohteiden löytäminen sopivan kartan, kuten Ursan Tähdet-vuosikirjan sekä planisfäärin avulla. Oma työ kuitenkin palkitsee: miljoonien valovuosien päässä olevan kohteen löytäminen kaukoputken näkökenttään on upea elämys.

Minkä kokoinen kaukoputki kannattaa hankkia?

Kokoon liittyy kaksi asiaa, objektiivin halkaisija ja polttoväli.

Objektiivi on kaukoputken linssi tai peili, joka kerää valoa. Yleiseen harrastukseen sopivat 100 mm (10 cm) ja sitä suuremmat objektiivit. Himmeiden kohteiden havaitsijat pitävät alarajana 200 mm objektiivia, mutta tällainen peili pääsee oikeuksiinsa vain hyvissä olosuhteissa pimeällä maaseudulla. Ensimmäiseksi kannattaa siis miettiä omaa havaintopaikkaa. Suuri putki on yleensä myös painavampi ja vie enemmän tilaa. Varsinkin jos isoa putkea joutuu kuljettamaan, käyttökynnys saattaa pian nousta korkeaksi.

Polttoväli eli kuvatason etäisyys objektiivista on tyypillisissä harrastajaputkissa puolesta metristä pariin metriin. Pitkä polttoväli antaa helposti suuria suurennuksia ja kapean näkökentän. Lyhyt polttoväli suo laajemman näkökentän, mutta sillä ei päästä käytännössä suuriin suurennuksiin. Pitkä polttoväli sopii siis paremmin esim. planeetta- ja kuuhavaintoihin, lyhyt taas laaja-alaisiin kohteisiin kuten avoimiin joukkoihin ja sumuihin, samoin maakohteisiin.

Minkälainen jalusta tarvitaan?

Jalusta on tärkeä osa kaukoputkea. Sen täytyy olla tukeva, sillä pienet tuulenpuuskat tai tärähdykset eivät saa heiluttaa sitä. Pienikin tärinä kaukoputkessa näkyy heti kuvassa suurina heilahduksina. Jalustoja on useita malleja.

Kolmijalka on helppo pystyttää maastoon epätasaisellekin pinnalle. Jalustan keveys on eduksi kannettaessa, mutta kostautuu välillä tukevuudessa, sillä kevyt jalusta on herkempi häiriöille. Tukevuutta voi lisätä ripustamalla lisäpainoja jalustan keskiöön. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että jalusta on oikean kokoinen itse kaukoputkeen nähden. Pitkä putki vaatii myös akselistolta erityistä tarkkuutta ja lujuutta. Liian pieni ja kevyt jalusta suuressa kaukoputkessa turhauttaa havaitsijan nopeasti tärinällä ja häiriöillä, jotka pahenevat suurennuksen kasvaessa. Ursan myymissä kaukoputkissa tämä on otettu huomioon.

Dobson-jalustaa käytetään lähinnä sellaisissa peilikaukoputkissa, joissa objektiivin halkaisija on suuri ja putki on pitkä ja painava. Dobson-jalusta on helppo pystyttää ja kuljettaa. Dobsonin hyvä puoli on tukevuus, esimerkiksi 20 cm:n peilillä varustetulle kaukoputkelle riittävän tukeva ekvatoriaalinen jalusta on hyvin raskas ja kallis. Dobson-kaukoputki kannattaa hankkia seurantamoottorilla varustettuna, joissa kohde pysyy näkökentässä. Ilman tätä kohteen seuranta on hankalaa, sillä hienoliikuntaominaisuus puuttuu.

Go-to-jalusta suuntaa putken haluttuun kohteeseen tietokoneavusteisesti ja pitää kohteen näkökentässä automaattisesti. Jalustaa ohjataan joko kauko-ohjaimella tai mobiililaitteella. Laitteen muistissa on tyypillisesti valmiina tuhansia taivaan kohteita, joten kohteiden saaminen näkökenttään on helppoa. Jalusta vaatii jonkinlaisen virtalähteen, joko paristot tai ulkoisen virtalähteen.

