Menin eilen lentopallopelin jälkeen Ursaan osallistuakseni aikuisten kerhoon, mutta siellä ei ollutkaan oikein ohjelmaa, kun ketään muuta Gustafssonin Juhan ja Suhosen Matin lisäksi ei kerholaisista ollut paikalla. Tai kuulemma yksi oli ollut, mutta lähtenyt jo pois.

Myös Mannerin Olli oli paikalla ja niitä näitä jutellessamme totesimme, että auringonlaskun jälkeen pitäisi näkyä lännessä kapea kuunsirppi, reilun vuorokauden ikäinen.

Puheenaihe kuunsirpistä lähti itseasiassa liikkeelle siitä, että olemme muutamalta kuvaajalta tilanneet kuva-aihetta paljain silmin -kirjamme kansikuvaksi. Siinä pitäisi olla silhuetteina havaitsijoita ja taustalla esimerkiksi Kuu ja/tai Venus hämärätaivaalla.

Jäimme pohdiskelemaan, onnistuvatkohan kuvaajat ikuistamaan taivaakappaleet, koska huonompaa säätä oli luvassa loppuviikoksi.

Ursasta lähdettyäni totesin, että hei, täällähän melkein täysin selkeää ja pirautin vielä Ollille, joka oli jäänyt toimistolle, varoittaakseni parantuneesta säätilasta. Päätimme kumpikin tahollamme katsella, josko sirppi näkyisi.

Aurinko laski jossain vähän ennen klo 21:tä ja päätin katsella hiukan aikaa töllöä ja mennä katsomaan noin klo 21.30 (eläköön nauhoittava digiboxi, niin ei tarvitse olla riippuvainen suosikkiohjelmiensa ajankohdista 🙂 ).

Painuin suunnitelmien mukaan kiikari kainalossa kadulle. Ja sirppi näkyi todella hienosti, eikä ollut yhtään hankala havaita. Asiaa auttoi myös, että se on taivaalla reilusti Auringon yläpuolella.

Kuun perigeumkin oli ollut päivä sitten, eli Kuu liikkuu poispäin Auringosta nopeasti ja on reilussa vuorokaudessa ehtinyt jo kohtuumatkan etäisyydessä päivätähdestä.

Venuskin loisti kirkkaana jonkun matkan päässä Kuusta vasemmalle yläviistoon. Hieno oli näky. Kameran puutteessa ei tullut ikuistettua. Toivottavasti muut saivat kuvattua.