Pääkirjoitus:
Hyviä vai huonoja havaintoja?
Viime aikoina harrastajat ovat saaneet käyttöönsä suurempia havaintovälineitä kun muutamia vuosia sitten kukaan olisi uskonut mahdolliseksi. 'Vakio'-putken kooksi on muodostunut noin 20cm Newtonputki dobson-jalustalla, maustettuna useilla okulaareilla, DS- ja OIII-suotimilla ja Barlow-linsseillä. Onnekkaammilla on käytössä suurempiakin putkia, usein ekvatoriaalisella pystytyksellä, seurannalla ja tavallisilla tai CCD-kameroilla höystettynä. Mutta harmittavana piirteenä tässä sinänsä positiivisessa kehityksessä on ollut se, että hyvin usein huomaa havaitsijoiden arvioivan havaintoja sen mukaan kuinka suurella putkella se on tehty, tai toisaalta sen perusteella kuinka harvinainen tai himmeä havaittu kohde on.
Havainnon laatu tai taso on vaikea asia määritellä, mutta tosiasia on se että, pienilläkin kaukoputkilla, tai jopa paljain silmin, voi tehdä "hyviä" havaintoja. Jos hyvällä havainnolla tarkoitetaan jotain mikä on vaikeasti nähtävissä ja vaatii havaitsijalta kärsivällisyyttä, taitoa ja kokemusta. Eihän harrastajat (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) enää pysty tekemään uusia tieteellisiä löytöjä, eikä se tähtiharrastuksen tarkoitus olekaan. Jos harrastaja pystyy näkemään jotain vaikeaa, tai erottaa jotain mitä ennen ei visuaalisesti ole pystytty näkemään, on se hyvä havainto, oli se tehty sitten metrisellä kaukoputkella tai kiikareilla. Arvioitaessa hyvää havaintoa tulisi ottaa huomioon laitteen mahdollisuudet ja verrata piirroksen tasoa tähän mittariin, ei siihen mitä joku toinen on mahdollisesti paremmissa olosuhteissa, tai paremmilla välineillä nähnyt. Kenellekään ei tee pahaa silloin tällöin jättää putkeaan kotiin ja tutkia tähtitaivasta ihan paljain silmin. Yrittää havaita kirkkaimpia Messierejä ilman teleskooppia tai kiikareita (vaikka ei mitään Jones I:ä tai Andromedan pallomaisia joukkoja näkisikään) ja huomata oman todellisen taitonsa havaitsijana. Näin voi verrata omia saavutuksiaan jonkun ennen kaukoputkia eläneen suuren havaitsijan (esim. Tycho Brahen) saavutuksiin ja huomata ettemme me nykyajan harrastajat niin kauhean hyviä olekaan ilman niitä vehkeitä joita "muinaisilla" havaitsijoilla ei ollut käytettävissään.
P.S. Nyt kevään kuluessa hyvä tällainen projekti on Marsin liikkeen havaitseminen, se nimittäin tekee mielenkiintoisen lenkin Leijonan tähdistössä...
Joonas Lyytinen
Valkoinen Kääpiö 4/94