Yleensä tähtikaukoputkissa on ekvatoriaalinen akselisto. Tällöin putki kääntyy kahden akselin ympäri, ja sitä ohjataan hienoliikuntaruuvien avulla. Ekvatoriaalisessa akselistossa toinen akseleista, ns. tuntiakseli, voidaan kääntää Maan akselin suuntaiseksi, joten kohde pysyy vaivattomasti okulaarin näkökentässä hienoliikuntaruuvia kääntämällä. Maakaukoputkissa, ns. Dobson-malleissa sekä halvimmissa tähtikaukoputkissa on atsimutaalinen akselisto. Näissä putki kääntyy vain vaaka- ja pystysuunnassa, ja hienoliikunta puuttuu, joten kohteen seuraaminen on hankalaa. Tietokoneohjatuissa on usein myös atsimutaalinen pystytys, mutta näissä tietokone huolehtii kääntämisestä.

Mitä eroa on erilaisilla kaukoputkilla?

Peilikaukoputket
Nykyisin kaikki suuret tähtitieteilijöiden käyttämät kaukoputket ovat peilikaukoputkia. Peilikaukoputkessa oleva apupeili aiheuttaa periaatteessa kuvaan häiriöitä, jotka vaikuttavat kaukoputken erotuskykyyn ja kuvan tarkkuuteen. Virhe on kuitenkin erittäin pieni, ja selvästi pahimpia kuvan laadun huonontajia ovat ilmakehä ja jalustan huteruus, joissakin tapauksissa myös huonolaatuiset okulaarit.

Katadioptriset putket
Katadioptrisissa putkissa optisina elementteinä on sekä peilejä että linssi. Tavallisimpia tyyppejä ovat Schmidt-Cassegrain-putket ja Maksutov-putket, esim. Skymax. Katadioptrisissa putkissa polttoväli (kuvatason etäisyys objektiivista) säilyy pitkänä, vaikka putki on itse suhteellisen lyhyt, vain viidesosa polttovälistä. Valo heijastuu putken sisällä useaan kertaan.

Kuinka suuria suurennuksia on mahdollista käyttää?

Ensimmäistä kaukoputkeaan hankkivat haluavat usein kaukoputkeensa mahdollisimman suuria suurennuksia. Erilaisia suurennuksia saadaan vaihtamalla okulaareja, mutta kaukoputken erotuskyky asettaa ylärajan suurimmalle käyttökelpoiselle suurennukselle. Mitä suurempi suurennus, sitä pienempi osa taivaasta näkyy ja sitä enemmän se menettää kirkkautta. Ei siis kannata tuijottaa kaukoputken suuria suurennuslukemia, vaan kannattaa pitää mielessä, että pieni suurennus tarjoaa kirkkaan ja laajan näkymän. Kohteen etsimisessä laaja näkökenttä on etu.

Kaukoputken erotuskyky asettaa rajan suurimmalle suurennukselle. Erotuskyky kertoo kuinka lähellä toisiaan olevat kohteet kaukoputki näyttää erillisinä (esimerkiksi kaksoistähdet), ja samalla saadaan selville millaisia suurennuksia kaukoputkella on mahdollista käyttää. Jos suurennusta kasvatetaan vielä tästä, kuva suurenee, mutta yksityiskohtia ei tule lisää näkyviin. Asia on käytännössä sama kuin katsottaessa valokuvaa suurennuslasilla: yksityiskohdat tulevat paremmin näkyviin, mutta kuvan rakeisuus alkaa haitata. Käytännössä suurin käyttökelpoinen suurennus on kohteesta, katselijasta ja peilin laadusta riippuen 1,5-2 x objektiivin halkaisija millimetreinä. Myös ilmakehän häiriöt rajoittavat suurinta käyttökelpoista suurennusta.

Suurennuksen laskeminen
Suurennusta on mahdollista muuttaa vaihtamalla okulaaria. Okulaarin antama suurennus on helppo laskea: objektiivin polttoväli jaettuna okulaarin polttovälillä. Jos objektiivin polttoväli on esimerkiksi 1200 mm ja okulaareja on kaksi, vaikka 10 mm ja 25 mm, niin suurennukset ovat 1200 mm / 10 mm = 120x ja 1200 mm / 25 mm = 48x.

