Sain lopulta kirjoitettua alustuksen kerhojaoston listalle yhdistysten sähköisestä viestinnästä. Lavensin hiukan sitä, mitä laitoin esityksen kalvoille. Puntaroin miksi sähköistä viestintää tulisi käyttää ja miksi ehkä ei pelkästään sitä, mihin yhidstykset tarvitsevat sitä ja millaisia välineitä on käytössä. Lopuksi vielä ongelmien ruodintaa.

Sähköinen viestintä on nykyään yleistä, eikä sitä voi kai enää sivuuttaa jos haluaa olla jotenkin nykyaikainen. Nuoremman sukupolven tavoittamiseen sähköiset kanavat voivat olla merkittävin tapa. Sähköviestinnän etuja ovat myös sen nopeus ja kustannussäästöt esimerkiksi kirjeisiin verrattuna.

Toisaalta vauhtisokeutta tulisi välttää. Sähköinen viestintä ei tavoita kaikkia. Vaikka tutkimuksissa annetaan isojakin lukuja sille, kuinka suuri osa suomalaisista on joskus käyttänyt Internetiä, se ei kerro aktiivikäyttäjien lukumäärää. Vaara jäsenistön jakamiseen A- ja B-kansalaisiin on olemassa.

Olen huomannut, ja muiltakin olen kuullut esimerkkejä, että sähköinen viesti tulee huonommin noteeratuksi kuin paperille painettu. Se ei välttämättä ole mikään ihme nykyajan informaatioähkyn sekä roskaviestinnän aikakaudella.

Summa summarum, sähköistä viestintää kannattaa käyttää, mutta sen varaan ei pidä täysin laskea.