Miten tähtiä voi valokuvata?

Valokuvauksen vaatimukset ovat aivan toiset kuin silmän, esimerkiksi Tähdet ja avaruus -lehdessä nähtävät harrastajien ottamat kuvat on otettu tarkoitukseen soveltuvilla laitteilla. Kuusta ja kirkkaimmista planeetoista on mahdollista ottaa kuvia digikameran avulla liittämällä se kaukoputken okulaariin esimerkiksi tarkoitukseen suunnitellulla kamerapidikkeellä. Pitkään valotetut ns. syvän taivaan kuvat vaativat kaukoputkelta tarkkaa seurantaa, johon liittyy useita eri seikkoja sekä melkoista kuvankäsittelyä. Kaiken kaikkiaan siis runsaasti harrastuneisuutta ja tarkoitukseen sopivat laitteet. Hyviä lähtökohtia ovat esim. Sky-Watcher Skymax-150 Pro goto -jalustalla. Lisäksi tarvitaan soveltuva kamera, tietokone sekä paljon kärsivällisyyttä. Emma Bruus kirjoittaa tähtivalokuvauksesta blogissaan Taivas takapihalla.

Go-to (eli tietokoneohjaus)

Monissa nykyaikaisissa jalustoissa on tietokoneohjaus eli go-to. Go-to-laitteisto suuntaa putken haluttuun kohtaan taivasta sähkömoottorien avulla. Kohteen löytämisen lisäksi tietokoneohjattu pitää myös kohteen keskellä näkökenttää, jotkin mallit jopa valokuvaukseen riittävällä tarkkuudella (esim. HEQ5 SynScan).

Joitain malleja ohjataan voi ohjata älypuhelimella, kuten esimerkiksi Skymax-102 Az-GTi-jalustalla. Tällöin jalusta luo oman wifi-verkon, ja ohjelmisto saa GPS-, päivämäärä- ja aikatiedot suoraan käyttöönsä, jolloin tietoja ei tarvitse erikseen näpytellä.

Muut go-to-mallit suunnataan näyttämällä sille vähintään kaksi tähteä ja asettamalla päivämäärä ja kellonaika, jotta se osaisi löytää kohteet. Tietokone kääntelee putkea kohdetta vaihdettaessa, eikä putkea voi kaikissa malleissa suunnata käsin kesken kaiken, sillä laite saattaa kadottaa tiedon suuntauksesta.

Seurantamoottori

Seurantamoottori kääntää ekvatoriaalijalustan tuntiakselia samoin kuin käsiseurannassa, mikä kompensoi Maan pyörimisen. Näin kohde pysyy kaukoputken näkökentässä, kun kaukoputki liikkuu samaa tahtia tähtitaivaan kanssa. Valokuvattaessa putken läpi pitkillä valotusajoilla seurantamoottori on tarpeen. Samoin, jos katsojia on useita jonossa. Esimerkiksi koulujen kannattaa hankkia kaukoputki, jossa on seurantamoottori tai mahdollisuus liittää sellainen, sillä varsinkin suurilla suurennuksilla kohde liikkuu nopeasti pois näkökentästä. Useimpiin ekvatoriaalisiin jalustoihin on mahdollista liittää seurantamoottori.

Tähtikaukoputki vai maakaukoputki

Maa- ja tähtikaukoputken ominaisuuksien yhdistäminen on hankalaa, muttei mahdotonta. Tähtikaukoputkissa kuva on ylösalaisin, ja lisäksi vielä peilikuvana. Tämä johtuu siitä, että katsottaessa taivaan kohteita suunnilla ei ole väliä, ja valon määrä vähenee jokaisella kerralla, kun se taittuu peilistä tai kulkee linssin läpi. Lisäksi tähtikäyttöön tarkoitettu suuri peili on tarpeettoman iso ja painava päiväkäyttöön, ja ekvatoriaalinen jalusta on hiukan hankala putken suuntaamisessa (kaukoputki ei liiku horisontin suunnassa, vaan kaaressa, kuten tähdet). Maakaukoputken käyttökelpoisimmat suurennukset ovat välillä 20-60x. Tähtikaukoputkien vakio-okulaareilla ei yleensä näihin lukemiin päästä, mutta lyhytpolttovälisillä putkilla tämäkin onnistuu.

Muissa kuin Newton-tyyppisissä putkissa mukana on tavallisesti 90 asteen kääntöpeili. Tällöin kuva on pystysuunnassa oikeinpäin, mutta vasen ja oikea väärinpäin. Tämä ei ole suurikaan haitta, kun tottuu kääntämään putkea vastakkaiseen suuntaan näkökenttään nähden. Kuvan voi kääntää oikein päin myös esim. 45 asteen kääntöprismalla, jolloin katseluasentokin on sopiva.

Kiikareitakaan ei kannata unohtaa

Kiikari on mainio väline myös kaukoputken omistajalle, sillä pieni suurennus antaa suuren valovoiman ja ja laajan näkökentän. Jalusta on tarpeen yli 10x suurennuksilla, mutta sitä voi suositella käytettäväksi myös pienempien kiikarien kanssa. Vain videopäällä varustettu ja tarpeeksi korkea kameran jalusta soveltuu kunnolla taivaan kiikarointiin.

Kiikarin suurennus ja objektiivin läpimitta on merkitty sen takaosaan. Esim. 7x50 kertoo suurennuksen olevan 7 -kertainen ja linssin läpimitan 50 mm. Jos suurennusta on enemmän, tulisi objektiivin olla vastaavasti isompi, jotta valovoima säilyisi tähtitaivaan kohteisiin riittävänä.

Neuvoja kannattaa kysyä Ursan toimistosta puhelimitse 09 684 0400 tai sähköpostilla kaukoputket (a) ursa.fi.

Kuva Pauli Piepponen

Ursa suosittelee

Helios Naturesport-Plus 10x50WA -kiikari

Tähtikäyttöön hyvälaatuinen kiikari, jossa on laaja näkökenttä.

129,00 143,00  Katso lisää

Helios Stellar-II 15×70 -kiikari

Hyvälaatuinen tähtikiikari, joka soveltuu erinomaisesti tähtikäyttöön jalustakiinnityksen ja hyvän kuvanlaadun ansiosta.

319,00 354,00  Katso lisää

Sky-Watcher Skymax-102

Sky-Watcher Skymax-102 EQ-3-jalustalla

Pienikokoinen ja helppokäyttöinen kaukoputki pitkällä polttovälillä, sopii myös matkaputkeksi ja auttavasti maakohteiden katseluun. Maakohteita varten tarvitaan lisävarusteena kääntöprisma. Punapistetähtäimellä kirkkaat kohteet löytyvät helposti, lisävarusteeksi kannattaa hankkia himmeämpien ja laaja-alaisten kohteiden katseluun 40 mm okulaari.

380,00 422,00  Katso lisää

Sky-Watcher Skymax-102 Az-GTi-jalustalla

Sama kuin yläpuolella oleva kaukoputki, mutta mobiililaitteella ohjattavalla GoTo-jalustalla. Ohjausohjelma on ladattavissa iOS- tai Android-käyttöliittymälle ja se on yhteydessä jalustaan wifi:n kautta.

549,00 610,00  Katso lisää

Sky-Watcher Skymax-127

Edellisten kaukoputkien isompi versio. Saatavissa myös kevyellä AZ-GTi-jalustalla.

638,00 709,00  Katso lisää

Sky-Watcher Skymax-150 Pro goto-jalustalla

Hyvä tietokoneohjattu jalusta, jossa on ainesta valokuvauskäyttöön, sekä korkealuokkainen pitkäpolttovälinen maksutov-putki. Lisävarusteena saatavissa GPS.

1650,00 1815,00  Katso lisää

Sky-Watcher Skyliner-200P Flextube Synscan Goto

Tällä tietokoneohjatulla dobsonilla himmeät sumumaiset kohteet löytyvät helposti ja pysyvät näkökentässä. Skyliner Synscan ei hukkaa suuntaustaan tähtien suhteen, vaikka sitä kääntää välillä käsin. Saatavilla useassa koossa.

1069,00 1188,00  Katso lisää